Seikkailu vol. 1.0

Kun päätin lähteä Australiaan maaliskuussa 2012, minulla ei ollut suunnitelmia eikä oikein odotuksiakaan reissulle. Viisumi hommattiin vuodeksi ihan vaan varmuuden vuoksi.  Rahaa ei ollut erikseen kerätty mutta opintotuista sun muista ylioppilasrahoista sitä oli onneksi hippunen kertynyt tilille – niin sanottu alkukassa jolla selviää ehkä ensimmäiset kaksi kuukautta hengissä jos kulut on mitenkään odotetunlaiset. Vakuutus piti hommata ja vertailla lentojen hintoja ja pakata rinkkaa ja hyvästellä ystäviä.

Matkustaminen on rankkaa. Vieraassa maassa oleskelu ja vieraalla murteella vänkääminen vaatii aina vähän ekstraponnisteluja. Jokainen tunne ja ajatus jonka tahdon jakaa jonkun Australialaisen kanssa täytyy pyöritellä päässä ehkä pariinkin kertaan ennen kuin se tulee ulos edes jokseenkin oikeaan suuntaan vivahtavana oksennuksena. Silti minua ei ymmärretä koska ilmeisesti suomalainen ajattelee eritavalla kuin Australialainen. Englantini on kuitenkin suhteellisen hyvä, täällä minua on epäilty useasti amerikkalaiseksi (ja saksalaiseksi yms..), mutta kieltä tuntuvat silti ymmärtävän parhaiten sellaiset henkilöt joiden äidinkieli ei ole englanti.

Miksi englantia äidinkielenään puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutteivät sellaisia jotka eivät puhu sitä äidinkielenään, vaikka kieli olisi sujuvaa? Miksi henkilöt jotka eivät puhu englantia äidinkielenään ymmärtävät toisiaan mainiosti, mutta saattavat kokea ongelmia natiivin kanssa keskustellessaan? Suomalaiset, ranskalaiset, norjalaiset ja kaikki muutkin pienet peikkolapset puhuvat keskenään sujuvaa Lontoota, mutta Lontoo itse hämmentyisi. Kieli on jännä asia. Olen varma että asiaa opiskelleilla veljilläni voisi olla asiaan mielipiteitä ja/tai sanottavaa, he aina ystävällisesti oikaisevat minua joka välissä jos vaan perustellusti kykenevät.

Nyt 25 000 kilometriä, kahdeksan kuukautta ja neljää rikkinäistä autonrengasta myöhemmin minusta tuntuu että olen nähnyt tästä jumalan hylkäämästä jättiläissaaresta sen mitä täällä on nähtävää.

Australian nähtävyydet ja jännittävyydet voi karkeasti jaotella muutamaan ryhmään:

-           - Maailman kauneimmat hiekkarannat

-          - Hienot kivet, vesiputoukset ja muut syyt perustaa kansallispuisto

-          - Pussieläimet, matelijat ja muut menninkäiset

-          - Miljoonakaupungit

-          - Historialliset maamerkit ja rakennukset

-          - Aboriginaalikulttuuri ennen ja nyt

-          - Turisti action

Maailman kauneimmat hiekkarannat

Tosiaan. Legendan mukaan Australian ympärysmitta on noin 16 000 kilometriä ja koko Australiaa ympäröi suuri märkä asia nimeltään meri. Meren kutsumanimi vaihtelee eri ilmansuunnissa, mutta ymmärtääkseni ne ovat silti kaikki sitä samaa vellovaa elämää ja kuolemaa määrittelevää massaa. Australia on siis täynnä rantoja joista osa on luonnollisesti hiekkaisia. Jos kuuntelee matkaoppaita, infopisteiden tätejä, mainoksia ja muita matkailijoita, maailman kauniimmista hiekkarannoista noin neljä kolmasosaa löytyy Australiasta.  Joku markkinointihenkinen voisi väittää että rannikoita reunustaa toinen toistaan kauniimpi ranta, mutta oikeasti ne ovat vain iso kasa hiekkaa ja vettä. Joskus ne ovat likaisia levästä, risuista, muovipusseista ja muista luonnonmukaisista merenelävistä ja joskus törkyyn on sekoittunut enemmänkin ihmissaastetta. Rannat ovat Ausseille kuitenkin kova myyntivaltti joten kansoitetuimpia (lue: kaupungistuneita) pidetään suhteellisen puhtaina.

On myönnettävä, että Australiassa on todella upeita rantoja, rantaviivaa jatkuu silmänkantamattomiin ja vesi voi olla kirkasta ja turkoosin sävyistä. Joissain paikoissa voit jopa snorklailla ihastelemaan kauniita koralleja suoraan rannalta. Jos moisia ilmestyksiä löytyisi Suomesta, niihin kertyisi kansaa Ruotsista ja Norjasta saakka. Täällä rantaviivaa on vaan niin perkeleesti, että monta kertaa ketään ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. On yllättävän helppo löytää itselleen pätkä hiljaista upeaa rantaa. Loppujen lopulta rannoissa ei ole mitään ihmeellistä, ne voivat olla hyvinkin kurjia. Itse saan orgastisimman kokemuksen jäljittelemällä loputtomien mainoslehtisten usein ammattitasoisia valokuvia. Todellisuus on yleensä kaukana esitellystä.

Rantaleijonille suosittelen joko itä- tai länsirannikkoa, leveyspiiri ja kohde kannattaa katsoa vuodenajan mukaan. Joidenkin mukaan länsirannikolla on kauniimmat rannat, mutta itärannikko vetää silti enemmän väkeä puoleensa. Erikoista. Muista tarkistaa onko vedessä meduusoja, haita, krokotiilejä tai jotain muuta epäilyttävää. Pohjoisrannikkoa kannattaa välttää vuoden ympäri ellei tahdo Brutuksen appeeksi. Suosittelen kokeilemaan myös sisävesiä.

Brutus löytyy videona täältä.

Väitetysti maailman kaunein ranta, Wineglass Bay, sijaitsee Tasmanian itärannikolla. Hiekka on valkoista ja ranta näyttää samalta kuin kaikki muutkin. Ihan sievä.

Wineglass bay, Tasmania

Hienot kivet , vesiputoukset ja muut syyt perustaa kansallispuisto

”Ai sä kävit Australiassa, siistii! Missä sä kävit?”
”No paljonko tiiät Australiasta..?”
”Öö, Sydneyn! ..ja eiks siel oo joku iso kivi?”

Yksi tuhansista merkittävistä kivistä on varmastikin tunnetuin Ayers Rock tai alkuperäismurteella Uluru. Usein auringonlaskussa väitetysti liekkeihin leimahtavan näköinen suuri kivimöhkäle tosiaan möllöttää keskellä Australiaa. Lähin kaupunki Alice Springs sijaitsee noin 500 km päässä kohteesta.  Molemmat kuuluvat jättimäiseen Northern Territoryyn (En suostu käyttämään suomipalikoitua termiä ”Pohjoisterritorio”.) jonka asukasluku on huimat 230 000. Tästä määrästä noin 127 000 asustaa Darwinissa eli väitetty 0,17 asukasta per neliökilometri pienenee entisestään. Kauhua herättävä tuhansien kilometrien ajomatka tyhjyydessä epäilytti pientä skandinaavia.

Epäilykset olivat kuitenkin turhat, kansaa oli tiellä kuin pipoa ja kivellä sai harjoittaa kyynärpäätekniikoita jotain nähdäkseen. Näennäisen asumattomat syrjäiset alueet on matkailijoita varten varustettu tien varteen varatuilla maksuttomilla leiriytymisalueilla joista useimmissa oli piknikpöytiä, jonkinnäköinen ulkohuussi sekä yllättävän usein myös iso vesitankki johon oli skrivailtu suurin kirjaimin ”Saattaa olla juomakelpoista.” Päivälämpötilan noustessa johonkin 30-40 celsius asteeseen ja varjojen ollessa harvassa satunnaisesti vähän epäilyttävältä maistuva vesi päätyi monta kertaa täyttämään vesivarantojamme.

 Vaikka onnistuisitkin viettämään päiväsi suhteellisen eristyksissä muusta kansasta, et voi illalla välttyä joutumasta vastaamaan asuntoautokansan tervehdyksiin – ajoneuvoviritelmiä pamahti paikalle joka ikinen ilta poikkeuksetta helposti kymmenkunta, jokainen sisältäen muutaman matkustajan, seitsemän erirotuista koiraa, meluisan generaattorin, tekokukkia sekä kolmekymmentä metriä tekonurmikkoa jolla on hyvä pitää piknikkiä autosta ulkonevan katoksen alla. Laitoksia löytyy kaikissa väreissä ja kooissa. Uskoisin että suurin osa on varustettu ainakin sängyillä, liesillä, jääkaapeilla, tiskikoneilla, televisioilla, ruohonleikkureilla, vara-autoilla, kirjastoilla ja hierovilla nojatuoleilla. Retkeilytunnelmaa saat kuitenkin paljon paremmin kun ostat edullisen teltan ja pystytät sen sepelille sekä keität nuudeleita ulkona trangialla valehtelematta satojen kärpästen tunkien ruokaasi ja korviesi sisään suojaan luonnonvoimilta ennen kuin ryömit hämärän tullen ohueen ja kylmään makuupussiisi odottaen että yölämpötila laskee nollan tutummalle puolelle.

Jos joskus selviät itse Ayers Rockille, voit esimerkiksi kiivetä sen päälle tai kävellä sen ympäri. Päälle kiipeäminen on kuitenkin epäpyhää kahdesta risteävästä syystä. Ensinnäkin kiven päälle ovat aikojen saatossa kiivenneet vain pyhät aboriginaalimiehet pyhissä rituaalitoimituksissaan ja sille kiipeäminen olisi siis pyhäinhäväistys. Toisekseen, Darwinilaisen kansantarun mukaan, ihmisiä kivelle vievät turistiyritykset koettavat pelotella vierailijoita jotta saisivat yksinoikeudella viedä ihmisiä vuoren päälle ja veloittaa siitä mansikoita.  Kivelle kiipeäminen on myös yllättävän haastavaa sen sileyden ja kaltevuuden vuoksi ja sen juurelle on pystytetty useita muistolaattoja kiivetessä kuolleiden muistoksi. Tästä huolimatta joka vuosi tuhansia kamerakaulaisia kapuaa huipulle. Huomionarvoista on myös se että mansikat ovat Australiassa todella kalliita.

On helppo ymmärtää miksi kivi voisi olla paikalla asuneille alkuperäiskansalaisille tärkeä, jopa pyhä. Alueella jossa korkein kasvillisuus saattaa ylettää paikoitellen noin kahteen metriin ja jossa auringonpaiste on hengenvaarallisen voimakasta vuoren pienet luolat ja syvennykset ovat varmasti tarjonneet kaivattua varjoa ja suojaa. Uluru myös kerää sateen tullen ympärilleen muutamia lammikoita joissa lähialueen emut, dingot,

kengurut ja muut elukat käyvät tyydyttämässä tarpeitaan. Tämä on siis hyvä paikka metsästää. 

Vinkki omatoimimatkaajalle: Lähteellä emulaumaa vartoessasi pidä huoli että lahtaat lauman viimeisen linnun niiden pois lähtiessä. Täten muu lauma ei havaitse veden lähellä oleskelevaa petoeläintä vaan yksinkertaisesti kummastelee kadonneen jäsenen katoamista ja lauma palaa paikalle myöhemminkin.

Kivi sijaitsee Ayers Rock – Kata Tjuta National Parkissa johon on sisäänpääsymaksu ja jonka viereen on rakennettu hävyttömän kallis turistikylä (lue: hotelli ja bensa-asema) nimeltään Yulara. Kiven fyysisen ja kulttuurillisen ihastelun lisäksi suositellaan murikan tarkastelua auringon noustessa ja laskiessa. Turistioppaan mukaan kivi on maagisen upea ja vaihtaa väriä auringon laskiessa. Itse havaitsin kiven olevan ensin vaaleahkon ruskea keskipäivän auringonpaisteessa, illemmalla auringon luodessa viimeiset punertavat säteensä kiveen se näytti punaruskealta ja auringon laskettua se oli edelleen ruskea. Jännittävä värienvaihtoilmiö joka ei varmaan mitenkään liity aurinkoon vaan ennemminkin kiven maagisuuteen.

Tapahtumaa seuratessa voi ottaa myös muutaman valokuvan tai vaihtoehtoisesti Googlettaa niitä netistä.

Ayers rockin lähistöllä on myös vähemmän tunnettu Kata Tjuta -kivi-ilmentymä sekä noin 300 km eli pienen kivenheiton päässä voi trekkailla myös ihan komean Kings Canyonin maastoissa. Jos pissaat pyhällä kivellä (esim. Kata Tjutalla) on suositeltavaa uhrata saman päivän aikana vähintään kaksikymmentä  käpylehmää roviolla, jotta aboriginaalihenget eivät murhaa sinua unissasi. Alice Springsistä länteen ja itään kurkottava MacDonnell –vuoristo on kuulemma myös aivan ihastuttavaa nähtävää jos kivet ja purot kiinnostaa. Suosittelemme myös nelivetoa, jotta et joudu ajamaan tuhansia kilometrejä ylimääräistä, koska 50 km lisää asfalttia olisi vaan aivan liian vaikeaa toteuttaa, jotta sinä ja monet muut voisivat kiertää kätevän nähtävyys-ympyrän.

Pohjoisesta ajaessasi todennäköisesti ohitat Tennant Creekin risteyskaupungin. Tämän kylän ja Ulurun välillä (noin 970 kilometriä) on yksi nähtävyys nimeltään Devils Marbles, kasa murikoita tien vieressä. Nämä kivet on kuvattu omistamamme Northern Territoryn kartan kansikuvaan joten vastaavia otoksia piti käydä testaamassa. En usko että löysimme juuri oikeaa kiveä satojen joukosta. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja niissä oli ainakin vuodelle 2012 asetettu kokeellisesti nopeusrajoituksena 130 km/h, aiemmin rajoituksia ei ollut ollenkaan. The Red Centre eli punainen keskus tarjosi meille lähinnä loputtomasti matalaa puskaa ja heinikkoa, paikoitellen jopa puita. Odotetusta punaisesta aavikosta, tyhjyydestä ja kuoleman odotuksesta ei ollut puhettakaan.

Muita näkemisen arvoisia kivi-ilmentymiä Australiassa ovat mm. The Nut, Katherine Gorge, Nature’s window, Wave rock ja Hippo’s Yawn. Erinäköisiä kivimuodostelmia löytyy loputtomia määriä joka puolelta joista jokainen on muodostunut eroosioituneesta kivestä – se kerrotaan joka kerta erikseen. Merkittäviksi nähtävyyksiksi mainitaan aina myös rinteeltä alas putoava vesi sekä kukkivat kasvit. Suosittelemme vuoristoja esim. Tasmaniassa ja Kosckiuzko National Parkissa.

Maailmalla kuuluisa Kakadu National Park, joka sijaitsee Northern Territoryn pohjois-osissa, tarjoaa vierailijalle aidosti kiehtovia seinämaalauksia, alkuperäiskansan kulttuuria ja taruja sekä suota. Suon ollessa täälläpäin maailmaa jotenkin erikoinen ja jännittävä asia jossa voi bongata lintuja, se tarjoaa meille suomaa-laisille lähinnä kotoisahkoa tunnelmaa. Saatat kuitenkin nähdä krokotiilin jos käyt iltauinnilla läheisessä joessa. Tännekin kannattaa ottaa mukaansa neliveto, jolla pääsee katselemaan paria vesiputousta.

Kakadu NP:n länsipuolella sijaitsee kuitenkin vähemmän tunnettu Litchfield NP, joka tuntuu paikallisten ja turistien keskuudessa jatkuvasti kilpailevan paremmuudestaan Kakadun kanssa.  Litchfieldissä on hyvät tiet, termiittikekoja, vesiputouksia, paikallista kasvillisuutta ja vapaa sisäänpääsy. Kakadusta löydät kalliomaalauksia ja suota sekä saat maksaa tästä lystistä. Erään matkaan poimimamme kansalaisen nimeltään David, aka Bushy taikka The Greatest, mukaan Litchfieldissä voi elää 12 kuukautta vuodessa pelkillä luonnon antimilla. Hän kertoi että Katherinesta kävelee kolme kuukautta Darwiniin ja tietävänsä tämän koska on kävellyt välin muutamaan kertaan. Pitäisikin laittaa hänelle sähköpostia että olemme hengissä.

Pääsymaksuista puheen ollen Australian kansallispuistoissa niitä on vaihtelevasti. Lähestyminen vaihtelee osavaltioittain sekä kansallispuistoittain. Hienoimmat ja suosituimmat turistipuistot pitävät puistonsa rajalla pientä myyntikojua josta saa dollareita vastaan luvan oleskella puistossa toivomansa ajan. Uluru-Kata Tjuta NP:n sisäänpääsy oli muistaakseni $25 per autossa istuva perse, jolla sai oleskella puistossa 3 vuorokautta. Monissa pienemmissä puistoissa on rajalla pieni laatikko, ”Honesty Box”, jonne suositellaan tyrkkäämään tarvittava määrä dollareita ja jatkamaan matkaa. Josset maksa niin kukaan ei saa koskaan tietää. Jotkut ovat täysin ilmaisia. Joissain saa telttailla maksulla tai ilman, joissain se on täysin kielletty. Yleisesti ottaen kansallispuistoista ei voi puhua yleisesti ottaen.

Suosittelen ilman sen suurempia perusteluja ja paikoin myös perusteettomasti seuraavia:
- Uluru-Kata tjuta NP
- Litchfield NP (Vaikken siellä koskaan vieraillutkaan)
- Kimberley NP (tämäkin jäi kokematta nelivedon puutteen vuoksi joten olen varma että se on upea)
- Ningaloo Reef Marine Park (Puistot voivat olla myös meressä. Huom! Koralleja)
- Cape Le Grand NP
- Francois Peron NP
- Great Barrier Reef Marine Park

- Kosckiuzco NP

- Cradle Mountain NP (Lake Dove NP)

Tästä huolimatta voit nähdä kaikkea tosi upeeta vierailematta yhdessäkään kansallispuistossa. Usein puistot ovat rajattu jonkin yksittäisen luonnonilmiön kuten joen, rannan, solan tai muun vastaavan ympärille.

Pussieläimet, matelijat ja muut menninkäiset

Mä olen pieni koala Vili Vilperi! Australian eukalyptuspuu on kotini! Aikuiset ne joskus tahtoo mulle suuttua! Mut voiko villi vesseli muuksi muuttua? Vilin ja muut ystävät löydät Youtubesta täältä: Linkki

Useille meistä on jo pienestä pitäen kerrottu Australian ihmemaasta ja sen erikoisista mönniäisistä. Monet tunnistavat kengurun ja koalan, ehkä jopa vesinokkaeläimen, vompatin tai nokkasiilin. Pussieläinten luvatusta maasta löytyy kuitenkin lukemattomia määriä olentoja, joita ei ryömi missään muualla maailmassa. Valtio tuskaileekin useiden uhanalaisten lajien kanssa myös siksi koska on jo menettänyt useita lajeja sukupuuttoon suhteellisen lyhyen ajan sisällä.

Täältä löytyy myös maailman myrkyllisimpiä käärmeitä ja hämähäkkejä. Erinäköiset ja kokoiset liskot vilistävät pitkin mannerta ja rannikoilta voit löytää krokotiilejä, haita, pingviinejä, hylkeitä, merileijonia, valaita, merilehmiä ja miljoonittain erinäköisiä kaloja, merihevosia, -tähtiä, -makkaroita ja muita önniäisiä. En ole lintuaktivisti mutta niitäkin riittää. Kerran hämmästytin jonkun kun kerroin että näitä katupuluja on kyllä Suomessakin.

Koetan listata tähän näkemämme eläimet sekalaisessa järjestyksessä. Jos jonkin olennon olemus tai nimi arvelluttaa, kysy rohkeasti:

En nähnyt kauluriliskoa eli frilled neck lizardia, se vähän harmittaa.
”We like our lizards frilled, not grilled. Stick to the speed limits.”

Miljoonakaupungit ja Darwin

Itseasiassa näistä ei ole edes paljon sanottavaa. Jokaisen osavaltion pääkaupungissa asuu yleensä suurin osa osavaltion asukkaista, vähintään siis miljoona. Ainoana poikkeuksena on Northern Territoryn Darwin ”pikkuriikkisellä” 127 000 asukkaan määrällään. Kaupunkilomaa hakeville Australia ei ehkä ole jännittävimmästä päästä, varsinkaan jos lähtee Suomesta asti. Kaupungit on usein ruutukaavoitettuja tai muuten vain etukäteen suunniteltuja malleja jotka perustuvat monikaistaisiin autoteihin ja tilavuuteen. Täten välimatkat ovat usein turhauttavan pitkiä ja julkinen liikenne epätoimivaa sekä kallista.

Näitä jättikaupunkejahan ovat siis Sydney, Melbourne, Brisbane, Adelaide, Perth. Huomionarvoisia ovat myös Canberra sekä Darwin, ehkä myös Cairns, joka on kuitenkin yllättävän pieni.

Jokaisessa kaupungissa on omanlainen tunnelmansa useastakin syystä. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti sijainnin mukaan syntyvä ilmasto, jonka kautta muotoutuu alueen eläimistö, ulkoilumahdollisuudet sekä elämäntyyli. Pohjoisen Darwinissa on talvellakin hävyttömän kuuma ja se näkyy lähistön karussa kuivassa maastossa ja sieltä löytyvissä jättiläisliskoissa. Päinvastoin taas etelässä Melbournessa voi talvella sataa luntakin ja rannalta voi iltaisin käydä bongaamassa pingviinejä palaamassa metsästysretkiltään pesilleen.

Travelleria kiinnostaa tietysti myös asuminen, internet ja aktiviteetit. Yleensä mitä syrjemmässä olet, sitä vähemmän ketään kiinnostaa missä ja miten asut. Kaupungeissa voi yleensä sijoittaa rahansa hotelliin, hostelliin tai leirintäalueeseen, mutta paikoitellen voit myös leiriytyä ilmaiseksi aivan keskustan tuntumassa. Useimmissa suurissa kaupungeissa jokaisella parkkipaikalla erikseen kielletään leiriytyminen, mutta esim. Darwinista löydät rannan, josta voit koettaa löytää campervanillesi paikan muiden matkustavien hörhöjen seasta. Myös Adelaide hämmästytti kieltokylttien olemattomuudellaan, joten vietimme useita öitä autossamme joko keskustan tuntumassa tai läheisillä rannoilla.

Cairns on pieni kaupunki, mutta se ei tunnu siltä koska se on täynnä turisteja. Sen rannoilla ei voi uida eikä siellä ole oikein mitään muutakaan tekemistä kuin käydä baareissa ja käyttää hyvin hinnoiteltuja turistituotteita kuten skydivingiä ja riuttareissuja.

Canberra on Australian pääkaupungiksi rakennettu etukäteen suunniteltu todella tyhjä kaupunki. Sen sijainti valittiin noin umpimähkään jostain Australian kahden suurimman ja pääkaupunkitittelistä kilpailevan kaupungin Sydneyn ja Melbournen väliin ja sen ympärille rajattiin osavaltio/territorio Australian Capital Territory. Suurehko hieno kaupunki ei toiveista huolimatta vetänyt puoleensa suurta muuttovirtaa joten siellä vierailevat voivat todeta sen etäisyyksien olevan suhteettoman suuret ja asukasmäärän yllättävän pieni. Käydessämme Canberrassa eräänä sunnuntaina se oli suljettu ja remontissa.

Historialliset maamerkit ja rakennukset

Australiassa on paljon teitä ja paljon merta sekä jokunen kaupunki. Teiden varrelta voit usein löytää kiviä ja laattoja jotka on pystytetty esim. tietä rakentaneen Matti Meikäläisen kunniaksi. Rannoilta löydät myös paljon ankkureita yms. muistomerkkejä, jotka useimmiten kertovat joko rannalle joskus saapuneesta laivasta taikka sen uppoamisesta. Perinteisesti itärannikon kylteissä kerrotaan ”Captain Cook ankkuroi laivansa tähän vuonna 1800-jotain, koska tähän oli hyvä ankkuroida. Täällä miehistö lepäsi kolme viikkoa jonka jälkeen he jatkoivat matkaansa pohjoiseen.”

Australia on myös täynnä todella komeita ja historiallisia rakennuksia. Jotkut ovat järkyttävän vanhoja eli ainakin 200 vuotta sitten rakennettuja. Useat näistä rakennuksista ovat täysin raunioina ikänsä vuoksi, vaikka niitä ei olisi edes pommitettu. Esim. Tasmanian eteläosista voit löytää Port Arthur rangaistusvankilan. Kyseinen vankila on yksi alueen suurimmista turistikohteista sen jännittävän historian vuoksi. Paikalta löytyy yliluonnollisen nopeasti raunioituneita vankila-asioita sekä kahvila.

Australia on nuoresta historiastaan erityisen ylpeä ja paikalliset hämmästelevät satunnaisesti esim. Eurooppalaisen historian ikiaikaisuutta.

Aboriginaalikulttuuri ennen ja nyt

Ennen kuin valkoinen ihminen nimesi tämän saaren Uudeksi Hollanniksi sitä kansoitti pelkästään ns. alkuperäiskansalaiset eli aboriginaalit. Kyseinen kansakunta on elänyt täällä tuhansia (?) vuosia nerokkaasti hyödyntäen karun luonnon lahjoja niin ravinnon kuin lääkitsemisenkin muodossa. Heidän kulttuurinsa on ollut voimakas ja kulkenut suullisesti. Usein asuinluolissa ja muissa hengausmestoissa on pidetty opetussessioita, joissa viisas vanhempi henkilö on maalannut okra-väreillä kallioon esim. kaloja, kenguruita, pahoja henkiä tai tarinoita insestiä harrastaneista sisaruksista. Nämä kalliomaalaukset ovat yksiä harvoja asioita mitä aboriginaalit ylipäätään kirjoittivat/merkitsivät kulttuuristaan.

Materiaaleina käytettiin puuta ja kiveä sekä erinäisiä kasvien osia aina milloin mitenkin. Kanootteja poimittiin puiden ympäriltä kaarnan muodossa ja luonnon hyvinvointia ylläpidettiin satunnaisilla kulovalkeilla. Kaikesta tästä voit saada runsaasti lisätietoa museoista ja historiallisista kohteista ympäri maan. Aboriginaalit kehittivät hienon soittimen nimeltään Didgeridoo.

Nykyisin aboriginaaleilla on kuitenkin kyseenalainen asema Australian yhteiskunnassa. Varhaisemmissa vaiheissa valtio kyykytti aboriginaaleja ryöstäen heiltä maita ja ihmisoikeuksia. Nykyään heille maksetaan ymmärtääkseni jonkinnäköistä elämistukea jonka saamiseksi riittää oikea geneettinen alkuperä. Tästä(kin) syystä useat aboriginaalit ovat alkoholisoituneita ja saattavat kadulla vastaan tullessaan pelästyttää viatonta turistia. He ovat useimmiten kuitenkin vaarattomia.

Näin ei ole kuitenkaan kaikkien kohdalla, sillä monet aboriginaalit ovat menestyvien yritysten johtoasemissa ja heitä usein harmittaa rotukaimojensa luoma yleinen mielikuva aboriginaali-peräisistä ihmisistä. Olen kuitenkin oppinut täällä aboriginaalien yhteydessä termin Silver Pillow, jota jotkut käyttävät tyynynään. Kyseisen tyynynhän voi siis jokainen kotikokki väsätä tyhjäksi ryystetystä viinitonkka-pussista puhaltamalla sen täyteen ilmaa. Toinen Mount Isalainen termi on kuvailla yön kylmyyttä koirien määrällä: tarvitsetko yhden vai kaksi koiraa pitämään itseäsi lämpimänä yöllä. Aboriginaaleja tai ivallisemmin Aboja usein dissataan syyttä, mutta monta kertaa myös ihan hyvällä syyllä.

Mitä pohjoisemmaksi saarella menet, sitä tummemmaksi kansa käy. Jokseenkin merkittävää kansaa on myös Torres Straitin saaristosta tulevat ihmiset. Useissa työhakemuksissa yms. universaaleissa lomakkeissa kysytään onko hakija aboriginaalista tai Torres Strait Islander perua. Syy on minulle vielä epäselvä.

Turisti-action

Skydiving, benji-hyppely, sukellus, snorklaus, seikkailu riutalla, risteilyt, ratsastus meressä tai metsässä, lennot lentokoneilla ja helikoptereilla, bussikiertueet, viinikierrokset, luolat, kuumat lähteet, sademetsäretket, aboriginaalikulttuurihetket, eläintarhat, kansallispuistot, krokotiilin syöttämistä, uimista valaiden/hylkeiden/pingviinien/merileijonien/krokotiilien/tonnikalojen seassa, outback-retket, kameliratsastus rannoilla ja Ulurulla, saarihyppely, historialliset linnat ja opaskierrokset, kummitustalot ja valaidenkatseluretket sekä kokonaiset että vajaat Australianympärimatkat.

Tässä muutama äkkiseltään ulkomuistista heitetty tuote, jota mainostetaan kovaan ääneen turisteille. Nämä on asioita, joita voit Australiassa kokea mutta joita Australialaiset itse eivät juuri tee, tuotteet on suunniteltu turisteille. Hinnoittelu on yleensä kovin maltaista, mutta budjetillakin reissaava omatoimimatkaaja voi tälläisiin rahaansa halutessaan sijoittaa. Suosittelemma kuitenkin pitämään huolen, että saat rahoillesi hyvää vastinetta. Kaikkea ei voi tehdä ihan joka paikassa, mutta yleensä yhtä ja samaa aktiviteettiä tarjoaa useampikin yritys. Hintoja ja tarjontaa kannattaa siis vertailla ennen ostopäätöstä saadakseen ultimaalisen tyydytyksen.

Tässä nyt noin ympäripyöreästi selitelty mistä Australia on tehty. Jätin varmasti tahallani ja tahattomasti monta asiaa pois, joten jos mieltäsi jäi askarruttamaan jokin asia tahi seikka, nakkaa viestillä niin katsotaan mitä voin tehdä.

Kiitos ja kumarrus, nyt tartten kylymän kaljan sekä siihen kuplamuovi-coolerin.
-O