Tavallinen maanantai

Tiialla soi herätys aikaisin aamulla, jotta ehtii kahdeksaksi töihin. Hän on väsynyt ja hiljainen, koska ei ole saanut unta yöllä. Heippaan hänet matkaan ja käännän kylkeä. Oma vuoroni alkaa vasta myöhemmin, joten voin nukkua univelat pois. Heräilen satunnaisesti ja yhdentoista aikaan totean, että täytyisi nousta ylös jos aijon jotain saada tänään aikaiseksi. Tarkoitus on kirjoitella postikortteja ja selvitellä paljon asioita netissä.

Värkkään itselleni jotain pientä syötävää ja nautiskelen aamiaiseni parvekkeella ihmetellen alhaalla liikkuvien ihmisten elämää. Aukiolla istuu enemmän ja vähemmän ihmisiä tekemässä kuka mitäkin, näennäisesti ei mitään. Kansa tuntuu lähinnä hengaavan ulkona. Päivä on pilvinen. Jotkut istuvat yksin, jotkut seurustelevat ystävien kanssa.

Pakkaan tietokoneen ja paperit kassiini ja kävelen kirjastoon, koska siellä netti toimii paremmin. Sitä ennen muistan kuitenkin laittaa housut jalkaan ja paidan päälle.

Kirjastossa on useita pistorasioita sekä pöytiä joihin dataava kansalainen voi leiriytyä. Olen kuitenkin löytänyt lapsille suunnitellusta osiosta mukavia suuria tyynyjä ja muita löhöilyvermeitä joten päätän rakentaa itselleni pesän sen lähistöön ja lepuuttaa eilisestä urheilukoitoksesta väsyneitä lihaksiani. Hetken kuluttua kirjastotäti tulee kuitenkin minut häätämään, ”tämä on lapsille ja sinun täytyy nyt lähteä! Löydät pistorasioita kirjaston seinämiltä koneellesi.” Joudun siis lähtemään.

Kaikki paikat ovat täynnä. Istun hetkeksi sähköttömän pöydän ääreen pohtimaan asioitani, onhan koneessani kuitenkin akku. Asema on kuitenkin kovin epämukava ja lähden saalistamaan itselleni parempaa paikkaa. Ongelmana on usein se, että käyttämäni adapteri on iso mötikkä eikä mahdu aina toisen töpselin viereen, täytyisi usein siis olla täysin vapaa pistokepari (ne on täällä usein pareittain). Löysin kuitenkin itselleni pienen reijän johon työntää vehkeeni ja mukavan sohvanoloisen jutun jossa saatoin hetken lepuuttaa kipeää olemustani. Muutaman hetken kuluttua olin kuitenkin valmis lähtemään jo pois, koska kirjastotädin natsismi ja hartiajumitus veivät työskentelymotivaatiota.

Nakkasin matkassa olleet tavarat kotiin. Kassistani löytyi Iineksen (tottakai läppärilläni on sievä tytön nimi, räpellän sitä kuitenkin lähes päivittäin) lisäksi muistiinpanoja asioista joita pitää netistä selvittää, yksi kirjastokirja lukemista varten sekä sekä Haroldsin että Dominosin papereita täytettäväksi. En tehnyt näillä ns. lisätuotteilla tällä reissulla mitään. Kello löi jo yli kahden joten marssin ruokakauppaan, jopa korttelin päähän. Kaupasta löysin itselleni fetajuustoa.

Fetajuustoa käytin piirakan tekemiseen. Tein jauhoista, rasvasta ja vedestä piirakkataikinan, nakkelin siihen fetaa, sipulia ja pinaattia sekä munamaidon. Paistoin sitä uunissa hyvin kauan, koska australialaiset uunit ovat omituisia. Valmistelin myös päivän ateriaa: pilkoin kaalia ja sulatin jauhelihan.

Sitten menin parvekkeelle odottamaan että Tiia tulee töistä. Näinkin hänet pian ja riensin avaamaan hänelle alaoven (meillä on vain yksi avain eikä ulko-ovesta pääse sisälle ilman sellaista). Esittelin piirakan ja aloin paistamaan kaalia ja jauhelihaa. Sitten söimme kaalia ja jauhelihaa. Jälkiruuaksi söimme piirakkaa. Minulla oli tässä vaiheessa vielä noin puoli tuntia aikaa ennen kuin pitäisi lähteä omalle työvuorolle joten menimme ruokalevolle. Mutta emme nukkuneet vaan söimme myös jäätelöä, se oli hyvää, omnom.

Lähdin töihin, vein matkalla pari postikorttia, töissä minulle sanottiin että tänään on hiljaista, ei tarvita sua, mee kotiin. Pyörin hetken, juon kahvia ja merkitsen työvuorolistoihin olleeni töissä vartin, jonka jälkeen tallustan takaisin kotiin.

Kotona pohdimme että olisimme voineet tehokkaasti Tiian kanssa treffata kirjastolla ja saada jotain aikaan ja syödä vasta joskus viideltä kun kirjasto menee kiinni jos olisimme tienneet työtilanteen. Surullista.

Loppupäivä lagaillaan, pyöritään, tutkitaan karttoja ja kirjoja. Hain autosta aarteeni, eli keräämäni kauniit näkinkengät. Olen löytänyt kadulta myös siimaa, joten ajattelin että jos saan simpukoihin pieniä reikiä, voin tehdä niistä kauniita koruja. Linkkarilla sain niihin joko vain naarmuja, rumia reikiä tai isoja rumia halkeamia. Nyyh, rikoin aarteita. Harmi kun Australiassa on niin vähän simpukoita rannoilla. Minulla on muuten maailman suurin simpukkakokoelma! Säilytän sitä maailman rannoilla, olet ehkä nähnyt osan siitä joskus.

Tiia suunnitteli elämää, teki kauniin excel-häkkyrä-kalenterin, jossa on loppuelämä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Taisin syödä muutaman viinirypäleen. Niissä ei ollut siemeniä ja ne on todella hyviä. Taisimme käydä joskus myös nukkumaan.

Voi pojat,

tänään on sateinen päivä. Tänään olo on melko harmaa muutenkin. Täällä on tylsää.

Elämä tien päällä on useimmiten aivan hienoa ja silloin näkee ja kokee paljon, tapaa ihmisiä ja kaikenlaista. Meillä on Townsvillessä ollut nyt asunto vuokralla pari kolme viikkoa ja se toki helpottaa esim. suihkussa käymistä ja ruuanlaittoa ja mahdollistaa omaan luolaan käpertymisen silloin kun siltä tuntuu. Ongelmahan syntyy siitä kun muuta tekemistä ei ole kuin käydä töissä, suihkussa, laittaa ruokaa tai käpertyä omaan luolaan ja tuijottaa seinää. Onneksi on sentään halpa kitara, johon voi kaivertaa kengurun kuvia. Hyviä kaiverrusideoita otetaan vastaan.

Tosiaan, aivan sattumalta saimme töitä. Eräs couchsurfing -herrasmies vei meidät ystävänsä syntymäpäiväjuhlille, jossa hävyttömästi nautin kiloittain grillilihaa. Pirpalot sijoittuivat johonkin päin Townsvilleä (menimme taksilla hämärän aikaan), ne pidettiin ulkona olkikatoksen alla aivan suuren glamourisen uima-altaan vierellä. Ajattelimme, että kyseisten kerrostaloasuntojen vuokra on varmaan korkea. Juhlissa oli monta kansalaisuutta, kuulemma kymmenkunta, en kaikkia muista, mutta ainakin paikalla oli ausseja, suomalaisia, saksalaisia, britti, uusi-papua-guinealainen, kenialainen, pakistanilainen ja pari kolme muuta. Tapasin juhlissa herran nimeltä Abul, jonka kansallisuus jäi minulle epäselväksi eli saatte tulkita itse nimestä. Erittäin mukava, ystävällinen ja puhelias herra kuitenkin, joka vinkkasi, että The Strandilla eli rannalla olis firma nimeltä Harold’s Seafood joka usein palkkaa kansainvälisiä hihhuleita.

Seuraavana päivänä, tai joskus siinä lähipäivinä, kävin kyseisen kalakaupan katsastamassa ja siellä työskennellyt kassapoika Andy antoi minulle sähköpostiosoitteensa, jotta voisi lähettää työhakemukseni eteenpäin pomolleen.  Minulle lykättiin myös työhakemus kouraan, jonka täytin, palautin ja jäin odottamaan vastausta. Kirjoitin myöhemmin Andyn sähköpostiin mainion hakemuksen jolla pitäisi töitä irrota. (Mulle tuli yhtäkkiä sellanen olo että oon jo kirjottanut töiden löytymisestä..?)

Olenkin asiasta tainnut mainita (?), joten lyhyestä virsi kaunis: sovin samana päivänä Domino’s pizzafirman kanssa haastattelun, menen parin päivän päästä haastatteluun ja saan töitä, käyn sen jälkeen Haroldsilla kysymässä onko asia edistynyt ja löydän itseni vielä samana iltana Harold’s Seafood poolopaita päällä tiskin takanta. Nyt on töitä. Ei aina niin kovin mielenkiintoista tai kiireistä mutta ei mua toisaalta haittaa leikata sitruunoita viipaleiksi kahenkympin tuntipalkalla. Tai pyyhkiä tiskikoneen jaloista pölyjä puolta tuntia. Keittiöhommat eli kokkailu on kyllä ihan jees, koska jotain saa tehdäkin mutta ei aina nyt vaan voi olla asiakkaita. Eilen leikkasin ensitöikseni kaikki talosta löytyvät sitruunat, koska ei ollut parempaakaan tekemistä, tänään voisin keskittyä tomaatteihin.

Eli rahaa tulee. Tiiankin puhuin samaan paikkaan töihin. Rahaa voisi kyllä tulla enemmänkin koska esim. tällä viikolla minulla on noin 30 h töitä ja Tiialla noin 12 h. ”Koska vuorot nyt vaan menee niin, kyllä sieltä kohta tulee niitä seittemän vuoron viikkoja.” Tämä johtaa toki siihen, että matkakumppanillani on paljon vapaata aikaa joka pitäisi jotenkin kuluttaa. Nyt ei tarvitse joka päivä syödä pastaa ja tonnikalaa, mutta koitetaan silti elää budjetilla, jotta olisi matkasuunnitelmia varaa toteuttaa. Syömisestä ja keittiöistä puheenollen australialaiset kaasu-uunit ovat aivan hanurista. Kaikissa on sisällä joku tuuletin joka väkisin työntää jo valmiiksi heikosti lämpenevän uunin ilman ulos uunista. Uunin edessä siis tuulee. Sen lisäksi että ruokasi ei paistu, talosi lämpenee. Makaronilaatikkoa paistoin toista tuntia, sillä lopputuloksella että se oli sisältä märkä ja päältä palanut, sekä talossa oli niin kuuma ettei tehnyt mieli syödä. Syömmekin usein glamourisella parvekkeellamme jossa on keikkuva pöytä.

Olemme koittaneet liittyä paikallisen yliopiston kiipeilykerhoon, joka käy pari kertaa viikossa seinäkiipeilemässä, kerran viikossa boulderoimassa ja BBQlla jonkun häiskän autotallissa ja yleensä viikonloppuisin jossain luonnon helmassa. Kiipeily seuran kanssa on käytännössä katsoen ilmaista, seuran jäsenyys maksaa muutaman dollarin. Emme ole kuitenkaan vielä jäseniä koska meille räätälöidään joku sopiva 3-4 kk mittainen jäsenyys ja sille hinta.

Niin, mainitsinko, että aijoimme istua täällä tuhlaamassa aikaamme 3-4 kk, koittaa kerätä vähän rahaa ja jatkaa matkaa? Rahankeruu on hyvällä alulla, mutta enemmänkin saisi tulla. Meillä on paljon erilaisia suunnitelmia elämälle, ja ne maksaa monta rahaa kaikki.

Tässä alustava elämä:

1. Tee rahaa, älä kuluta sitä
2. Lähde syyskuussa ajamaan Australian ympäri. Muista ostaa autoon uusi akku tai joku laite, jolla auton voi jumpstartata aamuisin. Auto ei nauti leiriytymisestä, mutta toimii muuten mainiosti.
3. Koita olla tammikuussa 2013 Maryboroughissa, koska siellä on Australian Jamboree ja Tiia kutsui minut sinne. Mennään jos ne päästää ja jos meillä on rahaa.
4.  Lennä tammikuun lopussa Uuteen Seelantiin, pyöri siellä 2-3 kk. Näe kaikki, koe enemmän. Älä kiirehdi.
5. Kotimatka:
a) Osta lento NZ:stä Suomeen. Lennä suoraan tai pidä muutaman tovin taukoja välilaskupaikoissa ja katsasta maisemat.
b) Lennä tai laivaile itsesi NZ:stä Filippiineille. Tapaa tuttuja. Jatka matkaa junalla/autolla maata pitkin Aasian ja Euroopan läpi Suomeen.
c) Lennä NZ:stä San Fransiscoon, vietä siellä muutama viikko, jatka matkaa Helsinkiin. Kehu kaikille kiertäneesi maailman ympäri.
d) Osta kameli ja ratsasta se Suomeen viimeistään vappuun 2013 mennessä. Vappuna Suomi herää talvihorroksesta.

Paluureissu on vielä siis vähän auki, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Uteliaille lyhyt asuntokatsaus:
$220/viikko, sis. 2 henkeä
sis. vesi, sähkö, kaasu, autopaikka, pyykkikone, tv (turha kapistus), uima-allas, kuntosali, tenniskenttä.
Sijaitsee aivan Townsvillen sydämessä. Parvekkeelta maisema kaupungin ylle sekä kaupungin keskeltä kohoavalle Castle Hill -vuorelle.
Sängyn saimme pomolta ilmaiseksi, lakanat ja tyynyt ostettiin kirpparilta parilla dollarilla. Kirjastosta (200 m) saamme iltasatuja.
Kämppiksenä saudiarabialainen 25-30 (?) vuotias mukava mies.
Neliöitä tässä on varmaan joku 50-60, huoneemme on ehkä samankokoinen kuin taannoinen opiskelijaghettoluolani.
Huone on sisustettu pyykkinarulla, värikkäillä räteillä ja kiltillä, kitaralla, kirjoilla, vaatteilla, kartoilla ja erinäisillä matkasuunnitelmapapereilla. Vaatehyllystä löytyy tyhjiä kaljapulloja sekä tärkeitä papereita.

Metro Quays
86 Ogden Street, Townsville, Queensland, 4810
Tuo vastapäätä löytyvä kahvila näyttää kivalta, se pitää käydä testaamassa joskus.

Minut herätettiin tänään kello seitsemän kun kaksi kännistä suomalaista miestä soitti minulle. Minullakin on ikävä teitä. Kaipaan Suomen kesää. Kaipaan järvikulttuuria. Täällä ei ole kavereita ja usein melko tylsää. Paratiisissakin voi olla yksinäinen. Mutta opin joka päivä uusia asioita, enkä malta odottaa kun päästään taas jatkamaan matkaa!

Muistakaa kertoa lähimmäisillenne tunteistanne tänään, huomenna he eivät ehkä ole enää kuulemassa.
-O