Osa 1/2, Malttamattomia apinoita

22.9. Lauantai / WA:n eka leiri

Hanna ja Nick on ihania ja aidosti ystavallisia. Kaytiin niiden kanssa markkinoilla, Berry Springsissa uimassa, deckchair cinemassa (ulkoilmaleffat) ja eastpointilla grillaileen. Siita hyvasta tein karjalanpiirakoita ja lihapullia.

Viime keksiviikkoaamuna me paraytettiin taas haneen. Herasin heratykseen puoli tuntia tarkoittamaani aikaisemmin koska en ollut muuttanut puhelimeni aikavyohyketta. Huoh.

Me nahtiin Brutus. Brutus on 5,5 m pitka asia taynna hampaita ja raakaa voimaa. Brutuksen suusta kuuluu vahan samanlainen aani sen loukojen osuessa yhteen kuin suuresta valurautatynnyrista jota lyodaan isolla lekalla jarven rannassa. Kavimme siis Adelaide riverilla jarjestettavalla Jumping Croc cruisella.

Kakadu National Park oli pettymys. (Yksi Australian suurimmista ja kuuluisimmista kansallispuistoista Northern Territoryssa.) Tiesimme etta se on suota ja teistimme ettemme paase nakemaan vesiputouksia koska meilla ei ole nelivetoa. Putouksia on matkalla kuitenkin nahtu jo kyllastymiseen saakka. Okei.
Tienviitat oli puutteellisia. Annettu etukateistieto oli puutteellista tai vaaraa, maksulliset leirialueet eivat olleen missaan maarin huollettuja ja itse maksutapahtuman sijoittuminenkin jai epaselvaksi. Emme siis maksaneet mitaan yhdesta $5 leiripaikasta. Havisimme aikaisin aamulla.

Ubiriksi nimetty paikka puistossa oli aivan hieno, siella oli todella paljon kalliomaalauksia seka hyva nakoalapaikka alla siintaville floodplainseille - tulva-alangoille. Torstaina kaytiin myos jossain toisessa maalauspaikassa seka Yellow Waterilla, tyypillisella wetlandilla jossa on paljon lintuja ja krokotiileja. Ihan jees, jossei noita soita olisi suomessa nahty. Lahiston muusta aussiluonnosta kylla todella poikkeava.
Fogg Dam on samaa markaa areaa, mutta loytyy ennen kansallispuistoa. Taalla meilta jai vessareissu tekematta koska polun vieressa lekotteli krokotiili. Ehka ensimmainen luonnonvarainen joka loydettiin itsenaisesti.
Tanaan tosissaan herattiin lahes autiolta leirintapaikalta vahan Kununurran jalkeen, seuranamme vain muutava ammuva marehtija. WA:n rajalla meilta takavarikoitiin appelssiinit, perunat seka kaikki sipulit joita ei jaksettu kuoria.
Mun piti tehda tikkupulla-asioita leiritulen aaressa, mutta mulla ei ollutkaan yhtaan jauhoja!?

-------

25.9. / Broome

Saavuttiin tanne sunnuntaina vailla yosijaa tai suunnitelmia. Meille selvis etta alueelta loytyvat dinosauruksen jalanjaljet nakyy vasta ensiviikolla kun vuorovesi laskee riittavasti ja 'kuun portaat' niminen luontoilmiokin ois samoihin aikoihin. Paras ratkaisu on siis tuhlata viikko Broomessa tekematta mitaan nukkuen autossa epamaaraisissa paikoissa.
Sunnuntaina oli kuitenkin jotkut markkinat joissa kavin tienaamassa ensimmaiset katusoitto-roposeni. Vklona on vissiin enemmankin markkinoita joissa soitella. Oon myos harkinnut hand-linen ostamista, mutta en oikein osaa varmaan kalastaa sellaisella. Merikin viela.

------

27.9.

Malttamattomia apinoita oomme kaikki.
Lahdettiinkin heti tiistaina pre-sunset kameleiden jalkeen Broomesta koska ei jaksettu oottaa. Jaljet jai nakematta, mutta kuu-asia nakyy muuallakin seka markkinoitakin varmaan jarjestyy.

Sijainti on nyt Exmouthista vahan matkaa pohjoiseen, maksetulla pakkosahkoistetylla leirintaneliolla majakan kupeessa kaikkien muiden turistien seurassa. Onneksi on sentaan juomavetta ja lammin suihku. Huomenna suunnataan puolikuuluisaan Cape Range National parkiin, ostettiin sita varten 28 paivan WA:n kansallispuisto-passi (NP-passi) $40 ja snorkkelit ja rapylat $120. Ostettiin myos bensaa joten oon tanaan kayttanyt varmaan puolet meidan viikkobudjetista, vaikka ostettiinkin uusi vaihtorengas Broomesta koska edellinen levis keskelle eramaata.

Riippumattokin on vihdoin kaytossa, se roikkuu tuulen riepoteltavana yhdessa markien pyykkien kaa. Taalla on kylma. Hammentavaa. Pitaa vetaa taas huppari paalle. Teltta piti koyttaa puihin kiinni seka hakata taltoilla maahan jotta tuuli ei veisi sita mukanaan. Osa taltoista vaantyi, kova maa.

(pieni kasin piirretty kartta Exmouthin niemesta, johon on merkitty leiri, exmouth, coral bay seka cape range np)

Loydettiin Ausseista joskus hernekeittoa, "mushy peas". Se on makeaa pehmeaa hernemossoa. Huoh.

------

29.9.2012 / Carnarvon, tai jotain sinnepain

Yolla tosiaan tuuli niin, etta teltta meinas irrota sijoiltaan, joten siirryin autoon tutimaan. Tiia jatkoi mytyssa uneksimista. Kiinni koytetyt pyykit oli narulla riepoteltavana. Kahdeksalta saatiin ajaa NP:hen toteamaan tyhjyys ja armoton tuuli. Lakeside nimisella paikalla tuuli niin etta saariin koski kun hiekka lensi tuulessa. Snorklaus-unelma parhaimmillaan. Tarkistettiin viela Turquoise bayn tyhjyys, missaan ei nay ketaan. Koko mesta on aivan kuollut ja ajatus upeasta kansallispuistorannasta on poissa.
Oysten Stack niminen rantakivikko taasen osottautui onnistumiseksi. Kyseisessa mestassa kandee polskia vain korkean vuoroveden aikaan joten vakea oli siella ees taas. Itse vesi oli pirun kylmaa eika korallitkaan vakuuttanut, sievia kaloja kylla nakyi useampikin. Paatimme Tiian kipeista jaloista huolimatta jatkaa dallaamaan Mandu Mandu Gorgen polkua. Puskakavelya noin 1-1,5 h, villivuohia, erikoisia kivia, kiipeilya gorgen reunalla ja hienoja maisemia meren suuntaan. (Mika on Gorge suomeksi..?)
Mandu Mandu Gorgelta palatessa kannattaa kayda tien toiselta puolelta loytyvalla North/South Mandu rannalla: pienista violeteista ja valkoisista kivista muodostunut ranta piristaa mielta kummasti.
Kavimme kakkoskierroksella Turquoise baylla ja ero oli jarkyttava. Parkkipaikka oli taynna pakuja ja nelivetoja, tusiteja vilisi joka ilmansuunnassa ja tuulikin tuntui lakanneen raivoamasta.

Miksi ilahdun turisteista?
Vaikka sinallaan nauttiikin olla omissa oloissaan ilman kymmenia vieraita kielia ja itseaan karyttavia arskattajia on kuitenkin huomattavan paljon turvallisemman oloista lahtea merelle virtauksiin polskimaan kun seassa on muitakin hulluja. Sievaa riuttaa ja kaloja, mutta kylymaa. Ei niin paljon merimakkaroita kuin Osteripinossa. Lakesidenkin snorklaus oli ihan jees. Aika kuluu nopsaan kun on kivaa, ajeltiin auringonlaskussa Exmouthiin ja laittomasti (taas) nukuttiin autossa jossain kadun varressa.

Tana aamuna ajoimme itsemme Coral Bayhin snorklaileen. Todella sieva paikka, riutalle paasee taaltakin suoraan rannalta. Rohkeus palkitaan, silla mita pidemmalle merelle polskit, sita hienompaa korallia ja kaloja naet. Tiia ei halunnut tulla kanssani kovin pitkalle ja itseanikin epailytti lahinna koska lasit huurtui jatkuvasti heikentaen nakyvyytta huomattavasti. Turha katella koralleja jos ei nae.
Jossain lahistolla olis ollu vissiin jotain matalaa vesistoa jossa yleensa pyorii paljon haita, mutta taidettiin unohtaa se kun nalkasena lahdettiin ajeleen etelaan.

Carnarvonista ruokaa, jatkettiin seuraavalle rest arealle. Matkoilla naimme emuja, kenguruita, vuohia, lampaita, lehmia ja lintuja seka erinaisia raatoja.

Pohjoisessa on kuuma

Perjantai 7.9.-12 / noin 200 km Ulurulle

Mount Isassa ei kuulemma ole muuta tekemist' kuin ampua kenguruita maastoautosta. Tama jai kuitenkin kokematta koska tutustuimme paikalliseen juomakulttuuriin. La-Su kului sopivasti erinaisissa pirskeissa, Joonas esitteli meille ystavansa Joshin seka Leen. Kotibileista overlander-baariin ja sielta yokerhoon. Sunnuntaina jotain vastaavaa.

Joonas meinas tulla meidan mukana Ulurulle, mutta maanantaina se loys jalastaan omituisia paiseita jotka vaikeutti kavelya. Oltiin suunniteltu, etta lahdetaan Ke aamuna ajamaan. Ma ja Ti hoideltiin asioita seka krapulaa.

Keskiviikkona Joonas kuitenkin jalkansa vuoksi suuntasi kohti Cairnsia jonne han tahtoo asumaan. Mina ja Tiia karautimme lanteen. Ilman tarkkaa loppukohdetta pysahdyimme Tennant Creekissa kyselemassa paikkakunnan aktiviteetteja. Tamakin kyla on harrastanut pitkaan kaivostoimintaa eika mitaan muuta mielenkiintoista paikallsiten ihonvarin lisaksi loytynytkaan. Vierailimme siis laheisen Mary Ann Jarven kupeessa uimassa ja syomassa. Ulkona oli lamminta arviolta +40 joten pulahdus oli tarpeen.

Jatkoimme matkaa etelaan ja kohtasimme Saatanan Marmorit eli Devils Marbles eli Karlu Karlu eli pyoreat kivet. Turistinahtavyys jossa suuria kivenmurikoita mollottaa toistensa paalla. Paikallisille pyha. Bongasimme myos puolivillin dingon joka nauttii turistien tarjoamista jatteista. Yoksi ajoimme seuraavalle leirintamestalle pystyttamaan telttaa pimeydessa lehmien rohkiessa vieressa. Paivan km saldo teki noin 900 km. Hups.

Torstaina todettiin Alice Springsin olevan vahan tylsa ja jatkoimme matkaa melkein Ayers Rockille asti. Paluumatkalla saatamme tutustua matkanahtavyyksiin enemmankin, mutta toistaiseksi kiisimme viela 600 km lisaa. Perjantaiaamu on hyytavan kylma. Tanaan paiskotaan Ulurulle asti.

Pe 7.9. / Uluru

Kiersin tanaan Ulurun. Sen paalle kiipeaminen on syntia. Siita kiipeavat turistit nayttivat holmoilta ja saivat esi-isien kiroukset ylleen. Opin paljon kiven merkityksesta paikallisille hengellisissa seka selviytymistarkoituksissa. Katselemme nyt auringon laskevan Ayers Rockin ylle. Kivi on hieno. Tyhjyydessa kasvaa heinaa ja puita ja  turisteja. "Nayttaa leijonankuninkaalta! Aatsivengaa!" Eli valokuvaushommia.


Luulisin etta 10.9. eli maanantai noin 100 km Aliceen (Etelapuoli)

Huomenta. Oisin on saatanallisen kylma. Se olis ihan ok jos ei tarviis nukkua pienessa teltassa kovalla maalla huonossa makuupussissa. Mut se on ihan kivaa koska ei tarvitse tutista yksin. Lauantaina heratys oli 5 am jotta ehdittais ajaa Ulurulle kattomaan talla kertaa auringon nousua. Oli kylma. Nousu oli tylsa. Ajettiin laheiselle Kata Tjuta vuoristolle (Olga's) kaveltiin sen kierrokset ja huokailtiin turisteja. Tiia lupas viia miut kavelee UKK:n eli Urho Kaleva Kekkosen mukaan nimetyn trackin suomessa.

Sunnuntain hommana oli eksya Kings Canyoniin ja sielta pois. Tehty. Sievaa.

En ymmarra miksi outbackissa tienvarteen on nakeltu autolasteittain hedelmia.
Harmaat nomadit eli asuntoautokansa ovat ystavallisyydessaan joskus royhkeita, uteliaita ja nenakkaita.

Track arvostelut:
Uluru 10,5 km
Tasaista helppoa polkua kiven vierustaa pitkin. hyvia opaskyltteja ja hauskoja mielikuvitusnakyja kivissa. 3-4 h sisaltaen evasretken ja runsaasti ihmettelya. Muista varoa kanssa-turisteja.

Kata Tjuta 7,4 km
Seikkailu komeiden kivipaasien lomassa. Valley of the Winds on paikan nimi ja tuuli sen mukainen. Maasto miellyttavan vaihtelevaa mutta silti helppo: ala tormaile kamerakaulaisiin.

Kings Canyon 6 km
Rankka alkukiipeaminen portaita ylos jonka jalkeen reitti mutkittelee komeiden bouldereiden ja hengenvaarallisten kielekkeiden lomitse. Vieralijan on vaikea uskoa huipulla olleen joskus meren: sielta loytyy kivia joissa on ilmiselvia hiekkapohjasta tuttuja miniaaltoja. Kanjonin pohjalla on Edenin puutarha ja karskein trekkaaja ottaakin tahan eramaakohteeseen uikkarit mukaan: laakso nimittain suojaa ulkomaailmalta ja on usean elain- ja kasvilajin reheva turvapaikka.


Edit: Illasta todettiin Stanley Chasm maksulliseksi, vilkaistiin Simpsons Gap (Ei siis Simpsons Deserttia, ikava kylla) ja ajettiin yoksi leirimestaan just kauriin kaantopiirin korkeudelle. Katottiin jotain infokyltteja ja joku asuntoauto-seta ilmesty Australian kartan kanssa ja alkoi selittamaan missa on kauriin kaantopiiri ja mika se on. Monet taalla ei kuulemma tieda.
Ostettiin postikortteja. Auto varmaan hajoaa kohta. Suuntana on nyt Darwin. Moritz Petry ainakin lupasi leikkia meidan kanssa! <3


Tiistai

noin 1000 km kauriin paantopiirilta pohjoiseen (Wataranka tjsp)

Viime yona palelin. Tana yona varmaan hikoilen. Aurinko on jo laskenut ja on edelleen pirun kuuma. Me tosissaan herattiin aamulla vahan Alicen ylapuolelta kohdasta "Tropic of Capricorn". Tiputettiin pari postikorttia Tennant Creekissa ja jatkettiin.

Meidan oli pitaman leiriytya noin 148 km aikaisemmin, mutta oletettu mesta taisikin olla rekkaparkki. Jatkettiin matkaa miettien suunnitelmia ja loydettiin liftari! Iakas aussi-tati matkalla seuraavaan kaupunkiin, toita etsimaan. Hanen surukseen tahtasimme ja leiriydyimme noin 30 km ennen tuota citya joten han saa nyt nukkua taivasalla. Silla on avaruuspeitto, tuhkaa sen ymparilla ja paljon vetta. Me ehka nakataan se aamulla tonne.

Kuuma. En ehka jaska viritella nuotiota pelkasta tulen ilosta. Kassellaan.


Taitaa olla Torstai-ilta Darwinissa

Aussimuija jatettiin Watarankaan ja vierailtiin sen paikan kuumassa lahteessa. Jatkettiin Katherineen ja tsiigattiin Katherine Gorge tai ainakin sen eka vahan pitempi trakki (8,6 km / 3 h) Kohteena oli Paddys lookout joka oli aevan mieleton. Sen lahella oli myos Southern Rockhole joka sadekaudella olis ilmeisesti villi ja komea vesiputous mut nyt naytti lahinna haisevalta latakolta johon on veden vetaytyessa jaany pari viatonta fisua trappiin.

Pienen virkistysretken Katherinen Hot Springseille jalkeen suunnattiin jo leirintaan parinsadan kmn paahan.

Tien varressa seisoi tumma hahmo vasten auringonlaskua. Pysaytan hanen viereensa ja han ojentaa minulle rahaa ystavallisesti vinkaten haluavansa Darwiniin. Tuleva leirimme olisi viela pienen matkan paassa paatepysakista, mutta han lupasi leiriytya kanssamme.

Mies oli lyhyt ja iakas. Hanen harmaa takkuinen partansa oli yhta pitka kuin jokainen vuosi jonka han oli viettanyt Australiaa ympari kavellen ja ratsastaen. Olin pelastus, suuri messias joka ystavallisyydessaan raivasi menneen elamansa takapenkiltaan luoden tilaa uusille tarinoille.

"Me mates call me Bushy, but me real name is David." Koko matkan han kertoi tarinoita ja vinkkeja Australiassa elamisesta ja syomisesta. Opin, tai ainakin kuulin mita puskaruokaa (Bush tucker) mistakin voi kerata, kuinka kaarme nyletaan ja valmistetaan seka komeimmat luonnonsuihkut ja porelahteen unohtamatta mainita mita osia Crocodile Dundeesta  ja muista kuuluisista elokuvista oli kuvattu missakin pain kulloista matkaamme.

"It takes about a month to walk from Katherine to Darwin. I've walked that bit twice now. I'm going to see me galfriend!" han sanoi levea virnistys kasvoillaan. Han esitteli meille vahan tata pohjoista kaupunkia ja tarjosi reissun paatteeksi kupit kuumaa kavelykadun kulmassa. Herra laski kuluneen huopahattunsa kassinsa paalle, ihaillen ohimennen siihen tekemansa krokotiilinnahkaremmin varia, antoi meille yhteystietonsa ja katosi kiehensa.

Joskus pieni ystavallisyys voi palkita yksinkertaisilla asioilla. Oli muuten paras kuppi kahvia sitten suomesta lahtemisen. Kerron loppuillasta huomenna. Hyvaa yota pienet lapset. Nuku hyvin juustokuu.

Perjantai:

Eilisen kulttuuriseikkailun jalkeen metsastimme kasiimme Hannan ja Nickin. Totrmattiin Nickiin joskus Mackaysa baarissa ja han lupasi rakastaa meita myos Darwinissa jos tanne joskus eksyisimme. Miitattiin keskustan baarissa parilla kaljalla ja ajeltiin lahistolle asunnolla rakentamaan pesaa, nauttimaan olutta ja hengittamaan luonnon antimia. Illalla vierailtiin Darwinin legendaarisilla Mindil Marketseille seka nahtiin se kuuluisa auringonlasku.

Oli muuten aika pro kokoonpano. Kaksi miesta, nelja didgeridoota ja rumpusetti. Oli melko loppumaton sateenkaarioksennuksen virta seka omasta suustani etta muusikoiden instrumenteista.


- O

And so it begins

Torstai 23.8. lähellä sijaintia El Arish

Meidän oli pitämän lähteä Townsvillestä vasta parin viikon päästä, mutta Haroldsilta saatujen yllättävien potkujen vuoksi aikaistimme matkaa. Potkut tuli, koska ajattelemme rahaa emmekä töitä. Onneksi en kertonut pomolle alussa syntyneitä markkinointi-ideoitani. Opiskelu ja sellainen on nyt muutenkin menettänyt mielenkiintonsa, vaikka oon toisaalta varma että Suomessa opiskelu tuo taas kaivattua varmuutta ja rutiinia elämään.

Eilisen aamukajakoinnin, päivän rikkaruohonkitkennän, imurin hankkimisen, iltasuunnistuksen, raivokkaan siivoussession ja epäonnistuneen panimokäynnin jälkeen nukuttu yö toi tullessaan sekalaisia tunteita. Aamulla viimeiset reput ja laatikot täyteen ja matka pääsi alkamaan noin kello 11 am. En ymmärrä miten me onnistuttiin hankkimaan niin paljon tavaraa että ne ei meinaa mahtua autoon. Nyt ei oikein mahdu muuta kuin tavarat ja kaksi matkustajaa. Tämä paha.

Toistaiseksi enemmän tai vähemmän rikki on läppäri, oma pokkari, auton vaihteisto, puhelin, suhteet Townsvilleen sekä Tiian että oma mielenterveys.

Näin Hitchinbrook Islandin pohjoisreunan rannikolta. Käytiin Mission Beachilla huiputtamassa yks mäki, jonka nimesin Traumavuoreksi. Varmasti tosi sievä kaupunki, mutta nuivailtiin ja ajettiin jonneen A1 -tien varteen yöksi. Pasta-tomaatti-tonnikalaa, pyykit kuivumaan, teltan pystytys, kohta ehkä nukkumaan, kello on sentään jo 6 pm eikä oo vielä pimeetä.

Huomenna kohti Cairnsia.

-O

---------------------------

29.8. / 40 mile scrub national park

Torstaina Townsvillestä tien päälle, perjantaina Cairnsiin Hollantilaisen Jeromyn takapihalle telttailemaan ("Ja mo han leva!" Vai miten niitä synttäreitä hurrimaassa vietettiinkään?), käytiin vähän baarissa, puhuttiin paljon Suomesta ja elämästä (keskustelu sisälsi myös 2 engelsmannia ja yhden belgialaisen tytön).
Sunnuntaina käytiin tsiikaa sikaupee Josephine falls ja Babinda Boulders (Devils creek) ennenko kiidettiin grillaamaan Yorkeys Knobiin nudistihomomiehen temppeliin.

Maanantaina käytiin viimestä kertaa riutalla Cairnsista käsin. Firman Passions of Paradise 8am-5pm reissu hintaan  $149 per painolasti sisälsi snorklausseikkailun Paradise Reefille ja Michaelmas Caylle (lintupyhättö/hiekkasärkkä/riuttaesiintymä). Todella upeita maisemia, kaloja, koralleja, hyvä ruoka ja seura.

Illalla tehtiin nudisti-kalakeittoa, korjattiin nudistiläppäriä ja katsottiin nudistikomediaa. Muistinko mainita sunnuntaina sattuneen tapauksen kun meille valmisteltiin privaattiporeallas ja kumiankkoja kynttilöin valaistussa sademetsämiljöössä? Aina kun viinilasti tyhjeni alaston mies tuli kaatamaan lisää.

Hostimme hyvistä vinkeistä huolimatta jätimme Cape Tribulation -osan käymättä ja kaarsimme Port Douglasin jälkeen lounaaseen. Ti-Ke yö vietettiin Mount Molloyssa.

Keskiviikon suunnitelmiin kuului käydä kurkkaamassa Millaa Millaa Falls ja ehkä Innot Hot Springs. Jämähdettiin kuitenkin heti ensimmäiseen kaupunkiin nimeltään Mareeba, syystä että paikallinen infotäti kertoi läheisestä kahvimuseosta ja antoi meille alennuskuponkeja. Kävimme siis extempore nauttimassa museolla kulttuuria sekä aamukahvia noin 3,5 tuntia.

Sisäänpääsymaksulla ($14) sai kiehtovan museokäynnin lomassa nauttia rajattomasti kymmeniä eri kahvilaatuja, neljää teetä, kolmea likööriä sekä paikalla tehtyjä herkkusuklaita. Tavaraa upposi ja tuliasiakin tarttui mukaan. Vihdoin matkan jatkuessa katsastettiin matkalla myös Malanda Falls, Curtain Fig Tree, Millaa Millaa (joka on kuulemma jostain shampoo mainoksesta tuttu..?), random tuulimyllyfarmi sekä puro nimeltä Innot Hot Springs jossa oli perkeleen kuumaa vettä.

Me ajetaan nyt Savannah Wayta ja käännytään heti huomenna aamulla länteen.

---------------------------

Day 8 / near Karumba  (30.8.)

Herättiin aamulla tien vierestä ja lähdettiin länteen. Undaran tulivuoriluolat olis maksanu minimissään viisketä dollaria naamaa kohden joten käytiin katsomassa läheisen Kalkani-tulivuoren kraateria ja kävelemässä sen reunan ympäri. Oli tylsä.

Ajettiin siis joku 550 km kohti Normantionia ja päätettiin piipahtaa Gulf of Carpenterian rannalla Karumbassa kun se on kerta tässä matkan varrella, vain 70 km poikkeama yhteen suuntaan. Mesta olikin kyllä surullisen tylsä.

Nykyisessä puskamajoitusalueessamme on krokotiileja joten uiminen ei taaskaan suotavaa.

--------------------------------

Day 9 / Mount Isa

Eilen löydettiin Suomalais-Australialainen Kari leirintäalueelta. Hänen viisi karavaanivaimoaan tarjoilivat meille retkipullaa ja punaviiniä. Vastapalvelukseksi soitin kitaralla epävireisesti suomalaisia itkuvirsiä.

Ajoimme tänään Mount Isaan, jossa meillä mahdollisesti on 0-2 yöpaikkaa. Taas noin 530 km ajelun ja yhden tankkauksen jälkeen saimme Isan infopisteeltä sähköä puhelimiin, joilla kontaktoimme Joonasta.

Joonas on Monan ystävä jota ei tuntenut Tiia sen enempää kuin minäkään. Hän kuitenkin aivan innoissaan otti meidät vastaan koska hänen elämässään kerrankin tapahtuu jotain. Isassa parasta ajanvietettä on kuulemma kenguruiden ampuminen maastoautosta, joten mitään turhan jännittävää kuvaa kaupungista emme ole saaneet. Töistä päästyään me grillattiin mureita pihvejä ja herkullisia ribsejä. Kylmää kaljaa. Internet. Suihku ja sänky. Ihan kun ois kotiin tullu.

Mount Isa on maailman laajin kaupunki (Wikipedia). Suomalaisilla on aina ollut iso jalansija täällä, heitä löytyy täältä suhteellisen paljon vieläkin ja kaupunkia elossa pitävät avokaivoksetkin ovat pitkälle suomalaisella jääräpäisyydellä taannoin tänne rukattu.

Me saatetaan ottaa Joonas takapenkille ja viedä se Ulurulle. Suunnitelmat selkeytynevät parin päivän sisällä.

- O

Tulevaisuuden kummitukset

Tää kirje varmaan aika näppärästi kuvaa vähän tämän hetken suunnitelmia, tämä versio sentään suomeksi:


Hi guys!

Me ollaan kaksi suomalaista tyyppiä, tyttö ja poika, ja me ollaan matkalla Australian ympäri minimibudjetilla ja täynnä hullua seikkailunjanoa. Tiia on seikkaillut tammikuusta ja Ossi maaliskuusta asti Australian itärannikolla, ja huhtikuussa pysähdyttiin Townsvilleen töihin ja keräämään rahaa jotta voidaan matkustella vielä loppuvuosi. Aloitamme matkan syyskuun alussa ja Sydneyssä olisi tarkoitus olla joulukuussa.

Ei siis osattu päättää mitä kaikkea näin suuresta maasta halutaan vielä nähdä, joten suunnitelma on että yritetään ajaa Townsvillesta ensin tsiigaamaan Cairns ja sieltä Mt Isa, Tennant Creekista Alice Springsiin ja Uluruun, takaisin ylös aina Darwiniin asti, länsirannikkoa Perthiin ja ympäristöön, alakautta Adelaideen, Melbourneen, reissu Tasmaniaan ja lopulta Sydneyhin ja sieltä matka jatkuu vielä pariksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin ennen paluuta Suomeen. Sydneyssä yritämme saada myytyä automme toivottavasti yhtenä kappaleena joulu-tammikuussa, kerro jos tiedät jonkun joka olisi kiinnostunut!

Koska rahaa ei kuitenkaan ole aivan tuhottomasti ja matkalla on tarkoitus nähdä ja tehdäkin asioita, niin otamme kyytiin innokkaita ja seikkailunhaluisia bensanjakajia. Kerro jos olet kiinnostunut liittymään seuraan! Matkalla aiomme majoittua pienessä autossamme tai teltassamme, sikäli jos muunlaista majoitusta ei löydy. Lisäksi olisi mahtavaa päästä välillä nukkumaan myös sisälle ja ottaa lämmin suihku, joten mukaan astuu totta kai vanha ystävämme couchsurfing!

Olisi hienoa, jos voisit majoittaa meidät yöksi tai pariksi kotiisi matkallamme. Suuremmissa kaupungeissa voisimme olla useammankin päivän. Haluaisimme tutustua outbackiin ja Länsi-Australiaan sellaisena kun se on, eli paikallisen silmin. Vaikka et pystyisi hostaamaan meitä, niin olisi hienoa tavata ja mahtavaa, jos sinulla on aikaa esitellä kaupunkiasi tai kylääsi ja kertoa asioita ja paikkoja joista emme muuten tietäisi mitään. Olisimme erityisen innoissamme jos pystyisit auttamaan meitä löytämään hyviä kalliokiipeily- tai suunnistuspaikkoja, sekä jos rannikolla voisit lähteä surffaamaan kanssamme. Olemme erittäin helppoja, kokeilunhaluisia ja sopeutuvaisia kaikkeen.

Käy tutustumassa profiileihimme ja ota yhteyttä, kaikenlainen apu ja kontakti on tarpeen. Nähdään matkalla!

Tiia ja Ossi

Laskurin mukaan oon ollu vasta 4 kk täällä, tuntuu jo siltä että matka päättyy ihan kohta!?
Olen edelleen tunteva ja ajatteleva olento.

- O

Autossa asuminen ja tarpeelliset

Australia on mitoiltaan melekosen valtava pala maata ja sitä kiertää järkyttävän pitkiä teitä. Kaupungit rakentavat lisää teitä ja nostavat julkisen liikenteen hintoja, ristiriitaisesti toivoen että kansa käyttäisi vähemmän omia autojaan ja enemmän busseja, junia ja metroja olettaen että niitä kaupungeista löytyy. Huomioitavan arvoista on myös se, että bensa on täällä noin puolet Euroopan hinnoista, autoverot on ymmärtääkseni matalat ja auton hankkiminen on huomattavasti helpompaa kuin kirjastokortin. Eittämättä siis paras tapa monestakin eri syystä matkustaa Australiassa on vuokratulla tai mielellään omalla autolla.

Kulkupeliä valitessa kannattaa toki kartoittaa omat matkasuunnitelmat ja –toiveet. Jos tarkoituksesi on vain vierailla itärannikon suurimmissa ja kuuluisimmissa kaupungeissa, punkata hostelleissa ja bilettää nähtävyyksien seassa, on linja-auto tai lentokone vallan mainio vaihtoehto. Tämä ei minua ole kuitenkaan koskaan kiinnostanut joten en ole edes noiden hintoihin liiemmin perehtynyt.

Bussilla matkustaessa paikasta A paikkaan B saat juuri sen. Itse hallinnoimalla ajoneuvolla voi pysähtyä milloin haluaa, missä haluaa, kääntyä katsomaan ”Hei tuolla on joku vuori, mennään sinne!”  Matkassa täytyy kuitenkin huomioida ajoneuvosta syntyvät muut kulut. Se on jokaisen oma asia tahtooko vuokrata auton ja jättää täten osan riskistä auton omistajalle vai ostaako oman auton. Kohtuullisia nelipyöräisiä voi Australiassa ostaa $2000-$3000 hintaan.

Sanotaan, että sulla on suunnitteilla viikon mittainen roadtrip ja tahdot pihistää kuluista parhaasi mukaan. Jos olet onnekas sinulla on campervan eli pakusta muokattu nukkumiskelpoinen menopeli. Yläluokan laitteista löytyy myös jääkaappeja ja muita omituisia avaruuslaitteita. Asuntoautoista emme keskustele. Vähemmän onnekkailla on pelkkä wagon/ vaunu/ farmari. Sellanen verme, joka on käytännössä henkilöauto, mutta jonka tavaratilassa on jotakuinkin riittävästi tilaa suoristautua. Yleensä matkaajaa kylmältä maailmalta suojaamaan laitetaan patja tai pari.

Tai sitten voit olla niinkuin me, ja sulla on tavallinen henkilöauto. Nukkumatilaa ei käytännössä ole, joten voit valita haluatko nukkua takakontissa, takapenkillä vai pelkääjän paikalla. Kuskin paikka pyhitettäköön tyhjäksi yleisistä turvallisuussyistä. Ensimmäisen takakontissa tähtitaivasta katsellen vietetyn yön jälkeen kaipaat ihan oikeaa sänkyä tai edes telttaa. Tai itseasiassa nukkuisit vaikka auton alla koska siellä on verrattain tasaista, mahdut suoraksi ja sulla on jopa sateensuoja. Emme silti suosittele tätä, lähinnä itikoiden ja yleisen typeryysasteen vuoksi. Olemme tähän mennessä viettäneet muutaman viikon yöt kokoonpanolla: yksi nukkuu takapenkillä poikittain, yksi nukkuu pelkääjän paikalla penkki kallistettuna. Tämä vaihtoehto on siitä miellyttävä, että auto on suljettu ja turvallisen oloinen tila, sekä penkit ovat valmiiksi pehmustettu. Tämä on jopa niin miellyttävä asetelma, että olemme suunnitelleet asuvamme näin, kun kierrämme Australian ympäri. Teltta on vain turhaa rahankulua, koska Suomessa on (lähes) ilmainen terveydenhuolto epämääräisiin selkävaivoihin.

 Ikkunat voi myös näppärästi peittää erinäköisillä rinkasta löytyvillä räteillä ja rievuilla luodakseen vähän illuusiota yksityisyydestä sekä luomaan kodikasta mökkitunnelmaa. Jos olet epätoivoinen voit myös kokeilla raottaa autosta ikkunaa ja virittää siihen rievun, rätin, paidan tai vaikka pikkuhousut niin että ilma tulee läpi, mutta ulkomaailman eliöt pysyvät ulkona. Autossa nukutun yön jälkeen auton ikkunat ovat romanttisesti huurussa, joten pienet tuuletusaukot eivät siksikään ole pahitteeksi.

Ennenpitkää karskeimmaltakin metsäjoogaajalta tulee vatsalaukusta huonovointista mesikämmentä muistuttavia mörinöitä joka yleisen kokemuspohjan mukaan tarkoittaa että olisi syytä pysähtyä syömään. Porvarit käyköön huoltoaseman ravintolassa ruokailemassa (me käydään siellä lähinnä suihkussa ja tankkaamassa), muut voivat keskittyä metsästäjä-keräilijä -perinteisiin. Metsät vilisee villikalkkunoita, kenguruita, wallabeja ja puroissa solisee krokotiilien ja iilimatojen lisäksi usein myös maukkahia kaloja, jos sulla on virveli taikka keihäs. Puut ja pensaat kantavat herkullisia ja terveellisiä hedelmiä ja marjoja.

Vaikka ruuaksi kelpaavia uhreja näennäisesti kihisee korvista ulos, kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta. Australiassa on erittäin tarkat eläinsuojelulajit ja although suurin osa luonnon antimista on täysin vaarattomia, täältä löytyy satujen mukaan myös jotain myrkyllisiä asioita. Ellet siis ole aivan varma marjan, hedelmän tahi lehden alkuperästä ja tunnista sitä syömäkelpoiseksi, suosittelisin jättämään maistelun väliin, vaikka joillain metsäpoluilla onkin kylttejä joissa kerrotaan alkuperäiskansalaisten nauttineen tämän ja tämännäköisen puskan marjoja. Älä koske, tunnistat kuitenkin puskan väärin ja makaat kohta vähintään vatsanväänteissä jossain suossa. Jos tunnet kuitenkin palavaa intohimoa maistaa kiellettyä nektaria, suosittelen tarkistamaan Madventuresista tutun Rikun ja Tunnan  ”MadCook” opuksen ohjeet tunnistaa syötäväksi kelpaavia marjoja.

Saarelta löytyy sen sijaan turisteillekin avoinna olevia supermarketteja, jotka lienee perusurvelon paras ratkaisu omatoimiseen matkaruokailuun. Ruokavaliota suunnitellessa on huomioitava ruuan säilyvyys, autossa on nimittäin saatanallisen kuuma silloin kun sitä ei ajeta ja ruoka voi olla pitkiä aikoja epämääräisissä olosuhteissa. Santsaa siis riisiä, nuudeleita ja tonnikalaa, kotonta tuttua opiskelijamättöä. Helppouden lisäksi se on myös suhteellisen edullista. Tämän lisäksi jotkut hedelmät ja kasvikset kuten sipuli, omenat, päärynät, appelsiinit, porkkanat, perunat jne säilyvät kuumassakin autossa pari kolme päivää suhteellisen syömäkelpoisina. Hedelmät ovat kalliita, mutta herkullisia. Jos ostat lihaa, käytä se heti. Jos löydät jostain soijarouhetta tai muuta lihankorviketta taputa itseäsi selälle. Me emme löytäneet. Leipänä olemme käyttäneet dollarin paahtoleipää, joka on tätä ns. ”tyhjää, jonka päällä on makeeta”.  Jos löydät tältä saarelta leipää, jota et voi luokitella paahto- tai pullaleiväksi, olet ansainnut uuden taputuksen selällesi. Jos käytössäsi on keittiö ennen matkan alkua voit myös leipoa oman leipäsi, joka todennäköisesti pilaantuu seuraavaan pariin päivään mennessä. Suurin osa Australiassa myytävistä ruokatuotteista on Australiassa tuotettuja, joten suurimpienkin markettejen tarjonta voi vaihdella kasvukausien mukaan. Valmisruuat ja einekset on pyhäinhäväistys, sekä petollisia ruokailijalle ja ruokateollisuudelle.

Ruuan valmistukseen tarvitsen usein lämpöä, tulta, rakkautta. Vapautta salliaksesi voit napata lähimmästä Big W:stä tai Targetista pienen matkakaasukeittimen ja siihen kourallisen santsipulloja. Spraymaalipurkin kokoisilla kaasutötsillä toimiva pienen salkun kokoinen retkikeitin on yksinkertaisuudessaan nerokas. Tahdon tällaisen kotiin. Vaikka uusia tötsiä saa kolmasosa-tusinan vitosella, kannattaa alueelle tehokkaasti ripoteltuja julkisia grillejä hyväksikäyttää. Useilla pysähdyspaikoilla, rannoilla ja muilla näppärillä paikoilla on yleensä julkinen grilli joka toimii nappia painamalla. Grillit ovat usein saastaisia eivätkä lämmitä vettä kiehuvaksi asti. Tällaista laitetta onkin siis aivan loistava käyttää esim. kahvi-, tiski- ja pyykkiveden lämmittämiseen, varsinkin jos lähistöltä löytyy vesihana.

Ruuan nauttimiseen on näppärä omistaa esim. kattila, pari lautasta ja mukia sekä ruokailuvälineet. Puukko tahi linkkari on näppärä laite erinäisten asioiden paloittelemiseen. Kun sinulla on auto, sinulle kertyy paljon roinaa. Tiskiharjan voit tuoda suomesta, täällä ei sellaisia tunneta. Parhaan pesutuloksen saat kun käytät likaista pesusientä, kylmää vettä ja tiskiainetta ja jätät astiat kuivumaan pöydälle huonoa labyrinttia muistuttavan ritilälaitoksen päälle. Olemme harkinneet alkavamme maahantuomaan kuivauskaappeja.

Tästä muistuukin mieleeni. Australialaiset asunnot ovat luotu olemaan viileitä. Tilaa on paljon ja suomalainen kerrostalo alkaa muistuttaa enemmän muurahaiskekoa kuin tila-ihmettä. Toisaalta täällä on paljon todella typeriä viritelmiä. Ensinnäkin nuo kuivauskaapit puuttuu kokonaan. Niiden sijasta pöydällä on (useimmiten, joskus ei ollenkaan) tilaa viemässä huonosti toimiva ritiläviritelmä johon mahtuu hätäisesti yhden ruokailun tiskit ja astiat laitetaan erikseen siitä vielä kaappiin. Voit usein löytää keittiö-olohuone kyhäelmiä joissa keittiön ja baarin väliseen baaritiskiä muistuttavaan osioon on ängetty tiskiallas. Täten voit tehokkaasti roiskia tiskivettä myös sinne mihin se ei kuulu. Keittiön hanastahan et saa kuin polttavaa, kuumaa tai lämmintä vettä. Hella toimii usein kaasulla, mikä on ihan näppärää silloinkin kun kämppiksesi polttaa vitosella ostamasi kattilan ruvelle ja kieroksi. Kahvia et löydä mistään, osta pikakahvia, keitä vettä ja sekoita jauhetta veteen suunnilleen viisinkertainen määrä suositeltuun verrattuna. Näin saat jotain kahvia muistuttavaa mustaa liejua, josta tulee pissahätä. Kofeiinin vaikutukset ovat kyseenalaiset.

Vessan hanasta et saa kuin viileää vettä, riippumatta siitä avaatko kuuman hanan vai kylmän hanan. Jos kohtaat perinteisen altaan jossa on erikseen kylmä ja kuuma hana, voit olla varma siitä että et saa sitä lämpötilaa mitä haluat ja että vedenpaineesi tulee loppumaan muutaman sekuntia sen jälkeen kun olet sen saanut hyväksi. Usein ehdit pestä kätesi kylmässä ennenkuin tunnet pientä vivahdusta lämpimän suuntaan. Sama homma suihkun kanssa. Suihku pitää usein vielä upottaa seinän sisään, niin että seinästä töröttää suihkupää muutaman nivelen päässä. Et voi siis käsitellä suihkua juuri mitenkään. Käsisuihkua en ole tällä saarella vielä nähnyt edes naisten vessassa.

Australialaisista tuntuu olevan myös todella hauska juttu laittaa vessanpönttö muusta kylpyhuoneesta erikseen. Useissa asunnoissa sinulle esitellään:  ”Tässä on vessa ja tässä on kylpyhuone.” Vierekkäiset ovet joista toiseen voit mennä tekemään tarpeesi ja toiseen pesemään kätesi sen jälkeen. En tiedä onko tämän neronleimauksen ideana käyttää enemmän tilaa, luoda yksityisyyttä vai luoda julkista koppivessaa hellyttävästi muistuttava ahdas tunnelma kotiolosuhteisiin. On myös hyvin mahdollista että et löydä vessan tahi kylpyhuoneen ovesta minkäännäköistä lukkoa. Olenkin täällä tottunut siihen että jos vessan ovi on kiinni, se on varattu. Olen koittanut muistaa olla laittamatta ovea lähtiessäni kiinni. Onhan pusauskoppi välillä hyvä tuulettaakin.

Muutaman hikisen yön jälkeen kaipaa jo ihan tosissaan sinne suihkuun. Josset saa bongattua itsellesi uusia ystäviä tahi lainattua paikallisen sohvasurffarin vesipalveluja, olet melko pitkälle tyhjän päällä. Uimaan kyllä pääsee rannikolla useissakin paikoissa, mutta vesi on suolaista. Siksi useiden julkisten uimarantojen pientareille onkin pystytetty suihkutötteröitä, joilla suolainen kansa voi jälleen makeutua. Makiaa! Vesi on perhanan kylmää, mutta sentään märkää ja loppujen lopulta aivan virkistävää vaikkapa hiekkarannalla juostun aamulenkin jälkeen. Halutessasi voit myös kikkailla ämpäreillä tahi muilla vedenpitävillä asioilla ja lotrata päällesi löytämästäsi hanasta pursuavaa ”raakaa vettä”. Huomattavasti autenttisempaa on kuitenkin vain tyynesti tuntea paskan kertyvän iholleen. Seuraavan kerran peseytyessäsi sinulla on hauska seurata irti lähtevää ”rusketusta”!

Lisähuomioina mainittakoon, että joillain huoltoasemilla on suihku vessan yhteydessä ja luonnollisesti hostelleissa ja maksullisilla leirintäalueilla on usein jonkinnäköinen peseytymismahdollisuus tarjolla. Henkilökohtaisesti en maksanut ensimmäisen kahden täällä viettämäni kuukauden aikana asumisesta yhtään mitään. Senkin jälkeenkin vasta sitten kun vuokrasimme oman huoneen johon jäimme pitemmäksi aikaa.

Outbackiin suunnitteleville on olemassa useita hyviä ohjenuoria siitä mitä kannattaa pakata mukaan. Käytännössä katsoen niissä suositellaan ottamaan ainakin kaksi autoa: yksi jolla ajetaan ja yksi varaosina, kun edellinen hajoaa. Itse ehdottaisin järjestämään itsellesi käynnistyspiuhat (?), varsinkin jos olet joutunut muutamaan kertaan ahdistelemaan lähistölle majoittuneita muita travellereita tai paikallisia auton hyppykäynnistyksen muodossa. Kannattaa toisaalta myös pitää huoli että kulkuneuvo on kunnossa ja akku ei tyhjene joka yö itsekseen. Mukaan on hyvä pakata myös kuluvia asioita kuten vettä, öljyä ja polttoainetta. Vettä on hyvä pitää riittävästi sekä koneen että elimistön jäähdytystä varten. Polttoainekanisteri nyt vaan on kätevä jos vaikka bensa loppuu. Luksushörhelöillä tosiaan löytyy sieltä asuntoautosta suihkun, keittiön, pyykkikoneen, laguunin ja kauniiden kotiorjien lisäksi esim. kasaan menevä pöytä ja pari tuolia.

Näillä elää. Enemmän voit raahata, vähemmällä selviät. Ihan mikä hyvältä tuntuu. Lopputuloksena voit aamu toisensa jälkeen herätä mitä upeammista maisemista viileän kosteaan auringonnousuun kun ympärilläsi loikkii aamuauringon herättämiä kenguruita ja wallabeja. Voit nousta omasta tutusta sängystä päivä toisensa jälkeen ja keittää aamukahvit, istua kuuntelemaan veden ääniä rannikolle tai puiden havinaa ja vesiputouksen jylinää vuoristossa. Tämä on kaunis maa. Koitetaan pitää se sellaisena.

-O

Ps. Jos heräät aamulla korvia riipivään tuhannen liitutaulun raatelua muistuttavaan ääneen olet paikallistanut parven paikallisia papukaijoja. Ne on vaarattomia, paitsi ehkä yleisen mielenterveyden kannalta. Jatka matkaa tai odota aloillasi että linnut päättävät tehdä niin.

Tavallinen maanantai

Tiialla soi herätys aikaisin aamulla, jotta ehtii kahdeksaksi töihin. Hän on väsynyt ja hiljainen, koska ei ole saanut unta yöllä. Heippaan hänet matkaan ja käännän kylkeä. Oma vuoroni alkaa vasta myöhemmin, joten voin nukkua univelat pois. Heräilen satunnaisesti ja yhdentoista aikaan totean, että täytyisi nousta ylös jos aijon jotain saada tänään aikaiseksi. Tarkoitus on kirjoitella postikortteja ja selvitellä paljon asioita netissä.

Värkkään itselleni jotain pientä syötävää ja nautiskelen aamiaiseni parvekkeella ihmetellen alhaalla liikkuvien ihmisten elämää. Aukiolla istuu enemmän ja vähemmän ihmisiä tekemässä kuka mitäkin, näennäisesti ei mitään. Kansa tuntuu lähinnä hengaavan ulkona. Päivä on pilvinen. Jotkut istuvat yksin, jotkut seurustelevat ystävien kanssa.

Pakkaan tietokoneen ja paperit kassiini ja kävelen kirjastoon, koska siellä netti toimii paremmin. Sitä ennen muistan kuitenkin laittaa housut jalkaan ja paidan päälle.

Kirjastossa on useita pistorasioita sekä pöytiä joihin dataava kansalainen voi leiriytyä. Olen kuitenkin löytänyt lapsille suunnitellusta osiosta mukavia suuria tyynyjä ja muita löhöilyvermeitä joten päätän rakentaa itselleni pesän sen lähistöön ja lepuuttaa eilisestä urheilukoitoksesta väsyneitä lihaksiani. Hetken kuluttua kirjastotäti tulee kuitenkin minut häätämään, ”tämä on lapsille ja sinun täytyy nyt lähteä! Löydät pistorasioita kirjaston seinämiltä koneellesi.” Joudun siis lähtemään.

Kaikki paikat ovat täynnä. Istun hetkeksi sähköttömän pöydän ääreen pohtimaan asioitani, onhan koneessani kuitenkin akku. Asema on kuitenkin kovin epämukava ja lähden saalistamaan itselleni parempaa paikkaa. Ongelmana on usein se, että käyttämäni adapteri on iso mötikkä eikä mahdu aina toisen töpselin viereen, täytyisi usein siis olla täysin vapaa pistokepari (ne on täällä usein pareittain). Löysin kuitenkin itselleni pienen reijän johon työntää vehkeeni ja mukavan sohvanoloisen jutun jossa saatoin hetken lepuuttaa kipeää olemustani. Muutaman hetken kuluttua olin kuitenkin valmis lähtemään jo pois, koska kirjastotädin natsismi ja hartiajumitus veivät työskentelymotivaatiota.

Nakkasin matkassa olleet tavarat kotiin. Kassistani löytyi Iineksen (tottakai läppärilläni on sievä tytön nimi, räpellän sitä kuitenkin lähes päivittäin) lisäksi muistiinpanoja asioista joita pitää netistä selvittää, yksi kirjastokirja lukemista varten sekä sekä Haroldsin että Dominosin papereita täytettäväksi. En tehnyt näillä ns. lisätuotteilla tällä reissulla mitään. Kello löi jo yli kahden joten marssin ruokakauppaan, jopa korttelin päähän. Kaupasta löysin itselleni fetajuustoa.

Fetajuustoa käytin piirakan tekemiseen. Tein jauhoista, rasvasta ja vedestä piirakkataikinan, nakkelin siihen fetaa, sipulia ja pinaattia sekä munamaidon. Paistoin sitä uunissa hyvin kauan, koska australialaiset uunit ovat omituisia. Valmistelin myös päivän ateriaa: pilkoin kaalia ja sulatin jauhelihan.

Sitten menin parvekkeelle odottamaan että Tiia tulee töistä. Näinkin hänet pian ja riensin avaamaan hänelle alaoven (meillä on vain yksi avain eikä ulko-ovesta pääse sisälle ilman sellaista). Esittelin piirakan ja aloin paistamaan kaalia ja jauhelihaa. Sitten söimme kaalia ja jauhelihaa. Jälkiruuaksi söimme piirakkaa. Minulla oli tässä vaiheessa vielä noin puoli tuntia aikaa ennen kuin pitäisi lähteä omalle työvuorolle joten menimme ruokalevolle. Mutta emme nukkuneet vaan söimme myös jäätelöä, se oli hyvää, omnom.

Lähdin töihin, vein matkalla pari postikorttia, töissä minulle sanottiin että tänään on hiljaista, ei tarvita sua, mee kotiin. Pyörin hetken, juon kahvia ja merkitsen työvuorolistoihin olleeni töissä vartin, jonka jälkeen tallustan takaisin kotiin.

Kotona pohdimme että olisimme voineet tehokkaasti Tiian kanssa treffata kirjastolla ja saada jotain aikaan ja syödä vasta joskus viideltä kun kirjasto menee kiinni jos olisimme tienneet työtilanteen. Surullista.

Loppupäivä lagaillaan, pyöritään, tutkitaan karttoja ja kirjoja. Hain autosta aarteeni, eli keräämäni kauniit näkinkengät. Olen löytänyt kadulta myös siimaa, joten ajattelin että jos saan simpukoihin pieniä reikiä, voin tehdä niistä kauniita koruja. Linkkarilla sain niihin joko vain naarmuja, rumia reikiä tai isoja rumia halkeamia. Nyyh, rikoin aarteita. Harmi kun Australiassa on niin vähän simpukoita rannoilla. Minulla on muuten maailman suurin simpukkakokoelma! Säilytän sitä maailman rannoilla, olet ehkä nähnyt osan siitä joskus.

Tiia suunnitteli elämää, teki kauniin excel-häkkyrä-kalenterin, jossa on loppuelämä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Taisin syödä muutaman viinirypäleen. Niissä ei ollut siemeniä ja ne on todella hyviä. Taisimme käydä joskus myös nukkumaan.

Voi pojat,

tänään on sateinen päivä. Tänään olo on melko harmaa muutenkin. Täällä on tylsää.

Elämä tien päällä on useimmiten aivan hienoa ja silloin näkee ja kokee paljon, tapaa ihmisiä ja kaikenlaista. Meillä on Townsvillessä ollut nyt asunto vuokralla pari kolme viikkoa ja se toki helpottaa esim. suihkussa käymistä ja ruuanlaittoa ja mahdollistaa omaan luolaan käpertymisen silloin kun siltä tuntuu. Ongelmahan syntyy siitä kun muuta tekemistä ei ole kuin käydä töissä, suihkussa, laittaa ruokaa tai käpertyä omaan luolaan ja tuijottaa seinää. Onneksi on sentään halpa kitara, johon voi kaivertaa kengurun kuvia. Hyviä kaiverrusideoita otetaan vastaan.

Tosiaan, aivan sattumalta saimme töitä. Eräs couchsurfing -herrasmies vei meidät ystävänsä syntymäpäiväjuhlille, jossa hävyttömästi nautin kiloittain grillilihaa. Pirpalot sijoittuivat johonkin päin Townsvilleä (menimme taksilla hämärän aikaan), ne pidettiin ulkona olkikatoksen alla aivan suuren glamourisen uima-altaan vierellä. Ajattelimme, että kyseisten kerrostaloasuntojen vuokra on varmaan korkea. Juhlissa oli monta kansalaisuutta, kuulemma kymmenkunta, en kaikkia muista, mutta ainakin paikalla oli ausseja, suomalaisia, saksalaisia, britti, uusi-papua-guinealainen, kenialainen, pakistanilainen ja pari kolme muuta. Tapasin juhlissa herran nimeltä Abul, jonka kansallisuus jäi minulle epäselväksi eli saatte tulkita itse nimestä. Erittäin mukava, ystävällinen ja puhelias herra kuitenkin, joka vinkkasi, että The Strandilla eli rannalla olis firma nimeltä Harold’s Seafood joka usein palkkaa kansainvälisiä hihhuleita.

Seuraavana päivänä, tai joskus siinä lähipäivinä, kävin kyseisen kalakaupan katsastamassa ja siellä työskennellyt kassapoika Andy antoi minulle sähköpostiosoitteensa, jotta voisi lähettää työhakemukseni eteenpäin pomolleen.  Minulle lykättiin myös työhakemus kouraan, jonka täytin, palautin ja jäin odottamaan vastausta. Kirjoitin myöhemmin Andyn sähköpostiin mainion hakemuksen jolla pitäisi töitä irrota. (Mulle tuli yhtäkkiä sellanen olo että oon jo kirjottanut töiden löytymisestä..?)

Olenkin asiasta tainnut mainita (?), joten lyhyestä virsi kaunis: sovin samana päivänä Domino’s pizzafirman kanssa haastattelun, menen parin päivän päästä haastatteluun ja saan töitä, käyn sen jälkeen Haroldsilla kysymässä onko asia edistynyt ja löydän itseni vielä samana iltana Harold’s Seafood poolopaita päällä tiskin takanta. Nyt on töitä. Ei aina niin kovin mielenkiintoista tai kiireistä mutta ei mua toisaalta haittaa leikata sitruunoita viipaleiksi kahenkympin tuntipalkalla. Tai pyyhkiä tiskikoneen jaloista pölyjä puolta tuntia. Keittiöhommat eli kokkailu on kyllä ihan jees, koska jotain saa tehdäkin mutta ei aina nyt vaan voi olla asiakkaita. Eilen leikkasin ensitöikseni kaikki talosta löytyvät sitruunat, koska ei ollut parempaakaan tekemistä, tänään voisin keskittyä tomaatteihin.

Eli rahaa tulee. Tiiankin puhuin samaan paikkaan töihin. Rahaa voisi kyllä tulla enemmänkin koska esim. tällä viikolla minulla on noin 30 h töitä ja Tiialla noin 12 h. ”Koska vuorot nyt vaan menee niin, kyllä sieltä kohta tulee niitä seittemän vuoron viikkoja.” Tämä johtaa toki siihen, että matkakumppanillani on paljon vapaata aikaa joka pitäisi jotenkin kuluttaa. Nyt ei tarvitse joka päivä syödä pastaa ja tonnikalaa, mutta koitetaan silti elää budjetilla, jotta olisi matkasuunnitelmia varaa toteuttaa. Syömisestä ja keittiöistä puheenollen australialaiset kaasu-uunit ovat aivan hanurista. Kaikissa on sisällä joku tuuletin joka väkisin työntää jo valmiiksi heikosti lämpenevän uunin ilman ulos uunista. Uunin edessä siis tuulee. Sen lisäksi että ruokasi ei paistu, talosi lämpenee. Makaronilaatikkoa paistoin toista tuntia, sillä lopputuloksella että se oli sisältä märkä ja päältä palanut, sekä talossa oli niin kuuma ettei tehnyt mieli syödä. Syömmekin usein glamourisella parvekkeellamme jossa on keikkuva pöytä.

Olemme koittaneet liittyä paikallisen yliopiston kiipeilykerhoon, joka käy pari kertaa viikossa seinäkiipeilemässä, kerran viikossa boulderoimassa ja BBQlla jonkun häiskän autotallissa ja yleensä viikonloppuisin jossain luonnon helmassa. Kiipeily seuran kanssa on käytännössä katsoen ilmaista, seuran jäsenyys maksaa muutaman dollarin. Emme ole kuitenkaan vielä jäseniä koska meille räätälöidään joku sopiva 3-4 kk mittainen jäsenyys ja sille hinta.

Niin, mainitsinko, että aijoimme istua täällä tuhlaamassa aikaamme 3-4 kk, koittaa kerätä vähän rahaa ja jatkaa matkaa? Rahankeruu on hyvällä alulla, mutta enemmänkin saisi tulla. Meillä on paljon erilaisia suunnitelmia elämälle, ja ne maksaa monta rahaa kaikki.

Tässä alustava elämä:

1. Tee rahaa, älä kuluta sitä
2. Lähde syyskuussa ajamaan Australian ympäri. Muista ostaa autoon uusi akku tai joku laite, jolla auton voi jumpstartata aamuisin. Auto ei nauti leiriytymisestä, mutta toimii muuten mainiosti.
3. Koita olla tammikuussa 2013 Maryboroughissa, koska siellä on Australian Jamboree ja Tiia kutsui minut sinne. Mennään jos ne päästää ja jos meillä on rahaa.
4.  Lennä tammikuun lopussa Uuteen Seelantiin, pyöri siellä 2-3 kk. Näe kaikki, koe enemmän. Älä kiirehdi.
5. Kotimatka:
a) Osta lento NZ:stä Suomeen. Lennä suoraan tai pidä muutaman tovin taukoja välilaskupaikoissa ja katsasta maisemat.
b) Lennä tai laivaile itsesi NZ:stä Filippiineille. Tapaa tuttuja. Jatka matkaa junalla/autolla maata pitkin Aasian ja Euroopan läpi Suomeen.
c) Lennä NZ:stä San Fransiscoon, vietä siellä muutama viikko, jatka matkaa Helsinkiin. Kehu kaikille kiertäneesi maailman ympäri.
d) Osta kameli ja ratsasta se Suomeen viimeistään vappuun 2013 mennessä. Vappuna Suomi herää talvihorroksesta.

Paluureissu on vielä siis vähän auki, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Uteliaille lyhyt asuntokatsaus:
$220/viikko, sis. 2 henkeä
sis. vesi, sähkö, kaasu, autopaikka, pyykkikone, tv (turha kapistus), uima-allas, kuntosali, tenniskenttä.
Sijaitsee aivan Townsvillen sydämessä. Parvekkeelta maisema kaupungin ylle sekä kaupungin keskeltä kohoavalle Castle Hill -vuorelle.
Sängyn saimme pomolta ilmaiseksi, lakanat ja tyynyt ostettiin kirpparilta parilla dollarilla. Kirjastosta (200 m) saamme iltasatuja.
Kämppiksenä saudiarabialainen 25-30 (?) vuotias mukava mies.
Neliöitä tässä on varmaan joku 50-60, huoneemme on ehkä samankokoinen kuin taannoinen opiskelijaghettoluolani.
Huone on sisustettu pyykkinarulla, värikkäillä räteillä ja kiltillä, kitaralla, kirjoilla, vaatteilla, kartoilla ja erinäisillä matkasuunnitelmapapereilla. Vaatehyllystä löytyy tyhjiä kaljapulloja sekä tärkeitä papereita.

Metro Quays
86 Ogden Street, Townsville, Queensland, 4810
Tuo vastapäätä löytyvä kahvila näyttää kivalta, se pitää käydä testaamassa joskus.

Minut herätettiin tänään kello seitsemän kun kaksi kännistä suomalaista miestä soitti minulle. Minullakin on ikävä teitä. Kaipaan Suomen kesää. Kaipaan järvikulttuuria. Täällä ei ole kavereita ja usein melko tylsää. Paratiisissakin voi olla yksinäinen. Mutta opin joka päivä uusia asioita, enkä malta odottaa kun päästään taas jatkamaan matkaa!

Muistakaa kertoa lähimmäisillenne tunteistanne tänään, huomenna he eivät ehkä ole enää kuulemassa.
-O