Seikkailu vol. 1.0

Kun päätin lähteä Australiaan maaliskuussa 2012, minulla ei ollut suunnitelmia eikä oikein odotuksiakaan reissulle. Viisumi hommattiin vuodeksi ihan vaan varmuuden vuoksi.  Rahaa ei ollut erikseen kerätty mutta opintotuista sun muista ylioppilasrahoista sitä oli onneksi hippunen kertynyt tilille – niin sanottu alkukassa jolla selviää ehkä ensimmäiset kaksi kuukautta hengissä jos kulut on mitenkään odotetunlaiset. Vakuutus piti hommata ja vertailla lentojen hintoja ja pakata rinkkaa ja hyvästellä ystäviä.

Matkustaminen on rankkaa. Vieraassa maassa oleskelu ja vieraalla murteella vänkääminen vaatii aina vähän ekstraponnisteluja. Jokainen tunne ja ajatus jonka tahdon jakaa jonkun Australialaisen kanssa täytyy pyöritellä päässä ehkä pariinkin kertaan ennen kuin se tulee ulos edes jokseenkin oikeaan suuntaan vivahtavana oksennuksena. Silti minua ei ymmärretä koska ilmeisesti suomalainen ajattelee eritavalla kuin Australialainen. Englantini on kuitenkin suhteellisen hyvä, täällä minua on epäilty useasti amerikkalaiseksi (ja saksalaiseksi yms..), mutta kieltä tuntuvat silti ymmärtävän parhaiten sellaiset henkilöt joiden äidinkieli ei ole englanti.

Miksi englantia äidinkielenään puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutteivät sellaisia jotka eivät puhu sitä äidinkielenään, vaikka kieli olisi sujuvaa? Miksi henkilöt jotka eivät puhu englantia äidinkielenään ymmärtävät toisiaan mainiosti, mutta saattavat kokea ongelmia natiivin kanssa keskustellessaan? Suomalaiset, ranskalaiset, norjalaiset ja kaikki muutkin pienet peikkolapset puhuvat keskenään sujuvaa Lontoota, mutta Lontoo itse hämmentyisi. Kieli on jännä asia. Olen varma että asiaa opiskelleilla veljilläni voisi olla asiaan mielipiteitä ja/tai sanottavaa, he aina ystävällisesti oikaisevat minua joka välissä jos vaan perustellusti kykenevät.

Nyt 25 000 kilometriä, kahdeksan kuukautta ja neljää rikkinäistä autonrengasta myöhemmin minusta tuntuu että olen nähnyt tästä jumalan hylkäämästä jättiläissaaresta sen mitä täällä on nähtävää.

Australian nähtävyydet ja jännittävyydet voi karkeasti jaotella muutamaan ryhmään:

-           - Maailman kauneimmat hiekkarannat

-          - Hienot kivet, vesiputoukset ja muut syyt perustaa kansallispuisto

-          - Pussieläimet, matelijat ja muut menninkäiset

-          - Miljoonakaupungit

-          - Historialliset maamerkit ja rakennukset

-          - Aboriginaalikulttuuri ennen ja nyt

-          - Turisti action

Maailman kauneimmat hiekkarannat

Tosiaan. Legendan mukaan Australian ympärysmitta on noin 16 000 kilometriä ja koko Australiaa ympäröi suuri märkä asia nimeltään meri. Meren kutsumanimi vaihtelee eri ilmansuunnissa, mutta ymmärtääkseni ne ovat silti kaikki sitä samaa vellovaa elämää ja kuolemaa määrittelevää massaa. Australia on siis täynnä rantoja joista osa on luonnollisesti hiekkaisia. Jos kuuntelee matkaoppaita, infopisteiden tätejä, mainoksia ja muita matkailijoita, maailman kauniimmista hiekkarannoista noin neljä kolmasosaa löytyy Australiasta.  Joku markkinointihenkinen voisi väittää että rannikoita reunustaa toinen toistaan kauniimpi ranta, mutta oikeasti ne ovat vain iso kasa hiekkaa ja vettä. Joskus ne ovat likaisia levästä, risuista, muovipusseista ja muista luonnonmukaisista merenelävistä ja joskus törkyyn on sekoittunut enemmänkin ihmissaastetta. Rannat ovat Ausseille kuitenkin kova myyntivaltti joten kansoitetuimpia (lue: kaupungistuneita) pidetään suhteellisen puhtaina.

On myönnettävä, että Australiassa on todella upeita rantoja, rantaviivaa jatkuu silmänkantamattomiin ja vesi voi olla kirkasta ja turkoosin sävyistä. Joissain paikoissa voit jopa snorklailla ihastelemaan kauniita koralleja suoraan rannalta. Jos moisia ilmestyksiä löytyisi Suomesta, niihin kertyisi kansaa Ruotsista ja Norjasta saakka. Täällä rantaviivaa on vaan niin perkeleesti, että monta kertaa ketään ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. On yllättävän helppo löytää itselleen pätkä hiljaista upeaa rantaa. Loppujen lopulta rannoissa ei ole mitään ihmeellistä, ne voivat olla hyvinkin kurjia. Itse saan orgastisimman kokemuksen jäljittelemällä loputtomien mainoslehtisten usein ammattitasoisia valokuvia. Todellisuus on yleensä kaukana esitellystä.

Rantaleijonille suosittelen joko itä- tai länsirannikkoa, leveyspiiri ja kohde kannattaa katsoa vuodenajan mukaan. Joidenkin mukaan länsirannikolla on kauniimmat rannat, mutta itärannikko vetää silti enemmän väkeä puoleensa. Erikoista. Muista tarkistaa onko vedessä meduusoja, haita, krokotiilejä tai jotain muuta epäilyttävää. Pohjoisrannikkoa kannattaa välttää vuoden ympäri ellei tahdo Brutuksen appeeksi. Suosittelen kokeilemaan myös sisävesiä.

Brutus löytyy videona täältä.

Väitetysti maailman kaunein ranta, Wineglass Bay, sijaitsee Tasmanian itärannikolla. Hiekka on valkoista ja ranta näyttää samalta kuin kaikki muutkin. Ihan sievä.

Wineglass bay, Tasmania

Hienot kivet , vesiputoukset ja muut syyt perustaa kansallispuisto

”Ai sä kävit Australiassa, siistii! Missä sä kävit?”
”No paljonko tiiät Australiasta..?”
”Öö, Sydneyn! ..ja eiks siel oo joku iso kivi?”

Yksi tuhansista merkittävistä kivistä on varmastikin tunnetuin Ayers Rock tai alkuperäismurteella Uluru. Usein auringonlaskussa väitetysti liekkeihin leimahtavan näköinen suuri kivimöhkäle tosiaan möllöttää keskellä Australiaa. Lähin kaupunki Alice Springs sijaitsee noin 500 km päässä kohteesta.  Molemmat kuuluvat jättimäiseen Northern Territoryyn (En suostu käyttämään suomipalikoitua termiä ”Pohjoisterritorio”.) jonka asukasluku on huimat 230 000. Tästä määrästä noin 127 000 asustaa Darwinissa eli väitetty 0,17 asukasta per neliökilometri pienenee entisestään. Kauhua herättävä tuhansien kilometrien ajomatka tyhjyydessä epäilytti pientä skandinaavia.

Epäilykset olivat kuitenkin turhat, kansaa oli tiellä kuin pipoa ja kivellä sai harjoittaa kyynärpäätekniikoita jotain nähdäkseen. Näennäisen asumattomat syrjäiset alueet on matkailijoita varten varustettu tien varteen varatuilla maksuttomilla leiriytymisalueilla joista useimmissa oli piknikpöytiä, jonkinnäköinen ulkohuussi sekä yllättävän usein myös iso vesitankki johon oli skrivailtu suurin kirjaimin ”Saattaa olla juomakelpoista.” Päivälämpötilan noustessa johonkin 30-40 celsius asteeseen ja varjojen ollessa harvassa satunnaisesti vähän epäilyttävältä maistuva vesi päätyi monta kertaa täyttämään vesivarantojamme.

 Vaikka onnistuisitkin viettämään päiväsi suhteellisen eristyksissä muusta kansasta, et voi illalla välttyä joutumasta vastaamaan asuntoautokansan tervehdyksiin – ajoneuvoviritelmiä pamahti paikalle joka ikinen ilta poikkeuksetta helposti kymmenkunta, jokainen sisältäen muutaman matkustajan, seitsemän erirotuista koiraa, meluisan generaattorin, tekokukkia sekä kolmekymmentä metriä tekonurmikkoa jolla on hyvä pitää piknikkiä autosta ulkonevan katoksen alla. Laitoksia löytyy kaikissa väreissä ja kooissa. Uskoisin että suurin osa on varustettu ainakin sängyillä, liesillä, jääkaapeilla, tiskikoneilla, televisioilla, ruohonleikkureilla, vara-autoilla, kirjastoilla ja hierovilla nojatuoleilla. Retkeilytunnelmaa saat kuitenkin paljon paremmin kun ostat edullisen teltan ja pystytät sen sepelille sekä keität nuudeleita ulkona trangialla valehtelematta satojen kärpästen tunkien ruokaasi ja korviesi sisään suojaan luonnonvoimilta ennen kuin ryömit hämärän tullen ohueen ja kylmään makuupussiisi odottaen että yölämpötila laskee nollan tutummalle puolelle.

Jos joskus selviät itse Ayers Rockille, voit esimerkiksi kiivetä sen päälle tai kävellä sen ympäri. Päälle kiipeäminen on kuitenkin epäpyhää kahdesta risteävästä syystä. Ensinnäkin kiven päälle ovat aikojen saatossa kiivenneet vain pyhät aboriginaalimiehet pyhissä rituaalitoimituksissaan ja sille kiipeäminen olisi siis pyhäinhäväistys. Toisekseen, Darwinilaisen kansantarun mukaan, ihmisiä kivelle vievät turistiyritykset koettavat pelotella vierailijoita jotta saisivat yksinoikeudella viedä ihmisiä vuoren päälle ja veloittaa siitä mansikoita.  Kivelle kiipeäminen on myös yllättävän haastavaa sen sileyden ja kaltevuuden vuoksi ja sen juurelle on pystytetty useita muistolaattoja kiivetessä kuolleiden muistoksi. Tästä huolimatta joka vuosi tuhansia kamerakaulaisia kapuaa huipulle. Huomionarvoista on myös se että mansikat ovat Australiassa todella kalliita.

On helppo ymmärtää miksi kivi voisi olla paikalla asuneille alkuperäiskansalaisille tärkeä, jopa pyhä. Alueella jossa korkein kasvillisuus saattaa ylettää paikoitellen noin kahteen metriin ja jossa auringonpaiste on hengenvaarallisen voimakasta vuoren pienet luolat ja syvennykset ovat varmasti tarjonneet kaivattua varjoa ja suojaa. Uluru myös kerää sateen tullen ympärilleen muutamia lammikoita joissa lähialueen emut, dingot,

kengurut ja muut elukat käyvät tyydyttämässä tarpeitaan. Tämä on siis hyvä paikka metsästää. 

Vinkki omatoimimatkaajalle: Lähteellä emulaumaa vartoessasi pidä huoli että lahtaat lauman viimeisen linnun niiden pois lähtiessä. Täten muu lauma ei havaitse veden lähellä oleskelevaa petoeläintä vaan yksinkertaisesti kummastelee kadonneen jäsenen katoamista ja lauma palaa paikalle myöhemminkin.

Kivi sijaitsee Ayers Rock – Kata Tjuta National Parkissa johon on sisäänpääsymaksu ja jonka viereen on rakennettu hävyttömän kallis turistikylä (lue: hotelli ja bensa-asema) nimeltään Yulara. Kiven fyysisen ja kulttuurillisen ihastelun lisäksi suositellaan murikan tarkastelua auringon noustessa ja laskiessa. Turistioppaan mukaan kivi on maagisen upea ja vaihtaa väriä auringon laskiessa. Itse havaitsin kiven olevan ensin vaaleahkon ruskea keskipäivän auringonpaisteessa, illemmalla auringon luodessa viimeiset punertavat säteensä kiveen se näytti punaruskealta ja auringon laskettua se oli edelleen ruskea. Jännittävä värienvaihtoilmiö joka ei varmaan mitenkään liity aurinkoon vaan ennemminkin kiven maagisuuteen.

Tapahtumaa seuratessa voi ottaa myös muutaman valokuvan tai vaihtoehtoisesti Googlettaa niitä netistä.

Ayers rockin lähistöllä on myös vähemmän tunnettu Kata Tjuta -kivi-ilmentymä sekä noin 300 km eli pienen kivenheiton päässä voi trekkailla myös ihan komean Kings Canyonin maastoissa. Jos pissaat pyhällä kivellä (esim. Kata Tjutalla) on suositeltavaa uhrata saman päivän aikana vähintään kaksikymmentä  käpylehmää roviolla, jotta aboriginaalihenget eivät murhaa sinua unissasi. Alice Springsistä länteen ja itään kurkottava MacDonnell –vuoristo on kuulemma myös aivan ihastuttavaa nähtävää jos kivet ja purot kiinnostaa. Suosittelemme myös nelivetoa, jotta et joudu ajamaan tuhansia kilometrejä ylimääräistä, koska 50 km lisää asfalttia olisi vaan aivan liian vaikeaa toteuttaa, jotta sinä ja monet muut voisivat kiertää kätevän nähtävyys-ympyrän.

Pohjoisesta ajaessasi todennäköisesti ohitat Tennant Creekin risteyskaupungin. Tämän kylän ja Ulurun välillä (noin 970 kilometriä) on yksi nähtävyys nimeltään Devils Marbles, kasa murikoita tien vieressä. Nämä kivet on kuvattu omistamamme Northern Territoryn kartan kansikuvaan joten vastaavia otoksia piti käydä testaamassa. En usko että löysimme juuri oikeaa kiveä satojen joukosta. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja niissä oli ainakin vuodelle 2012 asetettu kokeellisesti nopeusrajoituksena 130 km/h, aiemmin rajoituksia ei ollut ollenkaan. The Red Centre eli punainen keskus tarjosi meille lähinnä loputtomasti matalaa puskaa ja heinikkoa, paikoitellen jopa puita. Odotetusta punaisesta aavikosta, tyhjyydestä ja kuoleman odotuksesta ei ollut puhettakaan.

Muita näkemisen arvoisia kivi-ilmentymiä Australiassa ovat mm. The Nut, Katherine Gorge, Nature’s window, Wave rock ja Hippo’s Yawn. Erinäköisiä kivimuodostelmia löytyy loputtomia määriä joka puolelta joista jokainen on muodostunut eroosioituneesta kivestä – se kerrotaan joka kerta erikseen. Merkittäviksi nähtävyyksiksi mainitaan aina myös rinteeltä alas putoava vesi sekä kukkivat kasvit. Suosittelemme vuoristoja esim. Tasmaniassa ja Kosckiuzko National Parkissa.

Maailmalla kuuluisa Kakadu National Park, joka sijaitsee Northern Territoryn pohjois-osissa, tarjoaa vierailijalle aidosti kiehtovia seinämaalauksia, alkuperäiskansan kulttuuria ja taruja sekä suota. Suon ollessa täälläpäin maailmaa jotenkin erikoinen ja jännittävä asia jossa voi bongata lintuja, se tarjoaa meille suomaa-laisille lähinnä kotoisahkoa tunnelmaa. Saatat kuitenkin nähdä krokotiilin jos käyt iltauinnilla läheisessä joessa. Tännekin kannattaa ottaa mukaansa neliveto, jolla pääsee katselemaan paria vesiputousta.

Kakadu NP:n länsipuolella sijaitsee kuitenkin vähemmän tunnettu Litchfield NP, joka tuntuu paikallisten ja turistien keskuudessa jatkuvasti kilpailevan paremmuudestaan Kakadun kanssa.  Litchfieldissä on hyvät tiet, termiittikekoja, vesiputouksia, paikallista kasvillisuutta ja vapaa sisäänpääsy. Kakadusta löydät kalliomaalauksia ja suota sekä saat maksaa tästä lystistä. Erään matkaan poimimamme kansalaisen nimeltään David, aka Bushy taikka The Greatest, mukaan Litchfieldissä voi elää 12 kuukautta vuodessa pelkillä luonnon antimilla. Hän kertoi että Katherinesta kävelee kolme kuukautta Darwiniin ja tietävänsä tämän koska on kävellyt välin muutamaan kertaan. Pitäisikin laittaa hänelle sähköpostia että olemme hengissä.

Pääsymaksuista puheen ollen Australian kansallispuistoissa niitä on vaihtelevasti. Lähestyminen vaihtelee osavaltioittain sekä kansallispuistoittain. Hienoimmat ja suosituimmat turistipuistot pitävät puistonsa rajalla pientä myyntikojua josta saa dollareita vastaan luvan oleskella puistossa toivomansa ajan. Uluru-Kata Tjuta NP:n sisäänpääsy oli muistaakseni $25 per autossa istuva perse, jolla sai oleskella puistossa 3 vuorokautta. Monissa pienemmissä puistoissa on rajalla pieni laatikko, ”Honesty Box”, jonne suositellaan tyrkkäämään tarvittava määrä dollareita ja jatkamaan matkaa. Josset maksa niin kukaan ei saa koskaan tietää. Jotkut ovat täysin ilmaisia. Joissain saa telttailla maksulla tai ilman, joissain se on täysin kielletty. Yleisesti ottaen kansallispuistoista ei voi puhua yleisesti ottaen.

Suosittelen ilman sen suurempia perusteluja ja paikoin myös perusteettomasti seuraavia:
- Uluru-Kata tjuta NP
- Litchfield NP (Vaikken siellä koskaan vieraillutkaan)
- Kimberley NP (tämäkin jäi kokematta nelivedon puutteen vuoksi joten olen varma että se on upea)
- Ningaloo Reef Marine Park (Puistot voivat olla myös meressä. Huom! Koralleja)
- Cape Le Grand NP
- Francois Peron NP
- Great Barrier Reef Marine Park

- Kosckiuzco NP

- Cradle Mountain NP (Lake Dove NP)

Tästä huolimatta voit nähdä kaikkea tosi upeeta vierailematta yhdessäkään kansallispuistossa. Usein puistot ovat rajattu jonkin yksittäisen luonnonilmiön kuten joen, rannan, solan tai muun vastaavan ympärille.

Pussieläimet, matelijat ja muut menninkäiset

Mä olen pieni koala Vili Vilperi! Australian eukalyptuspuu on kotini! Aikuiset ne joskus tahtoo mulle suuttua! Mut voiko villi vesseli muuksi muuttua? Vilin ja muut ystävät löydät Youtubesta täältä: Linkki

Useille meistä on jo pienestä pitäen kerrottu Australian ihmemaasta ja sen erikoisista mönniäisistä. Monet tunnistavat kengurun ja koalan, ehkä jopa vesinokkaeläimen, vompatin tai nokkasiilin. Pussieläinten luvatusta maasta löytyy kuitenkin lukemattomia määriä olentoja, joita ei ryömi missään muualla maailmassa. Valtio tuskaileekin useiden uhanalaisten lajien kanssa myös siksi koska on jo menettänyt useita lajeja sukupuuttoon suhteellisen lyhyen ajan sisällä.

Täältä löytyy myös maailman myrkyllisimpiä käärmeitä ja hämähäkkejä. Erinäköiset ja kokoiset liskot vilistävät pitkin mannerta ja rannikoilta voit löytää krokotiilejä, haita, pingviinejä, hylkeitä, merileijonia, valaita, merilehmiä ja miljoonittain erinäköisiä kaloja, merihevosia, -tähtiä, -makkaroita ja muita önniäisiä. En ole lintuaktivisti mutta niitäkin riittää. Kerran hämmästytin jonkun kun kerroin että näitä katupuluja on kyllä Suomessakin.

Koetan listata tähän näkemämme eläimet sekalaisessa järjestyksessä. Jos jonkin olennon olemus tai nimi arvelluttaa, kysy rohkeasti:

En nähnyt kauluriliskoa eli frilled neck lizardia, se vähän harmittaa.
”We like our lizards frilled, not grilled. Stick to the speed limits.”

Miljoonakaupungit ja Darwin

Itseasiassa näistä ei ole edes paljon sanottavaa. Jokaisen osavaltion pääkaupungissa asuu yleensä suurin osa osavaltion asukkaista, vähintään siis miljoona. Ainoana poikkeuksena on Northern Territoryn Darwin ”pikkuriikkisellä” 127 000 asukkaan määrällään. Kaupunkilomaa hakeville Australia ei ehkä ole jännittävimmästä päästä, varsinkaan jos lähtee Suomesta asti. Kaupungit on usein ruutukaavoitettuja tai muuten vain etukäteen suunniteltuja malleja jotka perustuvat monikaistaisiin autoteihin ja tilavuuteen. Täten välimatkat ovat usein turhauttavan pitkiä ja julkinen liikenne epätoimivaa sekä kallista.

Näitä jättikaupunkejahan ovat siis Sydney, Melbourne, Brisbane, Adelaide, Perth. Huomionarvoisia ovat myös Canberra sekä Darwin, ehkä myös Cairns, joka on kuitenkin yllättävän pieni.

Jokaisessa kaupungissa on omanlainen tunnelmansa useastakin syystä. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti sijainnin mukaan syntyvä ilmasto, jonka kautta muotoutuu alueen eläimistö, ulkoilumahdollisuudet sekä elämäntyyli. Pohjoisen Darwinissa on talvellakin hävyttömän kuuma ja se näkyy lähistön karussa kuivassa maastossa ja sieltä löytyvissä jättiläisliskoissa. Päinvastoin taas etelässä Melbournessa voi talvella sataa luntakin ja rannalta voi iltaisin käydä bongaamassa pingviinejä palaamassa metsästysretkiltään pesilleen.

Travelleria kiinnostaa tietysti myös asuminen, internet ja aktiviteetit. Yleensä mitä syrjemmässä olet, sitä vähemmän ketään kiinnostaa missä ja miten asut. Kaupungeissa voi yleensä sijoittaa rahansa hotelliin, hostelliin tai leirintäalueeseen, mutta paikoitellen voit myös leiriytyä ilmaiseksi aivan keskustan tuntumassa. Useimmissa suurissa kaupungeissa jokaisella parkkipaikalla erikseen kielletään leiriytyminen, mutta esim. Darwinista löydät rannan, josta voit koettaa löytää campervanillesi paikan muiden matkustavien hörhöjen seasta. Myös Adelaide hämmästytti kieltokylttien olemattomuudellaan, joten vietimme useita öitä autossamme joko keskustan tuntumassa tai läheisillä rannoilla.

Cairns on pieni kaupunki, mutta se ei tunnu siltä koska se on täynnä turisteja. Sen rannoilla ei voi uida eikä siellä ole oikein mitään muutakaan tekemistä kuin käydä baareissa ja käyttää hyvin hinnoiteltuja turistituotteita kuten skydivingiä ja riuttareissuja.

Canberra on Australian pääkaupungiksi rakennettu etukäteen suunniteltu todella tyhjä kaupunki. Sen sijainti valittiin noin umpimähkään jostain Australian kahden suurimman ja pääkaupunkitittelistä kilpailevan kaupungin Sydneyn ja Melbournen väliin ja sen ympärille rajattiin osavaltio/territorio Australian Capital Territory. Suurehko hieno kaupunki ei toiveista huolimatta vetänyt puoleensa suurta muuttovirtaa joten siellä vierailevat voivat todeta sen etäisyyksien olevan suhteettoman suuret ja asukasmäärän yllättävän pieni. Käydessämme Canberrassa eräänä sunnuntaina se oli suljettu ja remontissa.

Historialliset maamerkit ja rakennukset

Australiassa on paljon teitä ja paljon merta sekä jokunen kaupunki. Teiden varrelta voit usein löytää kiviä ja laattoja jotka on pystytetty esim. tietä rakentaneen Matti Meikäläisen kunniaksi. Rannoilta löydät myös paljon ankkureita yms. muistomerkkejä, jotka useimmiten kertovat joko rannalle joskus saapuneesta laivasta taikka sen uppoamisesta. Perinteisesti itärannikon kylteissä kerrotaan ”Captain Cook ankkuroi laivansa tähän vuonna 1800-jotain, koska tähän oli hyvä ankkuroida. Täällä miehistö lepäsi kolme viikkoa jonka jälkeen he jatkoivat matkaansa pohjoiseen.”

Australia on myös täynnä todella komeita ja historiallisia rakennuksia. Jotkut ovat järkyttävän vanhoja eli ainakin 200 vuotta sitten rakennettuja. Useat näistä rakennuksista ovat täysin raunioina ikänsä vuoksi, vaikka niitä ei olisi edes pommitettu. Esim. Tasmanian eteläosista voit löytää Port Arthur rangaistusvankilan. Kyseinen vankila on yksi alueen suurimmista turistikohteista sen jännittävän historian vuoksi. Paikalta löytyy yliluonnollisen nopeasti raunioituneita vankila-asioita sekä kahvila.

Australia on nuoresta historiastaan erityisen ylpeä ja paikalliset hämmästelevät satunnaisesti esim. Eurooppalaisen historian ikiaikaisuutta.

Aboriginaalikulttuuri ennen ja nyt

Ennen kuin valkoinen ihminen nimesi tämän saaren Uudeksi Hollanniksi sitä kansoitti pelkästään ns. alkuperäiskansalaiset eli aboriginaalit. Kyseinen kansakunta on elänyt täällä tuhansia (?) vuosia nerokkaasti hyödyntäen karun luonnon lahjoja niin ravinnon kuin lääkitsemisenkin muodossa. Heidän kulttuurinsa on ollut voimakas ja kulkenut suullisesti. Usein asuinluolissa ja muissa hengausmestoissa on pidetty opetussessioita, joissa viisas vanhempi henkilö on maalannut okra-väreillä kallioon esim. kaloja, kenguruita, pahoja henkiä tai tarinoita insestiä harrastaneista sisaruksista. Nämä kalliomaalaukset ovat yksiä harvoja asioita mitä aboriginaalit ylipäätään kirjoittivat/merkitsivät kulttuuristaan.

Materiaaleina käytettiin puuta ja kiveä sekä erinäisiä kasvien osia aina milloin mitenkin. Kanootteja poimittiin puiden ympäriltä kaarnan muodossa ja luonnon hyvinvointia ylläpidettiin satunnaisilla kulovalkeilla. Kaikesta tästä voit saada runsaasti lisätietoa museoista ja historiallisista kohteista ympäri maan. Aboriginaalit kehittivät hienon soittimen nimeltään Didgeridoo.

Nykyisin aboriginaaleilla on kuitenkin kyseenalainen asema Australian yhteiskunnassa. Varhaisemmissa vaiheissa valtio kyykytti aboriginaaleja ryöstäen heiltä maita ja ihmisoikeuksia. Nykyään heille maksetaan ymmärtääkseni jonkinnäköistä elämistukea jonka saamiseksi riittää oikea geneettinen alkuperä. Tästä(kin) syystä useat aboriginaalit ovat alkoholisoituneita ja saattavat kadulla vastaan tullessaan pelästyttää viatonta turistia. He ovat useimmiten kuitenkin vaarattomia.

Näin ei ole kuitenkaan kaikkien kohdalla, sillä monet aboriginaalit ovat menestyvien yritysten johtoasemissa ja heitä usein harmittaa rotukaimojensa luoma yleinen mielikuva aboriginaali-peräisistä ihmisistä. Olen kuitenkin oppinut täällä aboriginaalien yhteydessä termin Silver Pillow, jota jotkut käyttävät tyynynään. Kyseisen tyynynhän voi siis jokainen kotikokki väsätä tyhjäksi ryystetystä viinitonkka-pussista puhaltamalla sen täyteen ilmaa. Toinen Mount Isalainen termi on kuvailla yön kylmyyttä koirien määrällä: tarvitsetko yhden vai kaksi koiraa pitämään itseäsi lämpimänä yöllä. Aboriginaaleja tai ivallisemmin Aboja usein dissataan syyttä, mutta monta kertaa myös ihan hyvällä syyllä.

Mitä pohjoisemmaksi saarella menet, sitä tummemmaksi kansa käy. Jokseenkin merkittävää kansaa on myös Torres Straitin saaristosta tulevat ihmiset. Useissa työhakemuksissa yms. universaaleissa lomakkeissa kysytään onko hakija aboriginaalista tai Torres Strait Islander perua. Syy on minulle vielä epäselvä.

Turisti-action

Skydiving, benji-hyppely, sukellus, snorklaus, seikkailu riutalla, risteilyt, ratsastus meressä tai metsässä, lennot lentokoneilla ja helikoptereilla, bussikiertueet, viinikierrokset, luolat, kuumat lähteet, sademetsäretket, aboriginaalikulttuurihetket, eläintarhat, kansallispuistot, krokotiilin syöttämistä, uimista valaiden/hylkeiden/pingviinien/merileijonien/krokotiilien/tonnikalojen seassa, outback-retket, kameliratsastus rannoilla ja Ulurulla, saarihyppely, historialliset linnat ja opaskierrokset, kummitustalot ja valaidenkatseluretket sekä kokonaiset että vajaat Australianympärimatkat.

Tässä muutama äkkiseltään ulkomuistista heitetty tuote, jota mainostetaan kovaan ääneen turisteille. Nämä on asioita, joita voit Australiassa kokea mutta joita Australialaiset itse eivät juuri tee, tuotteet on suunniteltu turisteille. Hinnoittelu on yleensä kovin maltaista, mutta budjetillakin reissaava omatoimimatkaaja voi tälläisiin rahaansa halutessaan sijoittaa. Suosittelemma kuitenkin pitämään huolen, että saat rahoillesi hyvää vastinetta. Kaikkea ei voi tehdä ihan joka paikassa, mutta yleensä yhtä ja samaa aktiviteettiä tarjoaa useampikin yritys. Hintoja ja tarjontaa kannattaa siis vertailla ennen ostopäätöstä saadakseen ultimaalisen tyydytyksen.

Tässä nyt noin ympäripyöreästi selitelty mistä Australia on tehty. Jätin varmasti tahallani ja tahattomasti monta asiaa pois, joten jos mieltäsi jäi askarruttamaan jokin asia tahi seikka, nakkaa viestillä niin katsotaan mitä voin tehdä.

Kiitos ja kumarrus, nyt tartten kylymän kaljan sekä siihen kuplamuovi-coolerin.
-O

Osa 2/2, On mulla tassa kookospahkina

1.10. / Kalbarri

Yo tosiaan jossain tienvarressa telttailemassa ja aamulla paristely kohti Monkey Miaa. Matka isolta tielta Miaan on World Heritage Drive, koska sen varrella on monta upeaa asiaa. Naihin sisaltyy mm. tiian uusi lempielain strematoliitti joka miljardeja vuosia sitten loi happea jotta esim. mekin voitais taalla tallailla. Ne on cyanobakteerien luomia kivennakoisia asioita.
Matka jatkui Shell Beachille. Mestalla ei ole mitaan tekemista bensajatin kanssa vaan rantaviiva joka on muodostunut pelkastaan simpukoista - tavaraa on metritolkulla joka ulottuvuuteen. Uudisraivaajat kaytti superpakkautunutta simpukkamaata myos kotien ja kirkkojen rakentamiseen koska puu ja muu sellainen matsku oli harvassa - simpukkatiilet eristaa myos perhanan hyvin, koska ilmataskut.

( Havannoiva kuva simpukkatiilien muodostumisesta )

Seuraava kohokohta on nakoalat Eagle Bluffilta. Korkeelta boardwalkilta pystyy nakee kun kymmenet hait ja pari rauskua tyynesti loiskuttelee matalassa kirkasvetisessa rannassa. Upeinta oli silti ehka parinkymmenen turistin joukkokuvaaminen. Saatiin kasa kameroita ja hymyilevia ihmisia, viihdytettiin myos joten homma oli jees!

Monkey Mian portilla me hammastyttiin koska sisaanpaasymaksu! Pieni kyla johon on narikkamaksu, wat? Selvisi myos etta dolphiinot on jo menny joten hetken aprikoimisen jalkeen paatettiin ottaa leiripaikka, maistaa kaikkia saatavilla olevia Matilda Bay panimon mallasjuomia seka ottaa lunkisti.

Aamulla (tanaan) tarkasteltiin delfiinien ruokintaa. Ne oli villeja mutta tuli aika lahelle. Suihkunautinnon jalkeen suunnattiin taas etelaan: "Kaydaan toi ja toi ja toi." eli ehdittiin tarkastella muutama lookout Murchinson River Gorgella, ajettiin mm. joku 55 km paskaa offroadia jotta nahtais yks kivi, Nature's Window. Ihan sieva. Ilta lahestynyt on joten jaatiin Kalbarriin ihastelemaan auringonlaskua ja punkkaamaan laittomasti. Ilta on viilea ja kostea.

----------

3.10. / Valilla Cervantes - Perth

Nihkean viilen meri/ilmastoyon Kalbarrissa viettamisen jalkeen matka kaytnnistyi taas etelaiseen suuntaan joskus ennen aamuseitsemaa. Tarkastimme laheisen Red Bluffin nakoalan ja totesimme etta keli eika aallot ole kovin suopeita snorklaustoiveisiimme joten tahtasimme pinkille jarvelle. Port Gregoryn hoodseilla tosiaan on pienehko jarvi jossa lilluu tuhottomasti betakaroteenia - porkkanavaria - joka muuttaa legendan mukaan veden pinkiksi. Minusta se oli enemmankin oranssi.

Northhamptonissa pitaisi olla Oakabella Homeastead eli Wa:n kummittelevin mesta. Ei osallistuttu kierrokselle koska mesta vaikutti lahinna kahvilalta ja parilta vanhalta huonosti hoidetulta talolta. Olimme paikalla jo yhdeksalta odottelemassa kahvila-tadin saapumista. Han on kanadassa elanyt pohjosamerikan intiaani-irlantilainen horho-tati. Lievasti epailyttava.

Ajamme Geraldtoniin. Etsimme kasiimme kirjaston ja sen ilmaisen internet-tunnin. Lapparille rajaton wifi, huoh... Taman jalkeen vaihteeksi vahan tukevampaa ruokaa eli pastaa, jauhelihaa ja pari rehua. Innostuin ostamaan myos kananmunaa, saas nahda miten ne selviaa. Ruoka valmistettiin julkisella BBQ:lla. Katsastamme majakan ennen siirtymaa tienvarsimajoitukseen.

Tanaan herasin veden ropinaan. Tuulitakki-tasoinen telttamme sai uuden pakkaamisennatyksen kun kauhuissamme syoksyimme teltasta ulos monsuunisateen pelossa. Pieni ripaus paattyy heti kun saamme teltan kasaan ja pyllyt autoon.

Lesueur NP:ssa oli monta kukkaa. Emme nahneet nokkasiileja varoituksista huolimatta. Jurien Bayn Marine Parkissa olis nanhy merileijonia jos ois maskanu laivamatkast aja snorklaamaankin ois paassy jos ois loytyny se mysteeriranta nimeltaan Hangover Bay.
Loysimme kuitenkin Pinnacles Desertin. Pieni aavikkoalue jossa sojottaa kivipylvaita ilmeisen tuntemattomasta syysta, kasveilla taitaa kuitenkin olla jotain tekemista asian kanssa. Hiekalla moyri myos Bob. Bob on potkylalisko jonka hanta muistuttaa kuulemma paata. Bobin oikea nimi on bobcat tai bobneck tai bobtail lizard tai jotain.

( Kuva Bobista. )

Bobit elaa laumoina teiden varsissa, niita nakyi aika monta. Olen nahnyt myos muutamia muita liskoja Australiassa. Etsittiin epatoivoisesti yosijaa, seikkailtii tielta toiselle, tehtiin ruokaa ja palattiin Indian Ocean Drivelle tutimaan - taalla on joku restarea jota ei ole missaan kartassa tai oppaassa. Surullista, mutta totta, naita on aika usein. Rakensin tanne myos teltan, mutta alkoi taas sataa joten kastelin sen. Nukumme autossa.

---------

Lauantai eli 6. 10 / Fremantle

Yanchep NP on lahinna kiva paikka pitaa picnic. Paikka kuhisee ruita ja niiden jatoksia ja koaloita (kuolioita tai koulemia) on asetettu naytille puuhun istumaan. Talk about luonnonvarainen..

Torstainahan me tosissaan odotuksista huolimatta saimme helikopterilta kuullostavan prutkumme avustuksella kyydin Perthiin. Alun katusokkeloeksymisen jalkeen etsiydyimme kirjastoon jossa oli - uskokaa tai alkaa - tuhottomasti tietokoneita rajattomaan kayttoon - ilmaiseksi! Unohdumme ruudun aareen muutamaksi tunnisti, selvittelimme asioita ja itkimme CouchSurfing Perth Emergency -osastolle nukkuvamme sillan alla. Johan loytyi majoitus!
Sieva hippibiologi Chid lupasi etta saamme telttailla hanen takapihallaan. Olemme kuitenkin nukkuneet jo kaksi yota oikeassa sangyssa! (kamppikselta lainassa) Pehmea sanky tuntuu hammentavalta paikalta kun on nukkunut kuukauden esim. autossa tai telttaillen soralla.
Saimme samalla kutsun myos Fremantlen keskustaan syomaan hienoja juustoja ja puhumaan asiantuntevasti mikrobiologiataiteesta. Soimme ulkona ja siirryimme unten maille.

Perjantaina herattiin hyisesta huoneesta (eristys ja lammitys ois kova) ja hostin nukkuessa karattiin Fremantlen kartsalle kurtsailee. Kierrettiin jokuset markkina-asiat ja kokeilin taas vahan siipiani katusoittohommissa. Arviolta reilun puolen tunnin sessiolta tienasin noin $6 ja tutustuin yhteen suomalaiseen mieheen.
Myohemmin illalla kotimestoille saapui eilinen taiteilijasankari seka mies nro 3. jotka yhdessa hostimme kanssa aiheuttivat reteet kotijamit. Illan suosikkisoitin oli kookospahkina jossa oli keppi ja pari kielta. Opetin/soitin pojille pari suomalaista rallia joita itse kukin tyylillaan tulkitsi ja pahoinpiteli.

Vietin alkuyosta pari tuntia baari-alueella soitellen ja tienasin jo enemmankin. Tanaan suunnitelmissa valloittaa Perth uudestaan ja mahdollisesti soitella vahan lisaa.


Lisaisin kuvia jos voisin.
En enaa ikina tahdo kirjoittaa nain pitkia paivityksia.
Kiitos ja kumarrus.
- O

Osa 1/2, Malttamattomia apinoita

22.9. Lauantai / WA:n eka leiri

Hanna ja Nick on ihania ja aidosti ystavallisia. Kaytiin niiden kanssa markkinoilla, Berry Springsissa uimassa, deckchair cinemassa (ulkoilmaleffat) ja eastpointilla grillaileen. Siita hyvasta tein karjalanpiirakoita ja lihapullia.

Viime keksiviikkoaamuna me paraytettiin taas haneen. Herasin heratykseen puoli tuntia tarkoittamaani aikaisemmin koska en ollut muuttanut puhelimeni aikavyohyketta. Huoh.

Me nahtiin Brutus. Brutus on 5,5 m pitka asia taynna hampaita ja raakaa voimaa. Brutuksen suusta kuuluu vahan samanlainen aani sen loukojen osuessa yhteen kuin suuresta valurautatynnyrista jota lyodaan isolla lekalla jarven rannassa. Kavimme siis Adelaide riverilla jarjestettavalla Jumping Croc cruisella.

Kakadu National Park oli pettymys. (Yksi Australian suurimmista ja kuuluisimmista kansallispuistoista Northern Territoryssa.) Tiesimme etta se on suota ja teistimme ettemme paase nakemaan vesiputouksia koska meilla ei ole nelivetoa. Putouksia on matkalla kuitenkin nahtu jo kyllastymiseen saakka. Okei.
Tienviitat oli puutteellisia. Annettu etukateistieto oli puutteellista tai vaaraa, maksulliset leirialueet eivat olleen missaan maarin huollettuja ja itse maksutapahtuman sijoittuminenkin jai epaselvaksi. Emme siis maksaneet mitaan yhdesta $5 leiripaikasta. Havisimme aikaisin aamulla.

Ubiriksi nimetty paikka puistossa oli aivan hieno, siella oli todella paljon kalliomaalauksia seka hyva nakoalapaikka alla siintaville floodplainseille - tulva-alangoille. Torstaina kaytiin myos jossain toisessa maalauspaikassa seka Yellow Waterilla, tyypillisella wetlandilla jossa on paljon lintuja ja krokotiileja. Ihan jees, jossei noita soita olisi suomessa nahty. Lahiston muusta aussiluonnosta kylla todella poikkeava.
Fogg Dam on samaa markaa areaa, mutta loytyy ennen kansallispuistoa. Taalla meilta jai vessareissu tekematta koska polun vieressa lekotteli krokotiili. Ehka ensimmainen luonnonvarainen joka loydettiin itsenaisesti.
Tanaan tosissaan herattiin lahes autiolta leirintapaikalta vahan Kununurran jalkeen, seuranamme vain muutava ammuva marehtija. WA:n rajalla meilta takavarikoitiin appelssiinit, perunat seka kaikki sipulit joita ei jaksettu kuoria.
Mun piti tehda tikkupulla-asioita leiritulen aaressa, mutta mulla ei ollutkaan yhtaan jauhoja!?

-------

25.9. / Broome

Saavuttiin tanne sunnuntaina vailla yosijaa tai suunnitelmia. Meille selvis etta alueelta loytyvat dinosauruksen jalanjaljet nakyy vasta ensiviikolla kun vuorovesi laskee riittavasti ja 'kuun portaat' niminen luontoilmiokin ois samoihin aikoihin. Paras ratkaisu on siis tuhlata viikko Broomessa tekematta mitaan nukkuen autossa epamaaraisissa paikoissa.
Sunnuntaina oli kuitenkin jotkut markkinat joissa kavin tienaamassa ensimmaiset katusoitto-roposeni. Vklona on vissiin enemmankin markkinoita joissa soitella. Oon myos harkinnut hand-linen ostamista, mutta en oikein osaa varmaan kalastaa sellaisella. Merikin viela.

------

27.9.

Malttamattomia apinoita oomme kaikki.
Lahdettiinkin heti tiistaina pre-sunset kameleiden jalkeen Broomesta koska ei jaksettu oottaa. Jaljet jai nakematta, mutta kuu-asia nakyy muuallakin seka markkinoitakin varmaan jarjestyy.

Sijainti on nyt Exmouthista vahan matkaa pohjoiseen, maksetulla pakkosahkoistetylla leirintaneliolla majakan kupeessa kaikkien muiden turistien seurassa. Onneksi on sentaan juomavetta ja lammin suihku. Huomenna suunnataan puolikuuluisaan Cape Range National parkiin, ostettiin sita varten 28 paivan WA:n kansallispuisto-passi (NP-passi) $40 ja snorkkelit ja rapylat $120. Ostettiin myos bensaa joten oon tanaan kayttanyt varmaan puolet meidan viikkobudjetista, vaikka ostettiinkin uusi vaihtorengas Broomesta koska edellinen levis keskelle eramaata.

Riippumattokin on vihdoin kaytossa, se roikkuu tuulen riepoteltavana yhdessa markien pyykkien kaa. Taalla on kylma. Hammentavaa. Pitaa vetaa taas huppari paalle. Teltta piti koyttaa puihin kiinni seka hakata taltoilla maahan jotta tuuli ei veisi sita mukanaan. Osa taltoista vaantyi, kova maa.

(pieni kasin piirretty kartta Exmouthin niemesta, johon on merkitty leiri, exmouth, coral bay seka cape range np)

Loydettiin Ausseista joskus hernekeittoa, "mushy peas". Se on makeaa pehmeaa hernemossoa. Huoh.

------

29.9.2012 / Carnarvon, tai jotain sinnepain

Yolla tosiaan tuuli niin, etta teltta meinas irrota sijoiltaan, joten siirryin autoon tutimaan. Tiia jatkoi mytyssa uneksimista. Kiinni koytetyt pyykit oli narulla riepoteltavana. Kahdeksalta saatiin ajaa NP:hen toteamaan tyhjyys ja armoton tuuli. Lakeside nimisella paikalla tuuli niin etta saariin koski kun hiekka lensi tuulessa. Snorklaus-unelma parhaimmillaan. Tarkistettiin viela Turquoise bayn tyhjyys, missaan ei nay ketaan. Koko mesta on aivan kuollut ja ajatus upeasta kansallispuistorannasta on poissa.
Oysten Stack niminen rantakivikko taasen osottautui onnistumiseksi. Kyseisessa mestassa kandee polskia vain korkean vuoroveden aikaan joten vakea oli siella ees taas. Itse vesi oli pirun kylmaa eika korallitkaan vakuuttanut, sievia kaloja kylla nakyi useampikin. Paatimme Tiian kipeista jaloista huolimatta jatkaa dallaamaan Mandu Mandu Gorgen polkua. Puskakavelya noin 1-1,5 h, villivuohia, erikoisia kivia, kiipeilya gorgen reunalla ja hienoja maisemia meren suuntaan. (Mika on Gorge suomeksi..?)
Mandu Mandu Gorgelta palatessa kannattaa kayda tien toiselta puolelta loytyvalla North/South Mandu rannalla: pienista violeteista ja valkoisista kivista muodostunut ranta piristaa mielta kummasti.
Kavimme kakkoskierroksella Turquoise baylla ja ero oli jarkyttava. Parkkipaikka oli taynna pakuja ja nelivetoja, tusiteja vilisi joka ilmansuunnassa ja tuulikin tuntui lakanneen raivoamasta.

Miksi ilahdun turisteista?
Vaikka sinallaan nauttiikin olla omissa oloissaan ilman kymmenia vieraita kielia ja itseaan karyttavia arskattajia on kuitenkin huomattavan paljon turvallisemman oloista lahtea merelle virtauksiin polskimaan kun seassa on muitakin hulluja. Sievaa riuttaa ja kaloja, mutta kylymaa. Ei niin paljon merimakkaroita kuin Osteripinossa. Lakesidenkin snorklaus oli ihan jees. Aika kuluu nopsaan kun on kivaa, ajeltiin auringonlaskussa Exmouthiin ja laittomasti (taas) nukuttiin autossa jossain kadun varressa.

Tana aamuna ajoimme itsemme Coral Bayhin snorklaileen. Todella sieva paikka, riutalle paasee taaltakin suoraan rannalta. Rohkeus palkitaan, silla mita pidemmalle merelle polskit, sita hienompaa korallia ja kaloja naet. Tiia ei halunnut tulla kanssani kovin pitkalle ja itseanikin epailytti lahinna koska lasit huurtui jatkuvasti heikentaen nakyvyytta huomattavasti. Turha katella koralleja jos ei nae.
Jossain lahistolla olis ollu vissiin jotain matalaa vesistoa jossa yleensa pyorii paljon haita, mutta taidettiin unohtaa se kun nalkasena lahdettiin ajeleen etelaan.

Carnarvonista ruokaa, jatkettiin seuraavalle rest arealle. Matkoilla naimme emuja, kenguruita, vuohia, lampaita, lehmia ja lintuja seka erinaisia raatoja.

Pohjoisessa on kuuma

Perjantai 7.9.-12 / noin 200 km Ulurulle

Mount Isassa ei kuulemma ole muuta tekemist' kuin ampua kenguruita maastoautosta. Tama jai kuitenkin kokematta koska tutustuimme paikalliseen juomakulttuuriin. La-Su kului sopivasti erinaisissa pirskeissa, Joonas esitteli meille ystavansa Joshin seka Leen. Kotibileista overlander-baariin ja sielta yokerhoon. Sunnuntaina jotain vastaavaa.

Joonas meinas tulla meidan mukana Ulurulle, mutta maanantaina se loys jalastaan omituisia paiseita jotka vaikeutti kavelya. Oltiin suunniteltu, etta lahdetaan Ke aamuna ajamaan. Ma ja Ti hoideltiin asioita seka krapulaa.

Keskiviikkona Joonas kuitenkin jalkansa vuoksi suuntasi kohti Cairnsia jonne han tahtoo asumaan. Mina ja Tiia karautimme lanteen. Ilman tarkkaa loppukohdetta pysahdyimme Tennant Creekissa kyselemassa paikkakunnan aktiviteetteja. Tamakin kyla on harrastanut pitkaan kaivostoimintaa eika mitaan muuta mielenkiintoista paikallsiten ihonvarin lisaksi loytynytkaan. Vierailimme siis laheisen Mary Ann Jarven kupeessa uimassa ja syomassa. Ulkona oli lamminta arviolta +40 joten pulahdus oli tarpeen.

Jatkoimme matkaa etelaan ja kohtasimme Saatanan Marmorit eli Devils Marbles eli Karlu Karlu eli pyoreat kivet. Turistinahtavyys jossa suuria kivenmurikoita mollottaa toistensa paalla. Paikallisille pyha. Bongasimme myos puolivillin dingon joka nauttii turistien tarjoamista jatteista. Yoksi ajoimme seuraavalle leirintamestalle pystyttamaan telttaa pimeydessa lehmien rohkiessa vieressa. Paivan km saldo teki noin 900 km. Hups.

Torstaina todettiin Alice Springsin olevan vahan tylsa ja jatkoimme matkaa melkein Ayers Rockille asti. Paluumatkalla saatamme tutustua matkanahtavyyksiin enemmankin, mutta toistaiseksi kiisimme viela 600 km lisaa. Perjantaiaamu on hyytavan kylma. Tanaan paiskotaan Ulurulle asti.

Pe 7.9. / Uluru

Kiersin tanaan Ulurun. Sen paalle kiipeaminen on syntia. Siita kiipeavat turistit nayttivat holmoilta ja saivat esi-isien kiroukset ylleen. Opin paljon kiven merkityksesta paikallisille hengellisissa seka selviytymistarkoituksissa. Katselemme nyt auringon laskevan Ayers Rockin ylle. Kivi on hieno. Tyhjyydessa kasvaa heinaa ja puita ja  turisteja. "Nayttaa leijonankuninkaalta! Aatsivengaa!" Eli valokuvaushommia.


Luulisin etta 10.9. eli maanantai noin 100 km Aliceen (Etelapuoli)

Huomenta. Oisin on saatanallisen kylma. Se olis ihan ok jos ei tarviis nukkua pienessa teltassa kovalla maalla huonossa makuupussissa. Mut se on ihan kivaa koska ei tarvitse tutista yksin. Lauantaina heratys oli 5 am jotta ehdittais ajaa Ulurulle kattomaan talla kertaa auringon nousua. Oli kylma. Nousu oli tylsa. Ajettiin laheiselle Kata Tjuta vuoristolle (Olga's) kaveltiin sen kierrokset ja huokailtiin turisteja. Tiia lupas viia miut kavelee UKK:n eli Urho Kaleva Kekkosen mukaan nimetyn trackin suomessa.

Sunnuntain hommana oli eksya Kings Canyoniin ja sielta pois. Tehty. Sievaa.

En ymmarra miksi outbackissa tienvarteen on nakeltu autolasteittain hedelmia.
Harmaat nomadit eli asuntoautokansa ovat ystavallisyydessaan joskus royhkeita, uteliaita ja nenakkaita.

Track arvostelut:
Uluru 10,5 km
Tasaista helppoa polkua kiven vierustaa pitkin. hyvia opaskyltteja ja hauskoja mielikuvitusnakyja kivissa. 3-4 h sisaltaen evasretken ja runsaasti ihmettelya. Muista varoa kanssa-turisteja.

Kata Tjuta 7,4 km
Seikkailu komeiden kivipaasien lomassa. Valley of the Winds on paikan nimi ja tuuli sen mukainen. Maasto miellyttavan vaihtelevaa mutta silti helppo: ala tormaile kamerakaulaisiin.

Kings Canyon 6 km
Rankka alkukiipeaminen portaita ylos jonka jalkeen reitti mutkittelee komeiden bouldereiden ja hengenvaarallisten kielekkeiden lomitse. Vieralijan on vaikea uskoa huipulla olleen joskus meren: sielta loytyy kivia joissa on ilmiselvia hiekkapohjasta tuttuja miniaaltoja. Kanjonin pohjalla on Edenin puutarha ja karskein trekkaaja ottaakin tahan eramaakohteeseen uikkarit mukaan: laakso nimittain suojaa ulkomaailmalta ja on usean elain- ja kasvilajin reheva turvapaikka.


Edit: Illasta todettiin Stanley Chasm maksulliseksi, vilkaistiin Simpsons Gap (Ei siis Simpsons Deserttia, ikava kylla) ja ajettiin yoksi leirimestaan just kauriin kaantopiirin korkeudelle. Katottiin jotain infokyltteja ja joku asuntoauto-seta ilmesty Australian kartan kanssa ja alkoi selittamaan missa on kauriin kaantopiiri ja mika se on. Monet taalla ei kuulemma tieda.
Ostettiin postikortteja. Auto varmaan hajoaa kohta. Suuntana on nyt Darwin. Moritz Petry ainakin lupasi leikkia meidan kanssa! <3


Tiistai

noin 1000 km kauriin paantopiirilta pohjoiseen (Wataranka tjsp)

Viime yona palelin. Tana yona varmaan hikoilen. Aurinko on jo laskenut ja on edelleen pirun kuuma. Me tosissaan herattiin aamulla vahan Alicen ylapuolelta kohdasta "Tropic of Capricorn". Tiputettiin pari postikorttia Tennant Creekissa ja jatkettiin.

Meidan oli pitaman leiriytya noin 148 km aikaisemmin, mutta oletettu mesta taisikin olla rekkaparkki. Jatkettiin matkaa miettien suunnitelmia ja loydettiin liftari! Iakas aussi-tati matkalla seuraavaan kaupunkiin, toita etsimaan. Hanen surukseen tahtasimme ja leiriydyimme noin 30 km ennen tuota citya joten han saa nyt nukkua taivasalla. Silla on avaruuspeitto, tuhkaa sen ymparilla ja paljon vetta. Me ehka nakataan se aamulla tonne.

Kuuma. En ehka jaska viritella nuotiota pelkasta tulen ilosta. Kassellaan.


Taitaa olla Torstai-ilta Darwinissa

Aussimuija jatettiin Watarankaan ja vierailtiin sen paikan kuumassa lahteessa. Jatkettiin Katherineen ja tsiigattiin Katherine Gorge tai ainakin sen eka vahan pitempi trakki (8,6 km / 3 h) Kohteena oli Paddys lookout joka oli aevan mieleton. Sen lahella oli myos Southern Rockhole joka sadekaudella olis ilmeisesti villi ja komea vesiputous mut nyt naytti lahinna haisevalta latakolta johon on veden vetaytyessa jaany pari viatonta fisua trappiin.

Pienen virkistysretken Katherinen Hot Springseille jalkeen suunnattiin jo leirintaan parinsadan kmn paahan.

Tien varressa seisoi tumma hahmo vasten auringonlaskua. Pysaytan hanen viereensa ja han ojentaa minulle rahaa ystavallisesti vinkaten haluavansa Darwiniin. Tuleva leirimme olisi viela pienen matkan paassa paatepysakista, mutta han lupasi leiriytya kanssamme.

Mies oli lyhyt ja iakas. Hanen harmaa takkuinen partansa oli yhta pitka kuin jokainen vuosi jonka han oli viettanyt Australiaa ympari kavellen ja ratsastaen. Olin pelastus, suuri messias joka ystavallisyydessaan raivasi menneen elamansa takapenkiltaan luoden tilaa uusille tarinoille.

"Me mates call me Bushy, but me real name is David." Koko matkan han kertoi tarinoita ja vinkkeja Australiassa elamisesta ja syomisesta. Opin, tai ainakin kuulin mita puskaruokaa (Bush tucker) mistakin voi kerata, kuinka kaarme nyletaan ja valmistetaan seka komeimmat luonnonsuihkut ja porelahteen unohtamatta mainita mita osia Crocodile Dundeesta  ja muista kuuluisista elokuvista oli kuvattu missakin pain kulloista matkaamme.

"It takes about a month to walk from Katherine to Darwin. I've walked that bit twice now. I'm going to see me galfriend!" han sanoi levea virnistys kasvoillaan. Han esitteli meille vahan tata pohjoista kaupunkia ja tarjosi reissun paatteeksi kupit kuumaa kavelykadun kulmassa. Herra laski kuluneen huopahattunsa kassinsa paalle, ihaillen ohimennen siihen tekemansa krokotiilinnahkaremmin varia, antoi meille yhteystietonsa ja katosi kiehensa.

Joskus pieni ystavallisyys voi palkita yksinkertaisilla asioilla. Oli muuten paras kuppi kahvia sitten suomesta lahtemisen. Kerron loppuillasta huomenna. Hyvaa yota pienet lapset. Nuku hyvin juustokuu.

Perjantai:

Eilisen kulttuuriseikkailun jalkeen metsastimme kasiimme Hannan ja Nickin. Totrmattiin Nickiin joskus Mackaysa baarissa ja han lupasi rakastaa meita myos Darwinissa jos tanne joskus eksyisimme. Miitattiin keskustan baarissa parilla kaljalla ja ajeltiin lahistolle asunnolla rakentamaan pesaa, nauttimaan olutta ja hengittamaan luonnon antimia. Illalla vierailtiin Darwinin legendaarisilla Mindil Marketseille seka nahtiin se kuuluisa auringonlasku.

Oli muuten aika pro kokoonpano. Kaksi miesta, nelja didgeridoota ja rumpusetti. Oli melko loppumaton sateenkaarioksennuksen virta seka omasta suustani etta muusikoiden instrumenteista.


- O

And so it begins

Torstai 23.8. lähellä sijaintia El Arish

Meidän oli pitämän lähteä Townsvillestä vasta parin viikon päästä, mutta Haroldsilta saatujen yllättävien potkujen vuoksi aikaistimme matkaa. Potkut tuli, koska ajattelemme rahaa emmekä töitä. Onneksi en kertonut pomolle alussa syntyneitä markkinointi-ideoitani. Opiskelu ja sellainen on nyt muutenkin menettänyt mielenkiintonsa, vaikka oon toisaalta varma että Suomessa opiskelu tuo taas kaivattua varmuutta ja rutiinia elämään.

Eilisen aamukajakoinnin, päivän rikkaruohonkitkennän, imurin hankkimisen, iltasuunnistuksen, raivokkaan siivoussession ja epäonnistuneen panimokäynnin jälkeen nukuttu yö toi tullessaan sekalaisia tunteita. Aamulla viimeiset reput ja laatikot täyteen ja matka pääsi alkamaan noin kello 11 am. En ymmärrä miten me onnistuttiin hankkimaan niin paljon tavaraa että ne ei meinaa mahtua autoon. Nyt ei oikein mahdu muuta kuin tavarat ja kaksi matkustajaa. Tämä paha.

Toistaiseksi enemmän tai vähemmän rikki on läppäri, oma pokkari, auton vaihteisto, puhelin, suhteet Townsvilleen sekä Tiian että oma mielenterveys.

Näin Hitchinbrook Islandin pohjoisreunan rannikolta. Käytiin Mission Beachilla huiputtamassa yks mäki, jonka nimesin Traumavuoreksi. Varmasti tosi sievä kaupunki, mutta nuivailtiin ja ajettiin jonneen A1 -tien varteen yöksi. Pasta-tomaatti-tonnikalaa, pyykit kuivumaan, teltan pystytys, kohta ehkä nukkumaan, kello on sentään jo 6 pm eikä oo vielä pimeetä.

Huomenna kohti Cairnsia.

-O

---------------------------

29.8. / 40 mile scrub national park

Torstaina Townsvillestä tien päälle, perjantaina Cairnsiin Hollantilaisen Jeromyn takapihalle telttailemaan ("Ja mo han leva!" Vai miten niitä synttäreitä hurrimaassa vietettiinkään?), käytiin vähän baarissa, puhuttiin paljon Suomesta ja elämästä (keskustelu sisälsi myös 2 engelsmannia ja yhden belgialaisen tytön).
Sunnuntaina käytiin tsiikaa sikaupee Josephine falls ja Babinda Boulders (Devils creek) ennenko kiidettiin grillaamaan Yorkeys Knobiin nudistihomomiehen temppeliin.

Maanantaina käytiin viimestä kertaa riutalla Cairnsista käsin. Firman Passions of Paradise 8am-5pm reissu hintaan  $149 per painolasti sisälsi snorklausseikkailun Paradise Reefille ja Michaelmas Caylle (lintupyhättö/hiekkasärkkä/riuttaesiintymä). Todella upeita maisemia, kaloja, koralleja, hyvä ruoka ja seura.

Illalla tehtiin nudisti-kalakeittoa, korjattiin nudistiläppäriä ja katsottiin nudistikomediaa. Muistinko mainita sunnuntaina sattuneen tapauksen kun meille valmisteltiin privaattiporeallas ja kumiankkoja kynttilöin valaistussa sademetsämiljöössä? Aina kun viinilasti tyhjeni alaston mies tuli kaatamaan lisää.

Hostimme hyvistä vinkeistä huolimatta jätimme Cape Tribulation -osan käymättä ja kaarsimme Port Douglasin jälkeen lounaaseen. Ti-Ke yö vietettiin Mount Molloyssa.

Keskiviikon suunnitelmiin kuului käydä kurkkaamassa Millaa Millaa Falls ja ehkä Innot Hot Springs. Jämähdettiin kuitenkin heti ensimmäiseen kaupunkiin nimeltään Mareeba, syystä että paikallinen infotäti kertoi läheisestä kahvimuseosta ja antoi meille alennuskuponkeja. Kävimme siis extempore nauttimassa museolla kulttuuria sekä aamukahvia noin 3,5 tuntia.

Sisäänpääsymaksulla ($14) sai kiehtovan museokäynnin lomassa nauttia rajattomasti kymmeniä eri kahvilaatuja, neljää teetä, kolmea likööriä sekä paikalla tehtyjä herkkusuklaita. Tavaraa upposi ja tuliasiakin tarttui mukaan. Vihdoin matkan jatkuessa katsastettiin matkalla myös Malanda Falls, Curtain Fig Tree, Millaa Millaa (joka on kuulemma jostain shampoo mainoksesta tuttu..?), random tuulimyllyfarmi sekä puro nimeltä Innot Hot Springs jossa oli perkeleen kuumaa vettä.

Me ajetaan nyt Savannah Wayta ja käännytään heti huomenna aamulla länteen.

---------------------------

Day 8 / near Karumba  (30.8.)

Herättiin aamulla tien vierestä ja lähdettiin länteen. Undaran tulivuoriluolat olis maksanu minimissään viisketä dollaria naamaa kohden joten käytiin katsomassa läheisen Kalkani-tulivuoren kraateria ja kävelemässä sen reunan ympäri. Oli tylsä.

Ajettiin siis joku 550 km kohti Normantionia ja päätettiin piipahtaa Gulf of Carpenterian rannalla Karumbassa kun se on kerta tässä matkan varrella, vain 70 km poikkeama yhteen suuntaan. Mesta olikin kyllä surullisen tylsä.

Nykyisessä puskamajoitusalueessamme on krokotiileja joten uiminen ei taaskaan suotavaa.

--------------------------------

Day 9 / Mount Isa

Eilen löydettiin Suomalais-Australialainen Kari leirintäalueelta. Hänen viisi karavaanivaimoaan tarjoilivat meille retkipullaa ja punaviiniä. Vastapalvelukseksi soitin kitaralla epävireisesti suomalaisia itkuvirsiä.

Ajoimme tänään Mount Isaan, jossa meillä mahdollisesti on 0-2 yöpaikkaa. Taas noin 530 km ajelun ja yhden tankkauksen jälkeen saimme Isan infopisteeltä sähköä puhelimiin, joilla kontaktoimme Joonasta.

Joonas on Monan ystävä jota ei tuntenut Tiia sen enempää kuin minäkään. Hän kuitenkin aivan innoissaan otti meidät vastaan koska hänen elämässään kerrankin tapahtuu jotain. Isassa parasta ajanvietettä on kuulemma kenguruiden ampuminen maastoautosta, joten mitään turhan jännittävää kuvaa kaupungista emme ole saaneet. Töistä päästyään me grillattiin mureita pihvejä ja herkullisia ribsejä. Kylmää kaljaa. Internet. Suihku ja sänky. Ihan kun ois kotiin tullu.

Mount Isa on maailman laajin kaupunki (Wikipedia). Suomalaisilla on aina ollut iso jalansija täällä, heitä löytyy täältä suhteellisen paljon vieläkin ja kaupunkia elossa pitävät avokaivoksetkin ovat pitkälle suomalaisella jääräpäisyydellä taannoin tänne rukattu.

Me saatetaan ottaa Joonas takapenkille ja viedä se Ulurulle. Suunnitelmat selkeytynevät parin päivän sisällä.

- O

Tulevaisuuden kummitukset

Tää kirje varmaan aika näppärästi kuvaa vähän tämän hetken suunnitelmia, tämä versio sentään suomeksi:


Hi guys!

Me ollaan kaksi suomalaista tyyppiä, tyttö ja poika, ja me ollaan matkalla Australian ympäri minimibudjetilla ja täynnä hullua seikkailunjanoa. Tiia on seikkaillut tammikuusta ja Ossi maaliskuusta asti Australian itärannikolla, ja huhtikuussa pysähdyttiin Townsvilleen töihin ja keräämään rahaa jotta voidaan matkustella vielä loppuvuosi. Aloitamme matkan syyskuun alussa ja Sydneyssä olisi tarkoitus olla joulukuussa.

Ei siis osattu päättää mitä kaikkea näin suuresta maasta halutaan vielä nähdä, joten suunnitelma on että yritetään ajaa Townsvillesta ensin tsiigaamaan Cairns ja sieltä Mt Isa, Tennant Creekista Alice Springsiin ja Uluruun, takaisin ylös aina Darwiniin asti, länsirannikkoa Perthiin ja ympäristöön, alakautta Adelaideen, Melbourneen, reissu Tasmaniaan ja lopulta Sydneyhin ja sieltä matka jatkuu vielä pariksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin ennen paluuta Suomeen. Sydneyssä yritämme saada myytyä automme toivottavasti yhtenä kappaleena joulu-tammikuussa, kerro jos tiedät jonkun joka olisi kiinnostunut!

Koska rahaa ei kuitenkaan ole aivan tuhottomasti ja matkalla on tarkoitus nähdä ja tehdäkin asioita, niin otamme kyytiin innokkaita ja seikkailunhaluisia bensanjakajia. Kerro jos olet kiinnostunut liittymään seuraan! Matkalla aiomme majoittua pienessä autossamme tai teltassamme, sikäli jos muunlaista majoitusta ei löydy. Lisäksi olisi mahtavaa päästä välillä nukkumaan myös sisälle ja ottaa lämmin suihku, joten mukaan astuu totta kai vanha ystävämme couchsurfing!

Olisi hienoa, jos voisit majoittaa meidät yöksi tai pariksi kotiisi matkallamme. Suuremmissa kaupungeissa voisimme olla useammankin päivän. Haluaisimme tutustua outbackiin ja Länsi-Australiaan sellaisena kun se on, eli paikallisen silmin. Vaikka et pystyisi hostaamaan meitä, niin olisi hienoa tavata ja mahtavaa, jos sinulla on aikaa esitellä kaupunkiasi tai kylääsi ja kertoa asioita ja paikkoja joista emme muuten tietäisi mitään. Olisimme erityisen innoissamme jos pystyisit auttamaan meitä löytämään hyviä kalliokiipeily- tai suunnistuspaikkoja, sekä jos rannikolla voisit lähteä surffaamaan kanssamme. Olemme erittäin helppoja, kokeilunhaluisia ja sopeutuvaisia kaikkeen.

Käy tutustumassa profiileihimme ja ota yhteyttä, kaikenlainen apu ja kontakti on tarpeen. Nähdään matkalla!

Tiia ja Ossi

Laskurin mukaan oon ollu vasta 4 kk täällä, tuntuu jo siltä että matka päättyy ihan kohta!?
Olen edelleen tunteva ja ajatteleva olento.

- O

Autossa asuminen ja tarpeelliset

Australia on mitoiltaan melekosen valtava pala maata ja sitä kiertää järkyttävän pitkiä teitä. Kaupungit rakentavat lisää teitä ja nostavat julkisen liikenteen hintoja, ristiriitaisesti toivoen että kansa käyttäisi vähemmän omia autojaan ja enemmän busseja, junia ja metroja olettaen että niitä kaupungeista löytyy. Huomioitavan arvoista on myös se, että bensa on täällä noin puolet Euroopan hinnoista, autoverot on ymmärtääkseni matalat ja auton hankkiminen on huomattavasti helpompaa kuin kirjastokortin. Eittämättä siis paras tapa monestakin eri syystä matkustaa Australiassa on vuokratulla tai mielellään omalla autolla.

Kulkupeliä valitessa kannattaa toki kartoittaa omat matkasuunnitelmat ja –toiveet. Jos tarkoituksesi on vain vierailla itärannikon suurimmissa ja kuuluisimmissa kaupungeissa, punkata hostelleissa ja bilettää nähtävyyksien seassa, on linja-auto tai lentokone vallan mainio vaihtoehto. Tämä ei minua ole kuitenkaan koskaan kiinnostanut joten en ole edes noiden hintoihin liiemmin perehtynyt.

Bussilla matkustaessa paikasta A paikkaan B saat juuri sen. Itse hallinnoimalla ajoneuvolla voi pysähtyä milloin haluaa, missä haluaa, kääntyä katsomaan ”Hei tuolla on joku vuori, mennään sinne!”  Matkassa täytyy kuitenkin huomioida ajoneuvosta syntyvät muut kulut. Se on jokaisen oma asia tahtooko vuokrata auton ja jättää täten osan riskistä auton omistajalle vai ostaako oman auton. Kohtuullisia nelipyöräisiä voi Australiassa ostaa $2000-$3000 hintaan.

Sanotaan, että sulla on suunnitteilla viikon mittainen roadtrip ja tahdot pihistää kuluista parhaasi mukaan. Jos olet onnekas sinulla on campervan eli pakusta muokattu nukkumiskelpoinen menopeli. Yläluokan laitteista löytyy myös jääkaappeja ja muita omituisia avaruuslaitteita. Asuntoautoista emme keskustele. Vähemmän onnekkailla on pelkkä wagon/ vaunu/ farmari. Sellanen verme, joka on käytännössä henkilöauto, mutta jonka tavaratilassa on jotakuinkin riittävästi tilaa suoristautua. Yleensä matkaajaa kylmältä maailmalta suojaamaan laitetaan patja tai pari.

Tai sitten voit olla niinkuin me, ja sulla on tavallinen henkilöauto. Nukkumatilaa ei käytännössä ole, joten voit valita haluatko nukkua takakontissa, takapenkillä vai pelkääjän paikalla. Kuskin paikka pyhitettäköön tyhjäksi yleisistä turvallisuussyistä. Ensimmäisen takakontissa tähtitaivasta katsellen vietetyn yön jälkeen kaipaat ihan oikeaa sänkyä tai edes telttaa. Tai itseasiassa nukkuisit vaikka auton alla koska siellä on verrattain tasaista, mahdut suoraksi ja sulla on jopa sateensuoja. Emme silti suosittele tätä, lähinnä itikoiden ja yleisen typeryysasteen vuoksi. Olemme tähän mennessä viettäneet muutaman viikon yöt kokoonpanolla: yksi nukkuu takapenkillä poikittain, yksi nukkuu pelkääjän paikalla penkki kallistettuna. Tämä vaihtoehto on siitä miellyttävä, että auto on suljettu ja turvallisen oloinen tila, sekä penkit ovat valmiiksi pehmustettu. Tämä on jopa niin miellyttävä asetelma, että olemme suunnitelleet asuvamme näin, kun kierrämme Australian ympäri. Teltta on vain turhaa rahankulua, koska Suomessa on (lähes) ilmainen terveydenhuolto epämääräisiin selkävaivoihin.

 Ikkunat voi myös näppärästi peittää erinäköisillä rinkasta löytyvillä räteillä ja rievuilla luodakseen vähän illuusiota yksityisyydestä sekä luomaan kodikasta mökkitunnelmaa. Jos olet epätoivoinen voit myös kokeilla raottaa autosta ikkunaa ja virittää siihen rievun, rätin, paidan tai vaikka pikkuhousut niin että ilma tulee läpi, mutta ulkomaailman eliöt pysyvät ulkona. Autossa nukutun yön jälkeen auton ikkunat ovat romanttisesti huurussa, joten pienet tuuletusaukot eivät siksikään ole pahitteeksi.

Ennenpitkää karskeimmaltakin metsäjoogaajalta tulee vatsalaukusta huonovointista mesikämmentä muistuttavia mörinöitä joka yleisen kokemuspohjan mukaan tarkoittaa että olisi syytä pysähtyä syömään. Porvarit käyköön huoltoaseman ravintolassa ruokailemassa (me käydään siellä lähinnä suihkussa ja tankkaamassa), muut voivat keskittyä metsästäjä-keräilijä -perinteisiin. Metsät vilisee villikalkkunoita, kenguruita, wallabeja ja puroissa solisee krokotiilien ja iilimatojen lisäksi usein myös maukkahia kaloja, jos sulla on virveli taikka keihäs. Puut ja pensaat kantavat herkullisia ja terveellisiä hedelmiä ja marjoja.

Vaikka ruuaksi kelpaavia uhreja näennäisesti kihisee korvista ulos, kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta. Australiassa on erittäin tarkat eläinsuojelulajit ja although suurin osa luonnon antimista on täysin vaarattomia, täältä löytyy satujen mukaan myös jotain myrkyllisiä asioita. Ellet siis ole aivan varma marjan, hedelmän tahi lehden alkuperästä ja tunnista sitä syömäkelpoiseksi, suosittelisin jättämään maistelun väliin, vaikka joillain metsäpoluilla onkin kylttejä joissa kerrotaan alkuperäiskansalaisten nauttineen tämän ja tämännäköisen puskan marjoja. Älä koske, tunnistat kuitenkin puskan väärin ja makaat kohta vähintään vatsanväänteissä jossain suossa. Jos tunnet kuitenkin palavaa intohimoa maistaa kiellettyä nektaria, suosittelen tarkistamaan Madventuresista tutun Rikun ja Tunnan  ”MadCook” opuksen ohjeet tunnistaa syötäväksi kelpaavia marjoja.

Saarelta löytyy sen sijaan turisteillekin avoinna olevia supermarketteja, jotka lienee perusurvelon paras ratkaisu omatoimiseen matkaruokailuun. Ruokavaliota suunnitellessa on huomioitava ruuan säilyvyys, autossa on nimittäin saatanallisen kuuma silloin kun sitä ei ajeta ja ruoka voi olla pitkiä aikoja epämääräisissä olosuhteissa. Santsaa siis riisiä, nuudeleita ja tonnikalaa, kotonta tuttua opiskelijamättöä. Helppouden lisäksi se on myös suhteellisen edullista. Tämän lisäksi jotkut hedelmät ja kasvikset kuten sipuli, omenat, päärynät, appelsiinit, porkkanat, perunat jne säilyvät kuumassakin autossa pari kolme päivää suhteellisen syömäkelpoisina. Hedelmät ovat kalliita, mutta herkullisia. Jos ostat lihaa, käytä se heti. Jos löydät jostain soijarouhetta tai muuta lihankorviketta taputa itseäsi selälle. Me emme löytäneet. Leipänä olemme käyttäneet dollarin paahtoleipää, joka on tätä ns. ”tyhjää, jonka päällä on makeeta”.  Jos löydät tältä saarelta leipää, jota et voi luokitella paahto- tai pullaleiväksi, olet ansainnut uuden taputuksen selällesi. Jos käytössäsi on keittiö ennen matkan alkua voit myös leipoa oman leipäsi, joka todennäköisesti pilaantuu seuraavaan pariin päivään mennessä. Suurin osa Australiassa myytävistä ruokatuotteista on Australiassa tuotettuja, joten suurimpienkin markettejen tarjonta voi vaihdella kasvukausien mukaan. Valmisruuat ja einekset on pyhäinhäväistys, sekä petollisia ruokailijalle ja ruokateollisuudelle.

Ruuan valmistukseen tarvitsen usein lämpöä, tulta, rakkautta. Vapautta salliaksesi voit napata lähimmästä Big W:stä tai Targetista pienen matkakaasukeittimen ja siihen kourallisen santsipulloja. Spraymaalipurkin kokoisilla kaasutötsillä toimiva pienen salkun kokoinen retkikeitin on yksinkertaisuudessaan nerokas. Tahdon tällaisen kotiin. Vaikka uusia tötsiä saa kolmasosa-tusinan vitosella, kannattaa alueelle tehokkaasti ripoteltuja julkisia grillejä hyväksikäyttää. Useilla pysähdyspaikoilla, rannoilla ja muilla näppärillä paikoilla on yleensä julkinen grilli joka toimii nappia painamalla. Grillit ovat usein saastaisia eivätkä lämmitä vettä kiehuvaksi asti. Tällaista laitetta onkin siis aivan loistava käyttää esim. kahvi-, tiski- ja pyykkiveden lämmittämiseen, varsinkin jos lähistöltä löytyy vesihana.

Ruuan nauttimiseen on näppärä omistaa esim. kattila, pari lautasta ja mukia sekä ruokailuvälineet. Puukko tahi linkkari on näppärä laite erinäisten asioiden paloittelemiseen. Kun sinulla on auto, sinulle kertyy paljon roinaa. Tiskiharjan voit tuoda suomesta, täällä ei sellaisia tunneta. Parhaan pesutuloksen saat kun käytät likaista pesusientä, kylmää vettä ja tiskiainetta ja jätät astiat kuivumaan pöydälle huonoa labyrinttia muistuttavan ritilälaitoksen päälle. Olemme harkinneet alkavamme maahantuomaan kuivauskaappeja.

Tästä muistuukin mieleeni. Australialaiset asunnot ovat luotu olemaan viileitä. Tilaa on paljon ja suomalainen kerrostalo alkaa muistuttaa enemmän muurahaiskekoa kuin tila-ihmettä. Toisaalta täällä on paljon todella typeriä viritelmiä. Ensinnäkin nuo kuivauskaapit puuttuu kokonaan. Niiden sijasta pöydällä on (useimmiten, joskus ei ollenkaan) tilaa viemässä huonosti toimiva ritiläviritelmä johon mahtuu hätäisesti yhden ruokailun tiskit ja astiat laitetaan erikseen siitä vielä kaappiin. Voit usein löytää keittiö-olohuone kyhäelmiä joissa keittiön ja baarin väliseen baaritiskiä muistuttavaan osioon on ängetty tiskiallas. Täten voit tehokkaasti roiskia tiskivettä myös sinne mihin se ei kuulu. Keittiön hanastahan et saa kuin polttavaa, kuumaa tai lämmintä vettä. Hella toimii usein kaasulla, mikä on ihan näppärää silloinkin kun kämppiksesi polttaa vitosella ostamasi kattilan ruvelle ja kieroksi. Kahvia et löydä mistään, osta pikakahvia, keitä vettä ja sekoita jauhetta veteen suunnilleen viisinkertainen määrä suositeltuun verrattuna. Näin saat jotain kahvia muistuttavaa mustaa liejua, josta tulee pissahätä. Kofeiinin vaikutukset ovat kyseenalaiset.

Vessan hanasta et saa kuin viileää vettä, riippumatta siitä avaatko kuuman hanan vai kylmän hanan. Jos kohtaat perinteisen altaan jossa on erikseen kylmä ja kuuma hana, voit olla varma siitä että et saa sitä lämpötilaa mitä haluat ja että vedenpaineesi tulee loppumaan muutaman sekuntia sen jälkeen kun olet sen saanut hyväksi. Usein ehdit pestä kätesi kylmässä ennenkuin tunnet pientä vivahdusta lämpimän suuntaan. Sama homma suihkun kanssa. Suihku pitää usein vielä upottaa seinän sisään, niin että seinästä töröttää suihkupää muutaman nivelen päässä. Et voi siis käsitellä suihkua juuri mitenkään. Käsisuihkua en ole tällä saarella vielä nähnyt edes naisten vessassa.

Australialaisista tuntuu olevan myös todella hauska juttu laittaa vessanpönttö muusta kylpyhuoneesta erikseen. Useissa asunnoissa sinulle esitellään:  ”Tässä on vessa ja tässä on kylpyhuone.” Vierekkäiset ovet joista toiseen voit mennä tekemään tarpeesi ja toiseen pesemään kätesi sen jälkeen. En tiedä onko tämän neronleimauksen ideana käyttää enemmän tilaa, luoda yksityisyyttä vai luoda julkista koppivessaa hellyttävästi muistuttava ahdas tunnelma kotiolosuhteisiin. On myös hyvin mahdollista että et löydä vessan tahi kylpyhuoneen ovesta minkäännäköistä lukkoa. Olenkin täällä tottunut siihen että jos vessan ovi on kiinni, se on varattu. Olen koittanut muistaa olla laittamatta ovea lähtiessäni kiinni. Onhan pusauskoppi välillä hyvä tuulettaakin.

Muutaman hikisen yön jälkeen kaipaa jo ihan tosissaan sinne suihkuun. Josset saa bongattua itsellesi uusia ystäviä tahi lainattua paikallisen sohvasurffarin vesipalveluja, olet melko pitkälle tyhjän päällä. Uimaan kyllä pääsee rannikolla useissakin paikoissa, mutta vesi on suolaista. Siksi useiden julkisten uimarantojen pientareille onkin pystytetty suihkutötteröitä, joilla suolainen kansa voi jälleen makeutua. Makiaa! Vesi on perhanan kylmää, mutta sentään märkää ja loppujen lopulta aivan virkistävää vaikkapa hiekkarannalla juostun aamulenkin jälkeen. Halutessasi voit myös kikkailla ämpäreillä tahi muilla vedenpitävillä asioilla ja lotrata päällesi löytämästäsi hanasta pursuavaa ”raakaa vettä”. Huomattavasti autenttisempaa on kuitenkin vain tyynesti tuntea paskan kertyvän iholleen. Seuraavan kerran peseytyessäsi sinulla on hauska seurata irti lähtevää ”rusketusta”!

Lisähuomioina mainittakoon, että joillain huoltoasemilla on suihku vessan yhteydessä ja luonnollisesti hostelleissa ja maksullisilla leirintäalueilla on usein jonkinnäköinen peseytymismahdollisuus tarjolla. Henkilökohtaisesti en maksanut ensimmäisen kahden täällä viettämäni kuukauden aikana asumisesta yhtään mitään. Senkin jälkeenkin vasta sitten kun vuokrasimme oman huoneen johon jäimme pitemmäksi aikaa.

Outbackiin suunnitteleville on olemassa useita hyviä ohjenuoria siitä mitä kannattaa pakata mukaan. Käytännössä katsoen niissä suositellaan ottamaan ainakin kaksi autoa: yksi jolla ajetaan ja yksi varaosina, kun edellinen hajoaa. Itse ehdottaisin järjestämään itsellesi käynnistyspiuhat (?), varsinkin jos olet joutunut muutamaan kertaan ahdistelemaan lähistölle majoittuneita muita travellereita tai paikallisia auton hyppykäynnistyksen muodossa. Kannattaa toisaalta myös pitää huoli että kulkuneuvo on kunnossa ja akku ei tyhjene joka yö itsekseen. Mukaan on hyvä pakata myös kuluvia asioita kuten vettä, öljyä ja polttoainetta. Vettä on hyvä pitää riittävästi sekä koneen että elimistön jäähdytystä varten. Polttoainekanisteri nyt vaan on kätevä jos vaikka bensa loppuu. Luksushörhelöillä tosiaan löytyy sieltä asuntoautosta suihkun, keittiön, pyykkikoneen, laguunin ja kauniiden kotiorjien lisäksi esim. kasaan menevä pöytä ja pari tuolia.

Näillä elää. Enemmän voit raahata, vähemmällä selviät. Ihan mikä hyvältä tuntuu. Lopputuloksena voit aamu toisensa jälkeen herätä mitä upeammista maisemista viileän kosteaan auringonnousuun kun ympärilläsi loikkii aamuauringon herättämiä kenguruita ja wallabeja. Voit nousta omasta tutusta sängystä päivä toisensa jälkeen ja keittää aamukahvit, istua kuuntelemaan veden ääniä rannikolle tai puiden havinaa ja vesiputouksen jylinää vuoristossa. Tämä on kaunis maa. Koitetaan pitää se sellaisena.

-O

Ps. Jos heräät aamulla korvia riipivään tuhannen liitutaulun raatelua muistuttavaan ääneen olet paikallistanut parven paikallisia papukaijoja. Ne on vaarattomia, paitsi ehkä yleisen mielenterveyden kannalta. Jatka matkaa tai odota aloillasi että linnut päättävät tehdä niin.

Tavallinen maanantai

Tiialla soi herätys aikaisin aamulla, jotta ehtii kahdeksaksi töihin. Hän on väsynyt ja hiljainen, koska ei ole saanut unta yöllä. Heippaan hänet matkaan ja käännän kylkeä. Oma vuoroni alkaa vasta myöhemmin, joten voin nukkua univelat pois. Heräilen satunnaisesti ja yhdentoista aikaan totean, että täytyisi nousta ylös jos aijon jotain saada tänään aikaiseksi. Tarkoitus on kirjoitella postikortteja ja selvitellä paljon asioita netissä.

Värkkään itselleni jotain pientä syötävää ja nautiskelen aamiaiseni parvekkeella ihmetellen alhaalla liikkuvien ihmisten elämää. Aukiolla istuu enemmän ja vähemmän ihmisiä tekemässä kuka mitäkin, näennäisesti ei mitään. Kansa tuntuu lähinnä hengaavan ulkona. Päivä on pilvinen. Jotkut istuvat yksin, jotkut seurustelevat ystävien kanssa.

Pakkaan tietokoneen ja paperit kassiini ja kävelen kirjastoon, koska siellä netti toimii paremmin. Sitä ennen muistan kuitenkin laittaa housut jalkaan ja paidan päälle.

Kirjastossa on useita pistorasioita sekä pöytiä joihin dataava kansalainen voi leiriytyä. Olen kuitenkin löytänyt lapsille suunnitellusta osiosta mukavia suuria tyynyjä ja muita löhöilyvermeitä joten päätän rakentaa itselleni pesän sen lähistöön ja lepuuttaa eilisestä urheilukoitoksesta väsyneitä lihaksiani. Hetken kuluttua kirjastotäti tulee kuitenkin minut häätämään, ”tämä on lapsille ja sinun täytyy nyt lähteä! Löydät pistorasioita kirjaston seinämiltä koneellesi.” Joudun siis lähtemään.

Kaikki paikat ovat täynnä. Istun hetkeksi sähköttömän pöydän ääreen pohtimaan asioitani, onhan koneessani kuitenkin akku. Asema on kuitenkin kovin epämukava ja lähden saalistamaan itselleni parempaa paikkaa. Ongelmana on usein se, että käyttämäni adapteri on iso mötikkä eikä mahdu aina toisen töpselin viereen, täytyisi usein siis olla täysin vapaa pistokepari (ne on täällä usein pareittain). Löysin kuitenkin itselleni pienen reijän johon työntää vehkeeni ja mukavan sohvanoloisen jutun jossa saatoin hetken lepuuttaa kipeää olemustani. Muutaman hetken kuluttua olin kuitenkin valmis lähtemään jo pois, koska kirjastotädin natsismi ja hartiajumitus veivät työskentelymotivaatiota.

Nakkasin matkassa olleet tavarat kotiin. Kassistani löytyi Iineksen (tottakai läppärilläni on sievä tytön nimi, räpellän sitä kuitenkin lähes päivittäin) lisäksi muistiinpanoja asioista joita pitää netistä selvittää, yksi kirjastokirja lukemista varten sekä sekä Haroldsin että Dominosin papereita täytettäväksi. En tehnyt näillä ns. lisätuotteilla tällä reissulla mitään. Kello löi jo yli kahden joten marssin ruokakauppaan, jopa korttelin päähän. Kaupasta löysin itselleni fetajuustoa.

Fetajuustoa käytin piirakan tekemiseen. Tein jauhoista, rasvasta ja vedestä piirakkataikinan, nakkelin siihen fetaa, sipulia ja pinaattia sekä munamaidon. Paistoin sitä uunissa hyvin kauan, koska australialaiset uunit ovat omituisia. Valmistelin myös päivän ateriaa: pilkoin kaalia ja sulatin jauhelihan.

Sitten menin parvekkeelle odottamaan että Tiia tulee töistä. Näinkin hänet pian ja riensin avaamaan hänelle alaoven (meillä on vain yksi avain eikä ulko-ovesta pääse sisälle ilman sellaista). Esittelin piirakan ja aloin paistamaan kaalia ja jauhelihaa. Sitten söimme kaalia ja jauhelihaa. Jälkiruuaksi söimme piirakkaa. Minulla oli tässä vaiheessa vielä noin puoli tuntia aikaa ennen kuin pitäisi lähteä omalle työvuorolle joten menimme ruokalevolle. Mutta emme nukkuneet vaan söimme myös jäätelöä, se oli hyvää, omnom.

Lähdin töihin, vein matkalla pari postikorttia, töissä minulle sanottiin että tänään on hiljaista, ei tarvita sua, mee kotiin. Pyörin hetken, juon kahvia ja merkitsen työvuorolistoihin olleeni töissä vartin, jonka jälkeen tallustan takaisin kotiin.

Kotona pohdimme että olisimme voineet tehokkaasti Tiian kanssa treffata kirjastolla ja saada jotain aikaan ja syödä vasta joskus viideltä kun kirjasto menee kiinni jos olisimme tienneet työtilanteen. Surullista.

Loppupäivä lagaillaan, pyöritään, tutkitaan karttoja ja kirjoja. Hain autosta aarteeni, eli keräämäni kauniit näkinkengät. Olen löytänyt kadulta myös siimaa, joten ajattelin että jos saan simpukoihin pieniä reikiä, voin tehdä niistä kauniita koruja. Linkkarilla sain niihin joko vain naarmuja, rumia reikiä tai isoja rumia halkeamia. Nyyh, rikoin aarteita. Harmi kun Australiassa on niin vähän simpukoita rannoilla. Minulla on muuten maailman suurin simpukkakokoelma! Säilytän sitä maailman rannoilla, olet ehkä nähnyt osan siitä joskus.

Tiia suunnitteli elämää, teki kauniin excel-häkkyrä-kalenterin, jossa on loppuelämä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Taisin syödä muutaman viinirypäleen. Niissä ei ollut siemeniä ja ne on todella hyviä. Taisimme käydä joskus myös nukkumaan.