Yksi ja toinen miljoonas

Noniin, siis itseasiassahan miulla ois vähän väliä jotain sanottavaa tänne muttakun kaikki ajatukset on niin kovin pätkittäisiä ja tahtoisin pitää tän jotenkin lukukelpoisenakin. Koitetaan nyt kuitenkin jotain informatiivista saada aikaan:

Listaa aijon tehdä ainakin seuraavista asioista:
1. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat negatiivisesti lähtemiseeni/matkaani?
X. Mitä asioita kannattaa muutoin huomioida ennen matkaa, mihin pitää varautua, miten täytyy valmistella?
2. Varautumisesta riippuen, mitä tarvitsen mukaani, miten pakkaan ne, kuinka paljon tarvitsen pakkaustilaa, mistä järjestän itselleni rinkan/teltan/makuupussin+alustan/telineet pyörään/laukkuja/matkalle oleellisen kameran/elämän/motivaation, jaksamisen ja kykeneväisyyden/aikaa/internetin jolla päivittää blogia/muuta elektroniikkaa, jota raahaan painolastina mukana vain ja ainoastaan blogin pitämisen vuoksi...

Kaikki tuo on toissijaista niin kauan kunnes saan vastauksen yhteen kysymykseen:
Mikä on matkani tarkoitus?

Jos tarkoitus on hyvä ja tavoitteet selkeät, niitä on helpompi tavoitella. Ongelmani onkin tavotteiden asettaminen, en ole ikinä oikein osannut sitä. Jos asetan itselleni tavoitteen joka on tavoitettavissa, on se liian helppo eikä se motivoi. Jos taas asetan itselleni tavoitteen joka on liian haastava, tiedän etten pysty siihen kuitenkaan ja masennun ja väsähdän.

Pidän talvesta. Omalla tavallaan. Tai siis pidän pehmeästä lumesta, hiljaisuudesta, sen lämmöstä ja kylmyydestä. Pidän pakkasen raikastamasta ilmasta. Ongelmaksi muodostuukin se, että en kuitenkaan osaa olla ulkona, varsinkaan talvella. Tiedän, että nauttisin ulkoilusta, jos vain keksisin jotain tekemistä siellä. Typerää eikö? Vois lähteä hiihtämään, joo ei kiitos. Vois mennä kävelylle metsään, joo nämä metsät on koluttu moneen kertaan ja tuolla on kylmäkin.

Olen usein hyvin ristiriitainen itseni kanssa. Hm.

Tällä hetkellä päivittäinen liikuntani ja ulkoiluni keskittyy lähinnä koulumatkaani, jonka käyn luonnollisesti pyörällä. Matkaa kotontani koululle on noin kilometrin verran alamäkeä, eli toiseen suuntaan ylöspäin. Kun koulusta aina riennän iloiten tähän pimeään opiskelijan luolaani, matkalla on siis perkeleellinen luminen ylämäki. Käytännössä mäki ei ole kovinkaan kummoinen, mutta kattaessaan koko välimatkan se tuntuu ylivoimaiselta.

Polkea nyt kylmissään, tyhjentyneillä renkailla raskasta mäkeä ylös. Mäen päällä onkin jo hiki ja joka paikkaan koskee koska... tuota.. en tiedä, niin se vain on. Se on kuitenkin epänormaalia.
Sitten mietin kuinka selviydyn samasta kun tarakalla on teltta ja makuupussi, etutelineessä säkki tai reppu ja selässä täysimittainen rinkka. Painolasti siis helposti jopa kaksinkertaistuisi! Motivaatio karisee.

Tahdon kesän, tai edes kevään. Tai jotain missä on mukavempi pyöräillä ja liikkua ja mietiskellä asioita, testata ja ideoida. Tämä saamattomuus riivaa sieluani.

Miten tällänen etuteline oikein pelittää?
Kuva ryöstetty täältä.

On tuhansittain syitä pitää lasti mahdollisimman kevyenä, mutta on myös tuhansittain syitä pakata mukaan yhtä sun toista enemmän tai vähemmän tarpeellista. Minkä näköisiä asioita teijän mielestä matkaan ois hyvä pakata?

Palataan noihin listoihin joku toinen kerta.

-O