Suomessahan ei Finnairin kojulla voinut tehdä Check-iniä muulle kuin ensimmäiselle Helsinki-Amsterdam lennolle, joten miun täyty bongata jostain sitten jatkolippuja Amsterdamin päässä.
Muistin hatarasti Finnairin tädin maininneen sanan "transfer" ja seurasinkin sitten sen nimisiä tauluja kuin lampuri taikka paimen lampaitaan. Löysin hienoja automaatteja jolla homma ois teoriassa ehkä luonnistunut mutta ne ei tajunnut mun tunnistautumisia missään kohtaan joten jouduin etsimään jostain henkilökuntaa. Lääniä vaan mestalla riittää ja noita "Transfer-Desk"ejäkin on enemmän ko pystyy kahden käden sormilla laskea. Mikähän niistä ois sellane mihin kannattaa mennä?
No, kävin vetäsemässä hihasta yhtä fiksun näköstä uniformuun pukeutunutta tsirbulaa joka sievästi ymmärtäen kehoitti minua liikkumaan T5 suuntaan. Siinä olis kuulemma passintarkastus välissä. Kiitin ja suuntasin sinne.
Onko kukaan tietoinen, miksi passintarkastajat on aina niin nuivia? Ne olis paljon mukavempia jos ne vaikka hymyilis ja kyselis kuulumisia sen sijaan että nyrpeesti jo elekielellään tuntuvat siltä että oot tehny jotain väärää ja jos passisi sattuukin odotuksista huolimatta olemaan ihan kunnossa, se nakataan eteesi kuin vanha tiskirätti.
Joo! Sitten löysinkin sen pisteen takaa suoraan sen kuuluisan T5 deskin josta pienen venailun jälkeen sain hakea itselleni boarding passit seuraaville lennoille! \o/
Päiväni ensimmäinen ateria oli tällainen.
Se koostui Finnairin tarjoilemasta sämpylästä ja kahvista. Kahvin otin kaikilla mausteilla ihan vaan siksi koska naama tuntui jo valmiiksi hajoavan pieniksi kappaleiksi edellisen yön noin kolmen tunnin yöunista. Tuo sämpylä sensijaan aiheutti vilunväristyksiä.
Olinkohan Italiaan vai mihin lentelemässä mutta joskus pienenä poikana mulle tarjoiltiin mozzarella-basilika -sämpylää joka oli syntisen pahaa ja sitä ei kyennyt nälkäinen syömään. Tämäkin luontokappale näytti uhkaavasti samanlaiselta ja melkein jo jätinkin sen suosiolla syömättä. Siinä oli kuitenkin ilmeisesti tomaatin ja salaatin lisäksi jotain mysteeristä smegmaa jonka koostumus muistutti majoneesiin sotkettua tonnikalaa ja maku oli lähempänä siipikarjaa. Mikälienee lentokala päässyt sämpyläni väliin. Oli mikä oli, se oli niin sanotusti kuitenkin ravitseva ja kuositti väsyneen travellerin.
Jepsan, boarding taitaa olla auki tai vähintään aukeaa kohta, taidan tästä ryömiä koneeseen ja matkata kohti Malesiaa! Sweet dreams! Nukuin muuten mukavasti varmaan puolesta tunnista tuntiin edellisellä lennolla, heräsin nimittäin kun lentokone pysähtyi kentälle ja ihmiset rynnistivät ulos.
-O
Matka tuntuu alkaneen hyvin.
VastaaPoista