23.1.2012

Ja hänen silmänsä revähtivät

VAROITUS! Alla oleva teksti koettaa teennäisesti olla syvällistä ja pohtivaa, mutta jää ympäripyöreään lätinään koska.. hmm.. siksi.

Huomenna hyvä ystäväni matkustaa Australian Brisbaneen. Ajattelin kertoa teille nyt vähän tästä ihmisestä ja siitä kuinka hän on vaikuttanut minuun sekä tähän blogiin. Tämä henkilö on minulle hyvin läheinen, nimeltään Tiia.

Olen tuntenut Tiian viime elokuusta alkaen eli puolisen vuotta. Saatoin hänet eilen Helsinkiin, josta häneltä lähtee huomenna lento Australiaan. Siellä hän aikoo viettää vuoden päivät hengaillen, tehden töitä ja ahdistellen kenguruita ja pingviinejä.

En tiedä mistä alottaisin. 
Sanotaan vaikka, että en ollut koskaan ennen liftannut, käyttänyt kimppakyytejä, käynyt homobaareissa kiltti päällä, lentänyt itsenäisesti, sohvasurffannut, lähtenyt extempore tuntemattoman epäilyttävän iranilaisen miehen mukaan kun sellainen pyytää mukaansa viikonlopuksi vuorille, saanut italialaiselta mummolta leppäkerttuja, äänestänyt presidentinvaaleissa, soittanut metroaseman edessä kitaraa ja laulanut, pelannut tuntikausia Carcassonnea, valvonut öitä kierien ja nauraen sängyssä ja nukkunut päivällä ainoan valoisan ajan yli monta vuorokautta peräkkäin taikka suunnitellut itsenäistä polkupyörämatkaa Suomen halki telttaillen, liftaillen, eläen puurolla ja sitä rataa.
Olipa pitkä lause.


Olen pienestä pojasta saakka unelmoinut monista asioista, joiden toteutumiseen en ole ikinä uskonut.
Yksi niistä on yleinen rokkikukkoilu, jossa olen toistaiseksi säälittävästi epäonnistunut kuuden vuoden työskentelyn ja yhden huonon keikan (Katso täältä!) jälkeen.
Toinen on taloudellinen rikkaus, opiskelen toki yrittäjäksi mutta toisaalta ihannoin minimibudjettikulttuuria ja yleisesti vähällä elämistä. Omalta kantiltaan raha helpottaisi tiettyjä asioita elämässä, toisaalta se vain vaikeuttaa kaikkea (varsinkin sen hankinta). Taisin joskus sanoa olevani hyvin ristiriitainen henki(lö).
Kolmas ja se tässä ehkä oleellisin on maailman kiertäminen, kulttuureihin tutustuminen, ihmisten tapaaminen ja yleisesti ottaen kaiken sellaisen handlaaminen. En ikinä ole itseeni uskonut tai ollut riittävän viitseliäs tekemään jotain asian eteen. Tiia kuitenkin avasi silmäni, tai itseasiassa ehkä jopa reväytti.

En oikeastaan tiedä miten se tapahtui. Keskustelin hänen kanssaan usein elämästä, toiveista ja niiden toteuttamisesta. Joskus jopa tappelimme asioista. Opin tunnistamaan itsestäni useita ongelmakohtia.
- En osaa olla riittävän päättäväinen
- Vierastan vieraisiin ihmisiin luottamista
- Mietin aina mikä on pahin asia mikä voisi tapahtua ja varaudun siihen ja pohdin esim. matkan kannattavuutta sen kautta (Esim. jos kerron teille blogissani, että missä menen, joku paha mies tulee ja ryöstää minut, luonnollisesti) i.e. "Kaikkeen kannattaa varautua."
- Olen ollut vallan tyytyväinen Lappeenrannassa elämiseen. Mahdollisesti siksi koska en ole ymmärtänyt mitä hienoa jossain muualla on.

Näistä seikoista - ja varmaan monista muista joita en nyt keksi - olen nyt tehokkaasti pyrkinyt eroon. Olen matkustanut paljon: Vieraiden ihmisten kyydissä ja yöpynyt vieraiden ihmisten kodeissa. Yleisesti olen sisäistänyt päivittäiseen elämääni käsitteet "Elä ressaa!" ja "Asioilla on tapana järjestyä!" sekä "Yhteinen!".

En ole koskaan itkenyt niin paljon kuin sinä aikana kun olen tuntenut Tiian, mutta en koskaan ole myöskään ollut onnellisempi. Olen nauttinut elämästä, ollut oma rehellisen alaston itseni ja nähnyt toisen ihmisen tekevän samoin. Olin vapaa ja onnellinen.

Tänään koen olevani itsevarma, vaikka joudun jättämään hyvän ystäväni Tiian kanssa hengaamisen toistaiseksi. Olen varma, että pystyn elämään hänen kanssaan ideoimaamme hienoa elämää vaikka en saisikaan häneltä paljon kaipaamaani säännöllistä kannustusta ja vittuilua saamattomuudestani.
Madagaskarin alkuasukkaita.

Opin myös että en oikeasti välttämättä tahdo niitä asioita joita olen luullut tahtovani. Tästä tulee mieleeni Jukka Pojan kappale. "Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu/ Sit ku saa mitä haluu, ei haluu mitä saa."


Millään en kykene kertomaan tämän ihmisen upeutta tällaisessa tekstissä. Joka tapauksessa nykyään tahdon entistä enemmän asua kommuuneissa, leikkiä paljon, oppia ja opiskella, saavuttaa paljon, kiivetä vuoria ja halkoa viidakoita, pystyä työskentelemään itselleni ja elättää sillä itseni, leikkiä hippiä, pukeutua rätteihin ja viritellä niillä asuinluolastani kotoisa, maalata kasvoni ja muu vartaloni pienellä siveltimellä täyteen mielivaltaisia kuvioita neljän aikaan yöllä, geokätköillä (en muuten oo kokeillu koskaan), kokeilla extremelajeja, laulaa ja nauraa paljon sekä ylipäätään tehdä paljon kaikkea sellaista mitä en ole tähän mennessä tehnyt. (Eli kaikkea muuta kuin kotona dataamista ja koulussa väkertämistä).

Nämä on tunteita ja ajatuksia. Näistä hetkistä lähtee paljon, pienenä esimerkkinä Välimatka.
En sanonut nyt sanaakaan asiaa, mutta koitin kovasti. Siksi.

Tiialle tahdon toivottaa oikein lämmintä, kenguruisaa ja hämähäkitöntä Australianmatkaa. Kiitos kaikesta siitä mitä olen saanut kokea kanssasi. En unohda sinua koskaan.

ps. Käykääpä muuten kurkkaamassa tämä hieno blogi tytöstä joka lähtee Australiaan vuodeksi ilman suunnitelmia. Löytyy osoitteesta: http://vapaajaonnellinen.blogspot.com/

Pähkinänkuori:
- Helsingistä Brisbaneen on 14697.68 kilometriä. Lentää saa aika kauan.
- Australiaan mahtuu noin neljä Suomea, pinta-alasssa mitattuna.
- Australiassa elää kenguruita, koaloita, vesinokkaeläimiä ja monia muita lajeja joita ei missään muualla näy. Australiassa elää myös pingviinejä.

Tämä on Australialainen pingviini.
Rakkaudella
- O

10.1.2012

Alustava kartta

Alustava kartta ei tällä hetkellä näytä mitenkään loistavalta, mutta se onkin alustava, hömm? Listassa ehdotetut kohteet, ei päätetyt tai todennäköiset.


Joensuu, Ilosaarirock (pvm??)
Puolanka, pessimistipäivät (pvm puuttuu)
Porvoo, vanha kaupunki
Jukolan viesti
Kiikeli, Oulu, Pinjan kanssa pussikaljalle
Suomi, Kiipelyä
Tampere, Tammerfest ja Chilifestivaali ja Kukkaisviikot
Oulu, Qstock 27.-28.7.
Oulu, Toppilan Siwa
Hossa, kalliomaalaukset
Hepoköngäs, vesiputous
Raatteentie, juoksuhautoja ja muistomerkki
Jyväskylän Laajari - mäkiautoilua
Helsinki - Kontufest, Tuska, Flow, jne
Parikkala - Kaljakoriviesti juhannuksena
Kaljakellunta?
Hauho - SotaHuuto 2012 & treenileiri?
Mikkeli - JurassicRock (pvm ???)
Hanko
Nuorgam
Kolmen valtakunnan raja

Joku itäisin piste tjsp
Keskiaikamarkkinat @ Turku/Hämeenlinna
Somero - Huvila Härkä

Ankkarock, Ruisrock...?

Mökkikohteita, metsäkohteita?

RYÄÄ! Sillä selvitään vaikka Cthulhusta.

Minipäivitys!

Haaveilen myös kantavani mukanani jonkinnäköistä soitinta, kitaraa, ukuleleä, jotain mistä lähtee ääntä.
Ideaalinen tilanne syntyisi jos vehjettä ei tarvitsisi kantaa mukanaan vaan pieraisisin sellaisen aina jostain kaupunkikohteissa.

Miksi?


Ensinnäki moinen möykkääminen on lähellä sydäntäni, se antistressaa, vie todellisuudentajun vieraisiin sfääreihin ja esim. kitaran kaulan hinkkaaminen vähentää luovuus-säkin painetta. Sellanen joulupukin säkin tyylinen, pohjaton juuttikangassäkki josta yleensä saa vaan näennäistä roinaa ja villasukkia, mutta kerran kymmenessä vuodessa jotain miellyttävääkin, jotain jota saattaa käyttää vuosia ja hukata sitten festareilla.
Villasukat ovat kyllä ihan mukavia, niistä voisi tehdä joskus laulun.

Toinen oleellinen syy olisi kuitenkin varainkeruu. En ole vielä ikinä saanut aikaiseksi harrastaa katusoittoa, mutta olen sitä suunnitellut tuhansia kertoja ja melkein toteuttanutkin, yleensä on kuitenkin ilmeentynyt jonkinnäköinen force majure, tai niin olen ainakin itselleni väittänyt. Parikin euroa päivää kohti auttaa elämistä huomattavasti myös suomenmaassa: sillähän ostaa esim. kaurahiutaleita kilon tai pari, joista taas keittää puuroa viikon verran.

"En itse juuri sen parempi ole, kitaraakin renkutan vain saadakseni naisia ja muutaman lantin olueen."
- Minä

Ja sitten säläsyinä (oon nääs tosi hyvä keksimään syitä ihan mille tahansa millä ei ole mitään syytä, hömmöm), saan (katu)soittokokemusta ja rohkeutta, matkaeväänä voisin toivoa olevani lahjallinen ja luoda uusia hienoja kappaleita ja sanoituksia ja muuta sellasta liirumlaarumia ja sitten vielä saisin toteutettua yhden hienon suunnitelman josta en kerro kenellekkään mitään, ainakaan vielä.
HAHAHA kärsikää tietämättömyydessänne! Todennäköisesti vain jätätte blogin lukematta taikka sitten kirjoittelen täällä vain itsekseni, kukaties....

Minipäivitys joo.

- O

MUOKS.
ps. Unohdin mainita, että suunnitelmien mukaan jotain aiheeseen liittyvää videomateriaalia pitäisi täälläkin kukkia ja tukkia kaikkien silmät, korvat ja suut. Päät, olkapäät, peput, polvet, varpaat, polvet, varpaat.

Yksi ja toinen miljoonas

Noniin, siis itseasiassahan miulla ois vähän väliä jotain sanottavaa tänne muttakun kaikki ajatukset on niin kovin pätkittäisiä ja tahtoisin pitää tän jotenkin lukukelpoisenakin. Koitetaan nyt kuitenkin jotain informatiivista saada aikaan:

Listaa aijon tehdä ainakin seuraavista asioista:
1. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat negatiivisesti lähtemiseeni/matkaani?
X. Mitä asioita kannattaa muutoin huomioida ennen matkaa, mihin pitää varautua, miten täytyy valmistella?
2. Varautumisesta riippuen, mitä tarvitsen mukaani, miten pakkaan ne, kuinka paljon tarvitsen pakkaustilaa, mistä järjestän itselleni rinkan/teltan/makuupussin+alustan/telineet pyörään/laukkuja/matkalle oleellisen kameran/elämän/motivaation, jaksamisen ja kykeneväisyyden/aikaa/internetin jolla päivittää blogia/muuta elektroniikkaa, jota raahaan painolastina mukana vain ja ainoastaan blogin pitämisen vuoksi...

Kaikki tuo on toissijaista niin kauan kunnes saan vastauksen yhteen kysymykseen:
Mikä on matkani tarkoitus?

Jos tarkoitus on hyvä ja tavoitteet selkeät, niitä on helpompi tavoitella. Ongelmani onkin tavotteiden asettaminen, en ole ikinä oikein osannut sitä. Jos asetan itselleni tavoitteen joka on tavoitettavissa, on se liian helppo eikä se motivoi. Jos taas asetan itselleni tavoitteen joka on liian haastava, tiedän etten pysty siihen kuitenkaan ja masennun ja väsähdän.

Pidän talvesta. Omalla tavallaan. Tai siis pidän pehmeästä lumesta, hiljaisuudesta, sen lämmöstä ja kylmyydestä. Pidän pakkasen raikastamasta ilmasta. Ongelmaksi muodostuukin se, että en kuitenkaan osaa olla ulkona, varsinkaan talvella. Tiedän, että nauttisin ulkoilusta, jos vain keksisin jotain tekemistä siellä. Typerää eikö? Vois lähteä hiihtämään, joo ei kiitos. Vois mennä kävelylle metsään, joo nämä metsät on koluttu moneen kertaan ja tuolla on kylmäkin.

Olen usein hyvin ristiriitainen itseni kanssa. Hm.

Tällä hetkellä päivittäinen liikuntani ja ulkoiluni keskittyy lähinnä koulumatkaani, jonka käyn luonnollisesti pyörällä. Matkaa kotontani koululle on noin kilometrin verran alamäkeä, eli toiseen suuntaan ylöspäin. Kun koulusta aina riennän iloiten tähän pimeään opiskelijan luolaani, matkalla on siis perkeleellinen luminen ylämäki. Käytännössä mäki ei ole kovinkaan kummoinen, mutta kattaessaan koko välimatkan se tuntuu ylivoimaiselta.

Polkea nyt kylmissään, tyhjentyneillä renkailla raskasta mäkeä ylös. Mäen päällä onkin jo hiki ja joka paikkaan koskee koska... tuota.. en tiedä, niin se vain on. Se on kuitenkin epänormaalia.
Sitten mietin kuinka selviydyn samasta kun tarakalla on teltta ja makuupussi, etutelineessä säkki tai reppu ja selässä täysimittainen rinkka. Painolasti siis helposti jopa kaksinkertaistuisi! Motivaatio karisee.

Tahdon kesän, tai edes kevään. Tai jotain missä on mukavempi pyöräillä ja liikkua ja mietiskellä asioita, testata ja ideoida. Tämä saamattomuus riivaa sieluani.

Miten tällänen etuteline oikein pelittää?
Kuva ryöstetty täältä.


On tuhansittain syitä pitää lasti mahdollisimman kevyenä, mutta on myös tuhansittain syitä pakata mukaan yhtä sun toista enemmän tai vähemmän tarpeellista. Minkä näköisiä asioita teijän mielestä matkaan ois hyvä pakata?

Palataan noihin listoihin joku toinen kerta.

-O

6.1.2012

Plan B.

Jo joskus viimekesän puolella mietiskelin, notta vois reissata vähän ympär suomineidon kauniita kurveja. Nyt vuoden 2011 joulukuusta alkaen olen harkinnut tuollaista toimintaa vakavammin.

Olen lähipäivinä ja viikkoina suunnitellut pyöräreissailevani pitkin Suomea ensikesänä. Matkan kohteet ovat vielä epäselvät. Myös se, että paljonko käytän aikaa, taikka kuinka pitkiä matkoja jaksan päivässä kulkea, taikka mitä pakkaan ja miten saan ne pakattua. Kuinka saan kyytiin kaiken mahdollisesti tarpeellisen ja kuitenkin pidettyä kuorman mahdollisimman pienenä.

Ehdottaa siis saa.

Tarkoitukseni on kuitenkin kiertää Suomea pitkin kesää, vierailla festivaaleilla ja tapahtumissa, vaeltaa retkikohteisiin polttelemaan nuotioita ja itseongittuja pikkukaloja, nähdä ihmisiä ja juoda paljon pussikaljaa. Sellasta glamourista telttailuelämää pyörän päällä.
Varmaan romantisoin tän reissun ittelleni tosi hienoksi ja sitten totean että mitä vittua mää nyt oon taas luvannu tekeväni. Huokaus. Mutta samalla kokeilen omia rajojani, joskos sitä jaksais moisia urheilusuorituksia tehdä.
Ja ekologisuus! Se on hieno juttu se, pyörällä matkustaminen on sitäpaitsi minun lisäksi terveellistä myös luonnolle. Ällöä. Sitten vielä tuo budjettihomma, tarkotus on mennä minimibudjetilla, tai ainakin huomioida rahankäyttö ja pohdiskella kuinka sitä voisi käyttää fiksummin. Enköhän mie sitä kaljaankin tuhlaa joten siis että joo.

Aloittelen tätä ensimmäistä blogipostausta Oulun Haapalehdossa keittiönpöydän ääressä pelaillen Carcassonne -lautapeliä Keltamäen siskosten kanssa. Mää häviän. :(
Carcassonne on hieno lautapeli, jossa paloja asettamalla rakennetaan linnoja, asetetaan ritareita ja muita hihhuleita ja raivotaan paljon kun vastapelaajat tekevät elämästäsi vaikeata. Hienoa se. Tiia on tässä aika hyvä. Tiia on muuten tuo tyttö tuossa otsikkokuvassa.

Varastin tämän kuvan Markolta.

Joo! Kattotaan mitä kivvaa tästäkin loppujenlopulta syntyy. Varmaan turhaa verta ja kyyneleitä. Positiivisesti kohti uusia pettymyksiä ja ylimalkaisia suunnitelmia!

- O