1.10. / Kalbarri
Yo tosiaan jossain tienvarressa telttailemassa ja aamulla paristely kohti Monkey Miaa. Matka isolta tielta Miaan on World Heritage Drive, koska sen varrella on monta upeaa asiaa. Naihin sisaltyy mm. tiian uusi lempielain strematoliitti joka miljardeja vuosia sitten loi happea jotta esim. mekin voitais taalla tallailla. Ne on cyanobakteerien luomia kivennakoisia asioita.
Matka jatkui Shell Beachille. Mestalla ei ole mitaan tekemista bensajatin kanssa vaan rantaviiva joka on muodostunut pelkastaan simpukoista - tavaraa on metritolkulla joka ulottuvuuteen. Uudisraivaajat kaytti superpakkautunutta simpukkamaata myos kotien ja kirkkojen rakentamiseen koska puu ja muu sellainen matsku oli harvassa - simpukkatiilet eristaa myos perhanan hyvin, koska ilmataskut.
( Havannoiva kuva simpukkatiilien muodostumisesta )
Seuraava kohokohta on nakoalat Eagle Bluffilta. Korkeelta boardwalkilta pystyy nakee kun kymmenet hait ja pari rauskua tyynesti loiskuttelee matalassa kirkasvetisessa rannassa. Upeinta oli silti ehka parinkymmenen turistin joukkokuvaaminen. Saatiin kasa kameroita ja hymyilevia ihmisia, viihdytettiin myos joten homma oli jees!
Monkey Mian portilla me hammastyttiin koska sisaanpaasymaksu! Pieni kyla johon on narikkamaksu, wat? Selvisi myos etta dolphiinot on jo menny joten hetken aprikoimisen jalkeen paatettiin ottaa leiripaikka, maistaa kaikkia saatavilla olevia Matilda Bay panimon mallasjuomia seka ottaa lunkisti.
Aamulla (tanaan) tarkasteltiin delfiinien ruokintaa. Ne oli villeja mutta tuli aika lahelle. Suihkunautinnon jalkeen suunnattiin taas etelaan: "Kaydaan toi ja toi ja toi." eli ehdittiin tarkastella muutama lookout Murchinson River Gorgella, ajettiin mm. joku 55 km paskaa offroadia jotta nahtais yks kivi, Nature's Window. Ihan sieva. Ilta lahestynyt on joten jaatiin Kalbarriin ihastelemaan auringonlaskua ja punkkaamaan laittomasti. Ilta on viilea ja kostea.
----------
3.10. / Valilla Cervantes - Perth
Nihkean viilen meri/ilmastoyon Kalbarrissa viettamisen jalkeen matka kaytnnistyi taas etelaiseen suuntaan joskus ennen aamuseitsemaa. Tarkastimme laheisen Red Bluffin nakoalan ja totesimme etta keli eika aallot ole kovin suopeita snorklaustoiveisiimme joten tahtasimme pinkille jarvelle. Port Gregoryn hoodseilla tosiaan on pienehko jarvi jossa lilluu tuhottomasti betakaroteenia - porkkanavaria - joka muuttaa legendan mukaan veden pinkiksi. Minusta se oli enemmankin oranssi.
Northhamptonissa pitaisi olla Oakabella Homeastead eli Wa:n kummittelevin mesta. Ei osallistuttu kierrokselle koska mesta vaikutti lahinna kahvilalta ja parilta vanhalta huonosti hoidetulta talolta. Olimme paikalla jo yhdeksalta odottelemassa kahvila-tadin saapumista. Han on kanadassa elanyt pohjosamerikan intiaani-irlantilainen horho-tati. Lievasti epailyttava.
Ajamme Geraldtoniin. Etsimme kasiimme kirjaston ja sen ilmaisen internet-tunnin. Lapparille rajaton wifi, huoh... Taman jalkeen vaihteeksi vahan tukevampaa ruokaa eli pastaa, jauhelihaa ja pari rehua. Innostuin ostamaan myos kananmunaa, saas nahda miten ne selviaa. Ruoka valmistettiin julkisella BBQ:lla. Katsastamme majakan ennen siirtymaa tienvarsimajoitukseen.
Tanaan herasin veden ropinaan. Tuulitakki-tasoinen telttamme sai uuden pakkaamisennatyksen kun kauhuissamme syoksyimme teltasta ulos monsuunisateen pelossa. Pieni ripaus paattyy heti kun saamme teltan kasaan ja pyllyt autoon.
Lesueur NP:ssa oli monta kukkaa. Emme nahneet nokkasiileja varoituksista huolimatta. Jurien Bayn Marine Parkissa olis nanhy merileijonia jos ois maskanu laivamatkast aja snorklaamaankin ois paassy jos ois loytyny se mysteeriranta nimeltaan Hangover Bay.
Loysimme kuitenkin Pinnacles Desertin. Pieni aavikkoalue jossa sojottaa kivipylvaita ilmeisen tuntemattomasta syysta, kasveilla taitaa kuitenkin olla jotain tekemista asian kanssa. Hiekalla moyri myos Bob. Bob on potkylalisko jonka hanta muistuttaa kuulemma paata. Bobin oikea nimi on bobcat tai bobneck tai bobtail lizard tai jotain.
( Kuva Bobista. )
Bobit elaa laumoina teiden varsissa, niita nakyi aika monta. Olen nahnyt myos muutamia muita liskoja Australiassa. Etsittiin epatoivoisesti yosijaa, seikkailtii tielta toiselle, tehtiin ruokaa ja palattiin Indian Ocean Drivelle tutimaan - taalla on joku restarea jota ei ole missaan kartassa tai oppaassa. Surullista, mutta totta, naita on aika usein. Rakensin tanne myos teltan, mutta alkoi taas sataa joten kastelin sen. Nukumme autossa.
---------
Lauantai eli 6. 10 / Fremantle
Yanchep NP on lahinna kiva paikka pitaa picnic. Paikka kuhisee ruita ja niiden jatoksia ja koaloita (kuolioita tai koulemia) on asetettu naytille puuhun istumaan. Talk about luonnonvarainen..
Torstainahan me tosissaan odotuksista huolimatta saimme helikopterilta kuullostavan prutkumme avustuksella kyydin Perthiin. Alun katusokkeloeksymisen jalkeen etsiydyimme kirjastoon jossa oli - uskokaa tai alkaa - tuhottomasti tietokoneita rajattomaan kayttoon - ilmaiseksi! Unohdumme ruudun aareen muutamaksi tunnisti, selvittelimme asioita ja itkimme CouchSurfing Perth Emergency -osastolle nukkuvamme sillan alla. Johan loytyi majoitus!
Sieva hippibiologi Chid lupasi etta saamme telttailla hanen takapihallaan. Olemme kuitenkin nukkuneet jo kaksi yota oikeassa sangyssa! (kamppikselta lainassa) Pehmea sanky tuntuu hammentavalta paikalta kun on nukkunut kuukauden esim. autossa tai telttaillen soralla.
Saimme samalla kutsun myos Fremantlen keskustaan syomaan hienoja juustoja ja puhumaan asiantuntevasti mikrobiologiataiteesta. Soimme ulkona ja siirryimme unten maille.
Perjantaina herattiin hyisesta huoneesta (eristys ja lammitys ois kova) ja hostin nukkuessa karattiin Fremantlen kartsalle kurtsailee. Kierrettiin jokuset markkina-asiat ja kokeilin taas vahan siipiani katusoittohommissa. Arviolta reilun puolen tunnin sessiolta tienasin noin $6 ja tutustuin yhteen suomalaiseen mieheen.
Myohemmin illalla kotimestoille saapui eilinen taiteilijasankari seka mies nro 3. jotka yhdessa hostimme kanssa aiheuttivat reteet kotijamit. Illan suosikkisoitin oli kookospahkina jossa oli keppi ja pari kielta. Opetin/soitin pojille pari suomalaista rallia joita itse kukin tyylillaan tulkitsi ja pahoinpiteli.
Vietin alkuyosta pari tuntia baari-alueella soitellen ja tienasin jo enemmankin. Tanaan suunnitelmissa valloittaa Perth uudestaan ja mahdollisesti soitella vahan lisaa.
Lisaisin kuvia jos voisin.
En enaa ikina tahdo kirjoittaa nain pitkia paivityksia.
Kiitos ja kumarrus.
- O
7.10.2012
Osa 1/2, Malttamattomia apinoita
22.9. Lauantai / WA:n eka leiri
Hanna ja Nick on ihania ja aidosti ystavallisia. Kaytiin niiden kanssa markkinoilla, Berry Springsissa uimassa, deckchair cinemassa (ulkoilmaleffat) ja eastpointilla grillaileen. Siita hyvasta tein karjalanpiirakoita ja lihapullia.
Viime keksiviikkoaamuna me paraytettiin taas haneen. Herasin heratykseen puoli tuntia tarkoittamaani aikaisemmin koska en ollut muuttanut puhelimeni aikavyohyketta. Huoh.
Me nahtiin Brutus. Brutus on 5,5 m pitka asia taynna hampaita ja raakaa voimaa. Brutuksen suusta kuuluu vahan samanlainen aani sen loukojen osuessa yhteen kuin suuresta valurautatynnyrista jota lyodaan isolla lekalla jarven rannassa. Kavimme siis Adelaide riverilla jarjestettavalla Jumping Croc cruisella.
Kakadu National Park oli pettymys. (Yksi Australian suurimmista ja kuuluisimmista kansallispuistoista Northern Territoryssa.) Tiesimme etta se on suota ja teistimme ettemme paase nakemaan vesiputouksia koska meilla ei ole nelivetoa. Putouksia on matkalla kuitenkin nahtu jo kyllastymiseen saakka. Okei.
Tienviitat oli puutteellisia. Annettu etukateistieto oli puutteellista tai vaaraa, maksulliset leirialueet eivat olleen missaan maarin huollettuja ja itse maksutapahtuman sijoittuminenkin jai epaselvaksi. Emme siis maksaneet mitaan yhdesta $5 leiripaikasta. Havisimme aikaisin aamulla.
Ubiriksi nimetty paikka puistossa oli aivan hieno, siella oli todella paljon kalliomaalauksia seka hyva nakoalapaikka alla siintaville floodplainseille - tulva-alangoille. Torstaina kaytiin myos jossain toisessa maalauspaikassa seka Yellow Waterilla, tyypillisella wetlandilla jossa on paljon lintuja ja krokotiileja. Ihan jees, jossei noita soita olisi suomessa nahty. Lahiston muusta aussiluonnosta kylla todella poikkeava.
Fogg Dam on samaa markaa areaa, mutta loytyy ennen kansallispuistoa. Taalla meilta jai vessareissu tekematta koska polun vieressa lekotteli krokotiili. Ehka ensimmainen luonnonvarainen joka loydettiin itsenaisesti.
Tanaan tosissaan herattiin lahes autiolta leirintapaikalta vahan Kununurran jalkeen, seuranamme vain muutava ammuva marehtija. WA:n rajalla meilta takavarikoitiin appelssiinit, perunat seka kaikki sipulit joita ei jaksettu kuoria.
Mun piti tehda tikkupulla-asioita leiritulen aaressa, mutta mulla ei ollutkaan yhtaan jauhoja!?
-------
25.9. / Broome
Saavuttiin tanne sunnuntaina vailla yosijaa tai suunnitelmia. Meille selvis etta alueelta loytyvat dinosauruksen jalanjaljet nakyy vasta ensiviikolla kun vuorovesi laskee riittavasti ja 'kuun portaat' niminen luontoilmiokin ois samoihin aikoihin. Paras ratkaisu on siis tuhlata viikko Broomessa tekematta mitaan nukkuen autossa epamaaraisissa paikoissa.
Sunnuntaina oli kuitenkin jotkut markkinat joissa kavin tienaamassa ensimmaiset katusoitto-roposeni. Vklona on vissiin enemmankin markkinoita joissa soitella. Oon myos harkinnut hand-linen ostamista, mutta en oikein osaa varmaan kalastaa sellaisella. Merikin viela.
------
27.9.
Malttamattomia apinoita oomme kaikki.
Lahdettiinkin heti tiistaina pre-sunset kameleiden jalkeen Broomesta koska ei jaksettu oottaa. Jaljet jai nakematta, mutta kuu-asia nakyy muuallakin seka markkinoitakin varmaan jarjestyy.
Sijainti on nyt Exmouthista vahan matkaa pohjoiseen, maksetulla pakkosahkoistetylla leirintaneliolla majakan kupeessa kaikkien muiden turistien seurassa. Onneksi on sentaan juomavetta ja lammin suihku. Huomenna suunnataan puolikuuluisaan Cape Range National parkiin, ostettiin sita varten 28 paivan WA:n kansallispuisto-passi (NP-passi) $40 ja snorkkelit ja rapylat $120. Ostettiin myos bensaa joten oon tanaan kayttanyt varmaan puolet meidan viikkobudjetista, vaikka ostettiinkin uusi vaihtorengas Broomesta koska edellinen levis keskelle eramaata.
Riippumattokin on vihdoin kaytossa, se roikkuu tuulen riepoteltavana yhdessa markien pyykkien kaa. Taalla on kylma. Hammentavaa. Pitaa vetaa taas huppari paalle. Teltta piti koyttaa puihin kiinni seka hakata taltoilla maahan jotta tuuli ei veisi sita mukanaan. Osa taltoista vaantyi, kova maa.
(pieni kasin piirretty kartta Exmouthin niemesta, johon on merkitty leiri, exmouth, coral bay seka cape range np)
Loydettiin Ausseista joskus hernekeittoa, "mushy peas". Se on makeaa pehmeaa hernemossoa. Huoh.
------
29.9.2012 / Carnarvon, tai jotain sinnepain
Yolla tosiaan tuuli niin, etta teltta meinas irrota sijoiltaan, joten siirryin autoon tutimaan. Tiia jatkoi mytyssa uneksimista. Kiinni koytetyt pyykit oli narulla riepoteltavana. Kahdeksalta saatiin ajaa NP:hen toteamaan tyhjyys ja armoton tuuli. Lakeside nimisella paikalla tuuli niin etta saariin koski kun hiekka lensi tuulessa. Snorklaus-unelma parhaimmillaan. Tarkistettiin viela Turquoise bayn tyhjyys, missaan ei nay ketaan. Koko mesta on aivan kuollut ja ajatus upeasta kansallispuistorannasta on poissa.
Oysten Stack niminen rantakivikko taasen osottautui onnistumiseksi. Kyseisessa mestassa kandee polskia vain korkean vuoroveden aikaan joten vakea oli siella ees taas. Itse vesi oli pirun kylmaa eika korallitkaan vakuuttanut, sievia kaloja kylla nakyi useampikin. Paatimme Tiian kipeista jaloista huolimatta jatkaa dallaamaan Mandu Mandu Gorgen polkua. Puskakavelya noin 1-1,5 h, villivuohia, erikoisia kivia, kiipeilya gorgen reunalla ja hienoja maisemia meren suuntaan. (Mika on Gorge suomeksi..?)
Mandu Mandu Gorgelta palatessa kannattaa kayda tien toiselta puolelta loytyvalla North/South Mandu rannalla: pienista violeteista ja valkoisista kivista muodostunut ranta piristaa mielta kummasti.
Kavimme kakkoskierroksella Turquoise baylla ja ero oli jarkyttava. Parkkipaikka oli taynna pakuja ja nelivetoja, tusiteja vilisi joka ilmansuunnassa ja tuulikin tuntui lakanneen raivoamasta.
Miksi ilahdun turisteista?
Vaikka sinallaan nauttiikin olla omissa oloissaan ilman kymmenia vieraita kielia ja itseaan karyttavia arskattajia on kuitenkin huomattavan paljon turvallisemman oloista lahtea merelle virtauksiin polskimaan kun seassa on muitakin hulluja. Sievaa riuttaa ja kaloja, mutta kylymaa. Ei niin paljon merimakkaroita kuin Osteripinossa. Lakesidenkin snorklaus oli ihan jees. Aika kuluu nopsaan kun on kivaa, ajeltiin auringonlaskussa Exmouthiin ja laittomasti (taas) nukuttiin autossa jossain kadun varressa.
Tana aamuna ajoimme itsemme Coral Bayhin snorklaileen. Todella sieva paikka, riutalle paasee taaltakin suoraan rannalta. Rohkeus palkitaan, silla mita pidemmalle merelle polskit, sita hienompaa korallia ja kaloja naet. Tiia ei halunnut tulla kanssani kovin pitkalle ja itseanikin epailytti lahinna koska lasit huurtui jatkuvasti heikentaen nakyvyytta huomattavasti. Turha katella koralleja jos ei nae.
Jossain lahistolla olis ollu vissiin jotain matalaa vesistoa jossa yleensa pyorii paljon haita, mutta taidettiin unohtaa se kun nalkasena lahdettiin ajeleen etelaan.
Carnarvonista ruokaa, jatkettiin seuraavalle rest arealle. Matkoilla naimme emuja, kenguruita, vuohia, lampaita, lehmia ja lintuja seka erinaisia raatoja.
Hanna ja Nick on ihania ja aidosti ystavallisia. Kaytiin niiden kanssa markkinoilla, Berry Springsissa uimassa, deckchair cinemassa (ulkoilmaleffat) ja eastpointilla grillaileen. Siita hyvasta tein karjalanpiirakoita ja lihapullia.
Viime keksiviikkoaamuna me paraytettiin taas haneen. Herasin heratykseen puoli tuntia tarkoittamaani aikaisemmin koska en ollut muuttanut puhelimeni aikavyohyketta. Huoh.
Me nahtiin Brutus. Brutus on 5,5 m pitka asia taynna hampaita ja raakaa voimaa. Brutuksen suusta kuuluu vahan samanlainen aani sen loukojen osuessa yhteen kuin suuresta valurautatynnyrista jota lyodaan isolla lekalla jarven rannassa. Kavimme siis Adelaide riverilla jarjestettavalla Jumping Croc cruisella.
Kakadu National Park oli pettymys. (Yksi Australian suurimmista ja kuuluisimmista kansallispuistoista Northern Territoryssa.) Tiesimme etta se on suota ja teistimme ettemme paase nakemaan vesiputouksia koska meilla ei ole nelivetoa. Putouksia on matkalla kuitenkin nahtu jo kyllastymiseen saakka. Okei.
Tienviitat oli puutteellisia. Annettu etukateistieto oli puutteellista tai vaaraa, maksulliset leirialueet eivat olleen missaan maarin huollettuja ja itse maksutapahtuman sijoittuminenkin jai epaselvaksi. Emme siis maksaneet mitaan yhdesta $5 leiripaikasta. Havisimme aikaisin aamulla.
Ubiriksi nimetty paikka puistossa oli aivan hieno, siella oli todella paljon kalliomaalauksia seka hyva nakoalapaikka alla siintaville floodplainseille - tulva-alangoille. Torstaina kaytiin myos jossain toisessa maalauspaikassa seka Yellow Waterilla, tyypillisella wetlandilla jossa on paljon lintuja ja krokotiileja. Ihan jees, jossei noita soita olisi suomessa nahty. Lahiston muusta aussiluonnosta kylla todella poikkeava.
Fogg Dam on samaa markaa areaa, mutta loytyy ennen kansallispuistoa. Taalla meilta jai vessareissu tekematta koska polun vieressa lekotteli krokotiili. Ehka ensimmainen luonnonvarainen joka loydettiin itsenaisesti.
Tanaan tosissaan herattiin lahes autiolta leirintapaikalta vahan Kununurran jalkeen, seuranamme vain muutava ammuva marehtija. WA:n rajalla meilta takavarikoitiin appelssiinit, perunat seka kaikki sipulit joita ei jaksettu kuoria.
Mun piti tehda tikkupulla-asioita leiritulen aaressa, mutta mulla ei ollutkaan yhtaan jauhoja!?
-------
25.9. / Broome
Saavuttiin tanne sunnuntaina vailla yosijaa tai suunnitelmia. Meille selvis etta alueelta loytyvat dinosauruksen jalanjaljet nakyy vasta ensiviikolla kun vuorovesi laskee riittavasti ja 'kuun portaat' niminen luontoilmiokin ois samoihin aikoihin. Paras ratkaisu on siis tuhlata viikko Broomessa tekematta mitaan nukkuen autossa epamaaraisissa paikoissa.
Sunnuntaina oli kuitenkin jotkut markkinat joissa kavin tienaamassa ensimmaiset katusoitto-roposeni. Vklona on vissiin enemmankin markkinoita joissa soitella. Oon myos harkinnut hand-linen ostamista, mutta en oikein osaa varmaan kalastaa sellaisella. Merikin viela.
------
27.9.
Malttamattomia apinoita oomme kaikki.
Lahdettiinkin heti tiistaina pre-sunset kameleiden jalkeen Broomesta koska ei jaksettu oottaa. Jaljet jai nakematta, mutta kuu-asia nakyy muuallakin seka markkinoitakin varmaan jarjestyy.
Sijainti on nyt Exmouthista vahan matkaa pohjoiseen, maksetulla pakkosahkoistetylla leirintaneliolla majakan kupeessa kaikkien muiden turistien seurassa. Onneksi on sentaan juomavetta ja lammin suihku. Huomenna suunnataan puolikuuluisaan Cape Range National parkiin, ostettiin sita varten 28 paivan WA:n kansallispuisto-passi (NP-passi) $40 ja snorkkelit ja rapylat $120. Ostettiin myos bensaa joten oon tanaan kayttanyt varmaan puolet meidan viikkobudjetista, vaikka ostettiinkin uusi vaihtorengas Broomesta koska edellinen levis keskelle eramaata.
Riippumattokin on vihdoin kaytossa, se roikkuu tuulen riepoteltavana yhdessa markien pyykkien kaa. Taalla on kylma. Hammentavaa. Pitaa vetaa taas huppari paalle. Teltta piti koyttaa puihin kiinni seka hakata taltoilla maahan jotta tuuli ei veisi sita mukanaan. Osa taltoista vaantyi, kova maa.
(pieni kasin piirretty kartta Exmouthin niemesta, johon on merkitty leiri, exmouth, coral bay seka cape range np)
Loydettiin Ausseista joskus hernekeittoa, "mushy peas". Se on makeaa pehmeaa hernemossoa. Huoh.
------
29.9.2012 / Carnarvon, tai jotain sinnepain
Yolla tosiaan tuuli niin, etta teltta meinas irrota sijoiltaan, joten siirryin autoon tutimaan. Tiia jatkoi mytyssa uneksimista. Kiinni koytetyt pyykit oli narulla riepoteltavana. Kahdeksalta saatiin ajaa NP:hen toteamaan tyhjyys ja armoton tuuli. Lakeside nimisella paikalla tuuli niin etta saariin koski kun hiekka lensi tuulessa. Snorklaus-unelma parhaimmillaan. Tarkistettiin viela Turquoise bayn tyhjyys, missaan ei nay ketaan. Koko mesta on aivan kuollut ja ajatus upeasta kansallispuistorannasta on poissa.
Oysten Stack niminen rantakivikko taasen osottautui onnistumiseksi. Kyseisessa mestassa kandee polskia vain korkean vuoroveden aikaan joten vakea oli siella ees taas. Itse vesi oli pirun kylmaa eika korallitkaan vakuuttanut, sievia kaloja kylla nakyi useampikin. Paatimme Tiian kipeista jaloista huolimatta jatkaa dallaamaan Mandu Mandu Gorgen polkua. Puskakavelya noin 1-1,5 h, villivuohia, erikoisia kivia, kiipeilya gorgen reunalla ja hienoja maisemia meren suuntaan. (Mika on Gorge suomeksi..?)
Mandu Mandu Gorgelta palatessa kannattaa kayda tien toiselta puolelta loytyvalla North/South Mandu rannalla: pienista violeteista ja valkoisista kivista muodostunut ranta piristaa mielta kummasti.
Kavimme kakkoskierroksella Turquoise baylla ja ero oli jarkyttava. Parkkipaikka oli taynna pakuja ja nelivetoja, tusiteja vilisi joka ilmansuunnassa ja tuulikin tuntui lakanneen raivoamasta.
Miksi ilahdun turisteista?
Vaikka sinallaan nauttiikin olla omissa oloissaan ilman kymmenia vieraita kielia ja itseaan karyttavia arskattajia on kuitenkin huomattavan paljon turvallisemman oloista lahtea merelle virtauksiin polskimaan kun seassa on muitakin hulluja. Sievaa riuttaa ja kaloja, mutta kylymaa. Ei niin paljon merimakkaroita kuin Osteripinossa. Lakesidenkin snorklaus oli ihan jees. Aika kuluu nopsaan kun on kivaa, ajeltiin auringonlaskussa Exmouthiin ja laittomasti (taas) nukuttiin autossa jossain kadun varressa.
Tana aamuna ajoimme itsemme Coral Bayhin snorklaileen. Todella sieva paikka, riutalle paasee taaltakin suoraan rannalta. Rohkeus palkitaan, silla mita pidemmalle merelle polskit, sita hienompaa korallia ja kaloja naet. Tiia ei halunnut tulla kanssani kovin pitkalle ja itseanikin epailytti lahinna koska lasit huurtui jatkuvasti heikentaen nakyvyytta huomattavasti. Turha katella koralleja jos ei nae.
Jossain lahistolla olis ollu vissiin jotain matalaa vesistoa jossa yleensa pyorii paljon haita, mutta taidettiin unohtaa se kun nalkasena lahdettiin ajeleen etelaan.
Carnarvonista ruokaa, jatkettiin seuraavalle rest arealle. Matkoilla naimme emuja, kenguruita, vuohia, lampaita, lehmia ja lintuja seka erinaisia raatoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)