Älä liian kauaa pesi

On jalkojesi juuressa melkein koko maailma
Vasten tuulta korkealle pääset lintunen.
Älä liian kauaa pesi, vaan nouse siivillesi ja katso sieltä maailmaa.
Seikkailu odottaa. 

On siipes vielä pienet, mutta kohta lienet
kotka uljas kannella taivaan sinisen.
Mitä vielä mietit? Ajan onnellisen vietit.
Lennä suureen seikkailuun ja kanssas ehkä tuun. 

Milli Menninkäisen laulun voit kuunnella täältä.

Elämä on jännä.
Täynnä muutoksia, tapahtumia, elämää. Viimeisen noin puolen vuoden sisällä elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia. Olen eronnut naisesta jonka kanssa seurustelin kolmisen vuotta ja jonka kanssa asuin avoliitossa vuoden. Asun nykyään pienessä opiskelijasolussa, ainakin teoriassa.
Olen aina tuntenut vahvaa yhteyttä perheeseeni. Vaikka emme vaikuttaisi läheisiltä, ovat vanhempani ja veljeni minulle kultaakin kalliimpia. Tänä päivänä veljeni asuvat Jyväskylässä ja Helsingissä. Isäni on vasta muuttanut Tampereelle ja olen elellyt nyt muutaman kuukauden enemmän tai vähemmän äitini kanssa Lappeenrannassa. Ja nyt vielä paljon kaikkea muuta.

Viimeisimpien blogipostauksieni perusteella voi havaita, että olen myös matkustellut tavallista enemmän. Eräs hieno matkasuunnitelmani on kuitenkin toistaiseksi kariutunut...

En toteuta pyörämatkaa Suomen halki,

koska lennän maaliskuun alussa Australiaan.
Hups.
Noniinjoo, tottakai ajattelette ensimmäisenä että joopajoo, sinne se naisen perässä juoksee samantien. Totta. Olen nimittäin sukkiani myöten rakastunut. Todennäköisesti se ei ole minulle terveellistä. Matkasuunnitelma nimittäin vie minulta varallisuuden lisäksi varmaan ainakin mielenterveyden ja hyvällä tuurilla hengenkin.

Nyt ei ole tuksuflow. Jäätää niin armottomasti.
Mutta miun on pitkään pitäny jo kertoa asiasta kaikille teille olemattomille lukijoille. Myös niille jotka salaa stalkkaa.

Eniveis, suunnitelmissa (mää oon aina tosi hyvä suunnittelemaa kaikkee siistii) ois lentää Brisbaneen ja sieltä selvitä paikkaan X joka selviää varmaan toivottavasti viimeistään lentopäivänä. Tai joskus, asioilla on tapana järjestyä. Hienoa olisi surffata, kiipeillä, nähdä ihmisiä ja tutustua heidän länsimaiseen kulttuuriinsa, soitella didgeridoota, maalata itsensä, nähdä eläimiä ja tutustua abojen originaaliin kulttuuriin, ehkä vuokrata auto ja ajaa pitkin rantaa, käydä Ayers Rockilla kuolemassa, nähdä Melbournessa Milanolaista tuttua, tehdä töitä, tulla hämähäkin syömäksi, syödä appelsiineja ja muita herkullisia meren eläviä, nähdä cs-ihmisiä, ottaa kavereita vastaan, käydä new zealandissa jajaja... ylipäätään kaikkea sellasta typerää toimintaa mitä voi tehdä missäpäin maailmaa tahansa. Mutta se on olevinaan jotenkin siistimpää kun se on 15 000 km päässä jossain kuivalla saarella. Joo.


Mulla ei oo rahaa eikä asuntoa, mutta paljon unelmia.

Annan vuokra-kämppäni pois, dumppaan kamat johonkin, sanon koululle ja kavereille heippa ja lähden hakemaan itselleni epätoivoa ja kuumotusta sieltä kaukaa.

Mutta jos mää leikin että mulla on vielä ne pienet siivet jotka koittaa räpytellä niiden kantajan ulos pesästään. Musta tuntuu että nyt on rimpuiltu riittävästi ja on aika hypätä. Voi olla että tipun sieltä kallion reunalta ja kosketan sievästi alla siintävää maata nenälläni ja taitan niskat. Mutta voi myös olla että pysyn siipieni varassa ja "muuttaessani etelään" siipeni vahvistuu ja kohta voin olla se uljas kotka.

Vitsi mitä kliseistä ällökakkaa.
Muttahei, miksi ei?

Aattelin puhua jotain hienoa jostain stressistä ja ehkä Paulo Coelhon Alkemistista, mutten enää muista mitä. Koitan joskus järkätä jotain mielenkiintosempia kuvia teille.

Uluru - Ayers Rock

Suom.Huom. Eiks ois pirun siistiä tulla Australiasta Suomeen ilman lentäviä laitteita? :o

Rakastakaa paljon ja chillatkaa. (esim. klik)
- O