Osa 1/2, Malttamattomia apinoita

22.9. Lauantai / WA:n eka leiri

Hanna ja Nick on ihania ja aidosti ystavallisia. Kaytiin niiden kanssa markkinoilla, Berry Springsissa uimassa, deckchair cinemassa (ulkoilmaleffat) ja eastpointilla grillaileen. Siita hyvasta tein karjalanpiirakoita ja lihapullia.

Viime keksiviikkoaamuna me paraytettiin taas haneen. Herasin heratykseen puoli tuntia tarkoittamaani aikaisemmin koska en ollut muuttanut puhelimeni aikavyohyketta. Huoh.

Me nahtiin Brutus. Brutus on 5,5 m pitka asia taynna hampaita ja raakaa voimaa. Brutuksen suusta kuuluu vahan samanlainen aani sen loukojen osuessa yhteen kuin suuresta valurautatynnyrista jota lyodaan isolla lekalla jarven rannassa. Kavimme siis Adelaide riverilla jarjestettavalla Jumping Croc cruisella.

Kakadu National Park oli pettymys. (Yksi Australian suurimmista ja kuuluisimmista kansallispuistoista Northern Territoryssa.) Tiesimme etta se on suota ja teistimme ettemme paase nakemaan vesiputouksia koska meilla ei ole nelivetoa. Putouksia on matkalla kuitenkin nahtu jo kyllastymiseen saakka. Okei.
Tienviitat oli puutteellisia. Annettu etukateistieto oli puutteellista tai vaaraa, maksulliset leirialueet eivat olleen missaan maarin huollettuja ja itse maksutapahtuman sijoittuminenkin jai epaselvaksi. Emme siis maksaneet mitaan yhdesta $5 leiripaikasta. Havisimme aikaisin aamulla.

Ubiriksi nimetty paikka puistossa oli aivan hieno, siella oli todella paljon kalliomaalauksia seka hyva nakoalapaikka alla siintaville floodplainseille - tulva-alangoille. Torstaina kaytiin myos jossain toisessa maalauspaikassa seka Yellow Waterilla, tyypillisella wetlandilla jossa on paljon lintuja ja krokotiileja. Ihan jees, jossei noita soita olisi suomessa nahty. Lahiston muusta aussiluonnosta kylla todella poikkeava.
Fogg Dam on samaa markaa areaa, mutta loytyy ennen kansallispuistoa. Taalla meilta jai vessareissu tekematta koska polun vieressa lekotteli krokotiili. Ehka ensimmainen luonnonvarainen joka loydettiin itsenaisesti.
Tanaan tosissaan herattiin lahes autiolta leirintapaikalta vahan Kununurran jalkeen, seuranamme vain muutava ammuva marehtija. WA:n rajalla meilta takavarikoitiin appelssiinit, perunat seka kaikki sipulit joita ei jaksettu kuoria.
Mun piti tehda tikkupulla-asioita leiritulen aaressa, mutta mulla ei ollutkaan yhtaan jauhoja!?

-------

25.9. / Broome

Saavuttiin tanne sunnuntaina vailla yosijaa tai suunnitelmia. Meille selvis etta alueelta loytyvat dinosauruksen jalanjaljet nakyy vasta ensiviikolla kun vuorovesi laskee riittavasti ja 'kuun portaat' niminen luontoilmiokin ois samoihin aikoihin. Paras ratkaisu on siis tuhlata viikko Broomessa tekematta mitaan nukkuen autossa epamaaraisissa paikoissa.
Sunnuntaina oli kuitenkin jotkut markkinat joissa kavin tienaamassa ensimmaiset katusoitto-roposeni. Vklona on vissiin enemmankin markkinoita joissa soitella. Oon myos harkinnut hand-linen ostamista, mutta en oikein osaa varmaan kalastaa sellaisella. Merikin viela.

------

27.9.

Malttamattomia apinoita oomme kaikki.
Lahdettiinkin heti tiistaina pre-sunset kameleiden jalkeen Broomesta koska ei jaksettu oottaa. Jaljet jai nakematta, mutta kuu-asia nakyy muuallakin seka markkinoitakin varmaan jarjestyy.

Sijainti on nyt Exmouthista vahan matkaa pohjoiseen, maksetulla pakkosahkoistetylla leirintaneliolla majakan kupeessa kaikkien muiden turistien seurassa. Onneksi on sentaan juomavetta ja lammin suihku. Huomenna suunnataan puolikuuluisaan Cape Range National parkiin, ostettiin sita varten 28 paivan WA:n kansallispuisto-passi (NP-passi) $40 ja snorkkelit ja rapylat $120. Ostettiin myos bensaa joten oon tanaan kayttanyt varmaan puolet meidan viikkobudjetista, vaikka ostettiinkin uusi vaihtorengas Broomesta koska edellinen levis keskelle eramaata.

Riippumattokin on vihdoin kaytossa, se roikkuu tuulen riepoteltavana yhdessa markien pyykkien kaa. Taalla on kylma. Hammentavaa. Pitaa vetaa taas huppari paalle. Teltta piti koyttaa puihin kiinni seka hakata taltoilla maahan jotta tuuli ei veisi sita mukanaan. Osa taltoista vaantyi, kova maa.

(pieni kasin piirretty kartta Exmouthin niemesta, johon on merkitty leiri, exmouth, coral bay seka cape range np)

Loydettiin Ausseista joskus hernekeittoa, "mushy peas". Se on makeaa pehmeaa hernemossoa. Huoh.

------

29.9.2012 / Carnarvon, tai jotain sinnepain

Yolla tosiaan tuuli niin, etta teltta meinas irrota sijoiltaan, joten siirryin autoon tutimaan. Tiia jatkoi mytyssa uneksimista. Kiinni koytetyt pyykit oli narulla riepoteltavana. Kahdeksalta saatiin ajaa NP:hen toteamaan tyhjyys ja armoton tuuli. Lakeside nimisella paikalla tuuli niin etta saariin koski kun hiekka lensi tuulessa. Snorklaus-unelma parhaimmillaan. Tarkistettiin viela Turquoise bayn tyhjyys, missaan ei nay ketaan. Koko mesta on aivan kuollut ja ajatus upeasta kansallispuistorannasta on poissa.
Oysten Stack niminen rantakivikko taasen osottautui onnistumiseksi. Kyseisessa mestassa kandee polskia vain korkean vuoroveden aikaan joten vakea oli siella ees taas. Itse vesi oli pirun kylmaa eika korallitkaan vakuuttanut, sievia kaloja kylla nakyi useampikin. Paatimme Tiian kipeista jaloista huolimatta jatkaa dallaamaan Mandu Mandu Gorgen polkua. Puskakavelya noin 1-1,5 h, villivuohia, erikoisia kivia, kiipeilya gorgen reunalla ja hienoja maisemia meren suuntaan. (Mika on Gorge suomeksi..?)
Mandu Mandu Gorgelta palatessa kannattaa kayda tien toiselta puolelta loytyvalla North/South Mandu rannalla: pienista violeteista ja valkoisista kivista muodostunut ranta piristaa mielta kummasti.
Kavimme kakkoskierroksella Turquoise baylla ja ero oli jarkyttava. Parkkipaikka oli taynna pakuja ja nelivetoja, tusiteja vilisi joka ilmansuunnassa ja tuulikin tuntui lakanneen raivoamasta.

Miksi ilahdun turisteista?
Vaikka sinallaan nauttiikin olla omissa oloissaan ilman kymmenia vieraita kielia ja itseaan karyttavia arskattajia on kuitenkin huomattavan paljon turvallisemman oloista lahtea merelle virtauksiin polskimaan kun seassa on muitakin hulluja. Sievaa riuttaa ja kaloja, mutta kylymaa. Ei niin paljon merimakkaroita kuin Osteripinossa. Lakesidenkin snorklaus oli ihan jees. Aika kuluu nopsaan kun on kivaa, ajeltiin auringonlaskussa Exmouthiin ja laittomasti (taas) nukuttiin autossa jossain kadun varressa.

Tana aamuna ajoimme itsemme Coral Bayhin snorklaileen. Todella sieva paikka, riutalle paasee taaltakin suoraan rannalta. Rohkeus palkitaan, silla mita pidemmalle merelle polskit, sita hienompaa korallia ja kaloja naet. Tiia ei halunnut tulla kanssani kovin pitkalle ja itseanikin epailytti lahinna koska lasit huurtui jatkuvasti heikentaen nakyvyytta huomattavasti. Turha katella koralleja jos ei nae.
Jossain lahistolla olis ollu vissiin jotain matalaa vesistoa jossa yleensa pyorii paljon haita, mutta taidettiin unohtaa se kun nalkasena lahdettiin ajeleen etelaan.

Carnarvonista ruokaa, jatkettiin seuraavalle rest arealle. Matkoilla naimme emuja, kenguruita, vuohia, lampaita, lehmia ja lintuja seka erinaisia raatoja.