Pohjoisessa on kuuma

Perjantai 7.9.-12 / noin 200 km Ulurulle

Mount Isassa ei kuulemma ole muuta tekemist' kuin ampua kenguruita maastoautosta. Tama jai kuitenkin kokematta koska tutustuimme paikalliseen juomakulttuuriin. La-Su kului sopivasti erinaisissa pirskeissa, Joonas esitteli meille ystavansa Joshin seka Leen. Kotibileista overlander-baariin ja sielta yokerhoon. Sunnuntaina jotain vastaavaa.

Joonas meinas tulla meidan mukana Ulurulle, mutta maanantaina se loys jalastaan omituisia paiseita jotka vaikeutti kavelya. Oltiin suunniteltu, etta lahdetaan Ke aamuna ajamaan. Ma ja Ti hoideltiin asioita seka krapulaa.

Keskiviikkona Joonas kuitenkin jalkansa vuoksi suuntasi kohti Cairnsia jonne han tahtoo asumaan. Mina ja Tiia karautimme lanteen. Ilman tarkkaa loppukohdetta pysahdyimme Tennant Creekissa kyselemassa paikkakunnan aktiviteetteja. Tamakin kyla on harrastanut pitkaan kaivostoimintaa eika mitaan muuta mielenkiintoista paikallsiten ihonvarin lisaksi loytynytkaan. Vierailimme siis laheisen Mary Ann Jarven kupeessa uimassa ja syomassa. Ulkona oli lamminta arviolta +40 joten pulahdus oli tarpeen.

Jatkoimme matkaa etelaan ja kohtasimme Saatanan Marmorit eli Devils Marbles eli Karlu Karlu eli pyoreat kivet. Turistinahtavyys jossa suuria kivenmurikoita mollottaa toistensa paalla. Paikallisille pyha. Bongasimme myos puolivillin dingon joka nauttii turistien tarjoamista jatteista. Yoksi ajoimme seuraavalle leirintamestalle pystyttamaan telttaa pimeydessa lehmien rohkiessa vieressa. Paivan km saldo teki noin 900 km. Hups.

Torstaina todettiin Alice Springsin olevan vahan tylsa ja jatkoimme matkaa melkein Ayers Rockille asti. Paluumatkalla saatamme tutustua matkanahtavyyksiin enemmankin, mutta toistaiseksi kiisimme viela 600 km lisaa. Perjantaiaamu on hyytavan kylma. Tanaan paiskotaan Ulurulle asti.

Pe 7.9. / Uluru

Kiersin tanaan Ulurun. Sen paalle kiipeaminen on syntia. Siita kiipeavat turistit nayttivat holmoilta ja saivat esi-isien kiroukset ylleen. Opin paljon kiven merkityksesta paikallisille hengellisissa seka selviytymistarkoituksissa. Katselemme nyt auringon laskevan Ayers Rockin ylle. Kivi on hieno. Tyhjyydessa kasvaa heinaa ja puita ja  turisteja. "Nayttaa leijonankuninkaalta! Aatsivengaa!" Eli valokuvaushommia.


Luulisin etta 10.9. eli maanantai noin 100 km Aliceen (Etelapuoli)

Huomenta. Oisin on saatanallisen kylma. Se olis ihan ok jos ei tarviis nukkua pienessa teltassa kovalla maalla huonossa makuupussissa. Mut se on ihan kivaa koska ei tarvitse tutista yksin. Lauantaina heratys oli 5 am jotta ehdittais ajaa Ulurulle kattomaan talla kertaa auringon nousua. Oli kylma. Nousu oli tylsa. Ajettiin laheiselle Kata Tjuta vuoristolle (Olga's) kaveltiin sen kierrokset ja huokailtiin turisteja. Tiia lupas viia miut kavelee UKK:n eli Urho Kaleva Kekkosen mukaan nimetyn trackin suomessa.

Sunnuntain hommana oli eksya Kings Canyoniin ja sielta pois. Tehty. Sievaa.

En ymmarra miksi outbackissa tienvarteen on nakeltu autolasteittain hedelmia.
Harmaat nomadit eli asuntoautokansa ovat ystavallisyydessaan joskus royhkeita, uteliaita ja nenakkaita.

Track arvostelut:
Uluru 10,5 km
Tasaista helppoa polkua kiven vierustaa pitkin. hyvia opaskyltteja ja hauskoja mielikuvitusnakyja kivissa. 3-4 h sisaltaen evasretken ja runsaasti ihmettelya. Muista varoa kanssa-turisteja.

Kata Tjuta 7,4 km
Seikkailu komeiden kivipaasien lomassa. Valley of the Winds on paikan nimi ja tuuli sen mukainen. Maasto miellyttavan vaihtelevaa mutta silti helppo: ala tormaile kamerakaulaisiin.

Kings Canyon 6 km
Rankka alkukiipeaminen portaita ylos jonka jalkeen reitti mutkittelee komeiden bouldereiden ja hengenvaarallisten kielekkeiden lomitse. Vieralijan on vaikea uskoa huipulla olleen joskus meren: sielta loytyy kivia joissa on ilmiselvia hiekkapohjasta tuttuja miniaaltoja. Kanjonin pohjalla on Edenin puutarha ja karskein trekkaaja ottaakin tahan eramaakohteeseen uikkarit mukaan: laakso nimittain suojaa ulkomaailmalta ja on usean elain- ja kasvilajin reheva turvapaikka.


Edit: Illasta todettiin Stanley Chasm maksulliseksi, vilkaistiin Simpsons Gap (Ei siis Simpsons Deserttia, ikava kylla) ja ajettiin yoksi leirimestaan just kauriin kaantopiirin korkeudelle. Katottiin jotain infokyltteja ja joku asuntoauto-seta ilmesty Australian kartan kanssa ja alkoi selittamaan missa on kauriin kaantopiiri ja mika se on. Monet taalla ei kuulemma tieda.
Ostettiin postikortteja. Auto varmaan hajoaa kohta. Suuntana on nyt Darwin. Moritz Petry ainakin lupasi leikkia meidan kanssa! <3


Tiistai

noin 1000 km kauriin paantopiirilta pohjoiseen (Wataranka tjsp)

Viime yona palelin. Tana yona varmaan hikoilen. Aurinko on jo laskenut ja on edelleen pirun kuuma. Me tosissaan herattiin aamulla vahan Alicen ylapuolelta kohdasta "Tropic of Capricorn". Tiputettiin pari postikorttia Tennant Creekissa ja jatkettiin.

Meidan oli pitaman leiriytya noin 148 km aikaisemmin, mutta oletettu mesta taisikin olla rekkaparkki. Jatkettiin matkaa miettien suunnitelmia ja loydettiin liftari! Iakas aussi-tati matkalla seuraavaan kaupunkiin, toita etsimaan. Hanen surukseen tahtasimme ja leiriydyimme noin 30 km ennen tuota citya joten han saa nyt nukkua taivasalla. Silla on avaruuspeitto, tuhkaa sen ymparilla ja paljon vetta. Me ehka nakataan se aamulla tonne.

Kuuma. En ehka jaska viritella nuotiota pelkasta tulen ilosta. Kassellaan.


Taitaa olla Torstai-ilta Darwinissa

Aussimuija jatettiin Watarankaan ja vierailtiin sen paikan kuumassa lahteessa. Jatkettiin Katherineen ja tsiigattiin Katherine Gorge tai ainakin sen eka vahan pitempi trakki (8,6 km / 3 h) Kohteena oli Paddys lookout joka oli aevan mieleton. Sen lahella oli myos Southern Rockhole joka sadekaudella olis ilmeisesti villi ja komea vesiputous mut nyt naytti lahinna haisevalta latakolta johon on veden vetaytyessa jaany pari viatonta fisua trappiin.

Pienen virkistysretken Katherinen Hot Springseille jalkeen suunnattiin jo leirintaan parinsadan kmn paahan.

Tien varressa seisoi tumma hahmo vasten auringonlaskua. Pysaytan hanen viereensa ja han ojentaa minulle rahaa ystavallisesti vinkaten haluavansa Darwiniin. Tuleva leirimme olisi viela pienen matkan paassa paatepysakista, mutta han lupasi leiriytya kanssamme.

Mies oli lyhyt ja iakas. Hanen harmaa takkuinen partansa oli yhta pitka kuin jokainen vuosi jonka han oli viettanyt Australiaa ympari kavellen ja ratsastaen. Olin pelastus, suuri messias joka ystavallisyydessaan raivasi menneen elamansa takapenkiltaan luoden tilaa uusille tarinoille.

"Me mates call me Bushy, but me real name is David." Koko matkan han kertoi tarinoita ja vinkkeja Australiassa elamisesta ja syomisesta. Opin, tai ainakin kuulin mita puskaruokaa (Bush tucker) mistakin voi kerata, kuinka kaarme nyletaan ja valmistetaan seka komeimmat luonnonsuihkut ja porelahteen unohtamatta mainita mita osia Crocodile Dundeesta  ja muista kuuluisista elokuvista oli kuvattu missakin pain kulloista matkaamme.

"It takes about a month to walk from Katherine to Darwin. I've walked that bit twice now. I'm going to see me galfriend!" han sanoi levea virnistys kasvoillaan. Han esitteli meille vahan tata pohjoista kaupunkia ja tarjosi reissun paatteeksi kupit kuumaa kavelykadun kulmassa. Herra laski kuluneen huopahattunsa kassinsa paalle, ihaillen ohimennen siihen tekemansa krokotiilinnahkaremmin varia, antoi meille yhteystietonsa ja katosi kiehensa.

Joskus pieni ystavallisyys voi palkita yksinkertaisilla asioilla. Oli muuten paras kuppi kahvia sitten suomesta lahtemisen. Kerron loppuillasta huomenna. Hyvaa yota pienet lapset. Nuku hyvin juustokuu.

Perjantai:

Eilisen kulttuuriseikkailun jalkeen metsastimme kasiimme Hannan ja Nickin. Totrmattiin Nickiin joskus Mackaysa baarissa ja han lupasi rakastaa meita myos Darwinissa jos tanne joskus eksyisimme. Miitattiin keskustan baarissa parilla kaljalla ja ajeltiin lahistolle asunnolla rakentamaan pesaa, nauttimaan olutta ja hengittamaan luonnon antimia. Illalla vierailtiin Darwinin legendaarisilla Mindil Marketseille seka nahtiin se kuuluisa auringonlasku.

Oli muuten aika pro kokoonpano. Kaksi miesta, nelja didgeridoota ja rumpusetti. Oli melko loppumaton sateenkaarioksennuksen virta seka omasta suustani etta muusikoiden instrumenteista.


- O

And so it begins

Torstai 23.8. lähellä sijaintia El Arish

Meidän oli pitämän lähteä Townsvillestä vasta parin viikon päästä, mutta Haroldsilta saatujen yllättävien potkujen vuoksi aikaistimme matkaa. Potkut tuli, koska ajattelemme rahaa emmekä töitä. Onneksi en kertonut pomolle alussa syntyneitä markkinointi-ideoitani. Opiskelu ja sellainen on nyt muutenkin menettänyt mielenkiintonsa, vaikka oon toisaalta varma että Suomessa opiskelu tuo taas kaivattua varmuutta ja rutiinia elämään.

Eilisen aamukajakoinnin, päivän rikkaruohonkitkennän, imurin hankkimisen, iltasuunnistuksen, raivokkaan siivoussession ja epäonnistuneen panimokäynnin jälkeen nukuttu yö toi tullessaan sekalaisia tunteita. Aamulla viimeiset reput ja laatikot täyteen ja matka pääsi alkamaan noin kello 11 am. En ymmärrä miten me onnistuttiin hankkimaan niin paljon tavaraa että ne ei meinaa mahtua autoon. Nyt ei oikein mahdu muuta kuin tavarat ja kaksi matkustajaa. Tämä paha.

Toistaiseksi enemmän tai vähemmän rikki on läppäri, oma pokkari, auton vaihteisto, puhelin, suhteet Townsvilleen sekä Tiian että oma mielenterveys.

Näin Hitchinbrook Islandin pohjoisreunan rannikolta. Käytiin Mission Beachilla huiputtamassa yks mäki, jonka nimesin Traumavuoreksi. Varmasti tosi sievä kaupunki, mutta nuivailtiin ja ajettiin jonneen A1 -tien varteen yöksi. Pasta-tomaatti-tonnikalaa, pyykit kuivumaan, teltan pystytys, kohta ehkä nukkumaan, kello on sentään jo 6 pm eikä oo vielä pimeetä.

Huomenna kohti Cairnsia.

-O

---------------------------

29.8. / 40 mile scrub national park

Torstaina Townsvillestä tien päälle, perjantaina Cairnsiin Hollantilaisen Jeromyn takapihalle telttailemaan ("Ja mo han leva!" Vai miten niitä synttäreitä hurrimaassa vietettiinkään?), käytiin vähän baarissa, puhuttiin paljon Suomesta ja elämästä (keskustelu sisälsi myös 2 engelsmannia ja yhden belgialaisen tytön).
Sunnuntaina käytiin tsiikaa sikaupee Josephine falls ja Babinda Boulders (Devils creek) ennenko kiidettiin grillaamaan Yorkeys Knobiin nudistihomomiehen temppeliin.

Maanantaina käytiin viimestä kertaa riutalla Cairnsista käsin. Firman Passions of Paradise 8am-5pm reissu hintaan  $149 per painolasti sisälsi snorklausseikkailun Paradise Reefille ja Michaelmas Caylle (lintupyhättö/hiekkasärkkä/riuttaesiintymä). Todella upeita maisemia, kaloja, koralleja, hyvä ruoka ja seura.

Illalla tehtiin nudisti-kalakeittoa, korjattiin nudistiläppäriä ja katsottiin nudistikomediaa. Muistinko mainita sunnuntaina sattuneen tapauksen kun meille valmisteltiin privaattiporeallas ja kumiankkoja kynttilöin valaistussa sademetsämiljöössä? Aina kun viinilasti tyhjeni alaston mies tuli kaatamaan lisää.

Hostimme hyvistä vinkeistä huolimatta jätimme Cape Tribulation -osan käymättä ja kaarsimme Port Douglasin jälkeen lounaaseen. Ti-Ke yö vietettiin Mount Molloyssa.

Keskiviikon suunnitelmiin kuului käydä kurkkaamassa Millaa Millaa Falls ja ehkä Innot Hot Springs. Jämähdettiin kuitenkin heti ensimmäiseen kaupunkiin nimeltään Mareeba, syystä että paikallinen infotäti kertoi läheisestä kahvimuseosta ja antoi meille alennuskuponkeja. Kävimme siis extempore nauttimassa museolla kulttuuria sekä aamukahvia noin 3,5 tuntia.

Sisäänpääsymaksulla ($14) sai kiehtovan museokäynnin lomassa nauttia rajattomasti kymmeniä eri kahvilaatuja, neljää teetä, kolmea likööriä sekä paikalla tehtyjä herkkusuklaita. Tavaraa upposi ja tuliasiakin tarttui mukaan. Vihdoin matkan jatkuessa katsastettiin matkalla myös Malanda Falls, Curtain Fig Tree, Millaa Millaa (joka on kuulemma jostain shampoo mainoksesta tuttu..?), random tuulimyllyfarmi sekä puro nimeltä Innot Hot Springs jossa oli perkeleen kuumaa vettä.

Me ajetaan nyt Savannah Wayta ja käännytään heti huomenna aamulla länteen.

---------------------------

Day 8 / near Karumba  (30.8.)

Herättiin aamulla tien vierestä ja lähdettiin länteen. Undaran tulivuoriluolat olis maksanu minimissään viisketä dollaria naamaa kohden joten käytiin katsomassa läheisen Kalkani-tulivuoren kraateria ja kävelemässä sen reunan ympäri. Oli tylsä.

Ajettiin siis joku 550 km kohti Normantionia ja päätettiin piipahtaa Gulf of Carpenterian rannalla Karumbassa kun se on kerta tässä matkan varrella, vain 70 km poikkeama yhteen suuntaan. Mesta olikin kyllä surullisen tylsä.

Nykyisessä puskamajoitusalueessamme on krokotiileja joten uiminen ei taaskaan suotavaa.

--------------------------------

Day 9 / Mount Isa

Eilen löydettiin Suomalais-Australialainen Kari leirintäalueelta. Hänen viisi karavaanivaimoaan tarjoilivat meille retkipullaa ja punaviiniä. Vastapalvelukseksi soitin kitaralla epävireisesti suomalaisia itkuvirsiä.

Ajoimme tänään Mount Isaan, jossa meillä mahdollisesti on 0-2 yöpaikkaa. Taas noin 530 km ajelun ja yhden tankkauksen jälkeen saimme Isan infopisteeltä sähköä puhelimiin, joilla kontaktoimme Joonasta.

Joonas on Monan ystävä jota ei tuntenut Tiia sen enempää kuin minäkään. Hän kuitenkin aivan innoissaan otti meidät vastaan koska hänen elämässään kerrankin tapahtuu jotain. Isassa parasta ajanvietettä on kuulemma kenguruiden ampuminen maastoautosta, joten mitään turhan jännittävää kuvaa kaupungista emme ole saaneet. Töistä päästyään me grillattiin mureita pihvejä ja herkullisia ribsejä. Kylmää kaljaa. Internet. Suihku ja sänky. Ihan kun ois kotiin tullu.

Mount Isa on maailman laajin kaupunki (Wikipedia). Suomalaisilla on aina ollut iso jalansija täällä, heitä löytyy täältä suhteellisen paljon vieläkin ja kaupunkia elossa pitävät avokaivoksetkin ovat pitkälle suomalaisella jääräpäisyydellä taannoin tänne rukattu.

Me saatetaan ottaa Joonas takapenkille ja viedä se Ulurulle. Suunnitelmat selkeytynevät parin päivän sisällä.

- O