Take one

Joo tosissaan, tuli selvittyä tänne asti hengissä. Hengailen tässä nyt New Farmissa saksalaisella hostillani, joka asuu muutaman aussin kanssa. Syötiin juuri mainiota pastaa ja tonnikalamössöä jota kovasti kehuttiin herkulliseksi. Eivät liene suomalaista opiskelijamättöä ennen maistaneet. Salmiakkikin tuntuu kelpaavan mainiosti.



Anywho, käytiin kartsalla kurtsailee, ahdisteltiin puistossa liskoja ja syötiin kadulla sushia. Täällä on kaikki aika kallista, mutta jos vähän tietää mitä tekee ja mihin mennä niin selviää ihan inhimillisillä hinnoilla. Halvin purkki tonnikalaa oli jotain 1,70 dollaria eli mutulla 1,50 €.

Tiia ja Norma lähtivät keskustasta hostellista hakemaan tarpeita ja siirrytään kohta varmaan Kurbside nimiseen paikalliseen juottolaan Fortitude Valleyn glamourisille juottola-hoodseille.

Suunnitelmissa olis koittaa jostain löytää joku fiksu liittymä puhelimeen ja ettiä töitä, mutta tosissaan hengaillaan täällä Brisbanessa varmaan couchsurfaten ensviikon tiistaihin asti, jollon käydään hakemassa Campervan ja ajetaan Sydneyhyn ja takasin, about 900 km suuntaansa. Matkalla pysähdytään ehkä rannalle tai nukkumaan tai kun kenguru on hypännyt tuulilasista sisään. Täällä ajetaan muuten väärällä puolella.

Auto pitäis palauttaa 27.3. mennessä jonka jälkeen tavoite olisi olla töitä. Jossei saada töitä niin saatetaan yöpyä tutun luona jos se on saanut muutettua itsensä sisään tai sitten pitää taas ahdistella surffareita. Mutta se on ihan jees!

ps. Lensin jonkun random suomalaisen häiskän kanssa Helsingistä Kuala Lumpuriin asti niin oli pakko mennä kysymään siltä. Se lensi kuulemma Sydneyyn töihin pariksi vuodeksi, vois ehkä käydä ahistelee sitäkin. Tiia on vissiin iskenyt jo puol Sydneytä vaikka ei oo ees käyny siellä joten kyllä siellä ainakin jotain seuraa vissiin riittää?

Amsterdamin kentällä

Hämmästyin kuinka kivuttomasti olen selvinnyt tänne asti ja luulisin selviäväni perille saakka.
Suomessahan ei Finnairin kojulla voinut tehdä Check-iniä muulle kuin ensimmäiselle Helsinki-Amsterdam lennolle, joten miun täyty bongata jostain sitten jatkolippuja Amsterdamin päässä.

Muistin hatarasti Finnairin tädin maininneen sanan "transfer" ja seurasinkin sitten sen nimisiä tauluja kuin lampuri taikka paimen lampaitaan. Löysin hienoja automaatteja jolla homma ois teoriassa ehkä luonnistunut mutta ne ei tajunnut mun tunnistautumisia missään kohtaan joten jouduin etsimään jostain henkilökuntaa. Lääniä vaan mestalla riittää ja noita "Transfer-Desk"ejäkin on enemmän ko pystyy kahden käden sormilla laskea. Mikähän niistä ois sellane mihin kannattaa mennä?

No, kävin vetäsemässä hihasta yhtä fiksun näköstä uniformuun pukeutunutta tsirbulaa joka sievästi ymmärtäen kehoitti minua liikkumaan T5 suuntaan. Siinä olis kuulemma passintarkastus välissä. Kiitin ja suuntasin sinne.
Onko kukaan tietoinen, miksi passintarkastajat on aina niin nuivia? Ne olis paljon mukavempia jos ne vaikka hymyilis ja kyselis kuulumisia sen sijaan että nyrpeesti jo elekielellään tuntuvat siltä että oot tehny jotain väärää ja jos passisi sattuukin odotuksista huolimatta olemaan ihan kunnossa, se nakataan eteesi kuin vanha tiskirätti.

Joo! Sitten löysinkin sen pisteen takaa suoraan sen kuuluisan T5 deskin josta pienen venailun jälkeen sain hakea itselleni boarding passit seuraaville lennoille! \o/

Päiväni ensimmäinen ateria oli tällainen.

Se koostui Finnairin tarjoilemasta sämpylästä ja kahvista. Kahvin otin kaikilla mausteilla ihan vaan siksi koska naama tuntui jo valmiiksi hajoavan pieniksi kappaleiksi edellisen yön noin kolmen tunnin yöunista. Tuo sämpylä sensijaan aiheutti vilunväristyksiä.

Olinkohan Italiaan vai mihin lentelemässä mutta joskus pienenä poikana mulle tarjoiltiin mozzarella-basilika -sämpylää joka oli syntisen pahaa ja sitä ei kyennyt nälkäinen syömään. Tämäkin luontokappale näytti uhkaavasti samanlaiselta ja melkein jo jätinkin sen suosiolla syömättä. Siinä oli kuitenkin ilmeisesti tomaatin ja salaatin lisäksi jotain mysteeristä smegmaa jonka koostumus muistutti majoneesiin sotkettua tonnikalaa ja maku oli lähempänä siipikarjaa. Mikälienee lentokala päässyt sämpyläni väliin. Oli mikä oli, se oli niin sanotusti kuitenkin ravitseva ja kuositti väsyneen travellerin.

Jepsan, boarding taitaa olla auki tai vähintään aukeaa kohta, taidan tästä ryömiä koneeseen ja matkata kohti Malesiaa! Sweet dreams! Nukuin muuten mukavasti varmaan puolesta tunnista tuntiin edellisellä lennolla, heräsin nimittäin kun lentokone pysähtyi kentälle ja ihmiset rynnistivät ulos.

-O

Lappeenranta 030312

The first part of my never ending travel series, starting from the sunny little town of Lappeenranta.
Some scenery on living by lake Saimaa and a short attempt of journalism. Follow my blog to see more!

Interlude

Now, I've been thinking that if I decide to write a travel journal from Australia and will promote it in Finland and beyond, I might want to change to using English. In fact, I love using the Finnish language, since it allows so many more twists and quirks and of course flows a bit more naturally; I can produce more interesting content with more interesting language.
Anyways, for now, English it is.

Things are moving on fine, I guess.
I managed to help and finish emptying my childhood home, a tough bite to take.
And I'm well on the way in emptying my own apartment as well, just a few boxes left to go.
I need to get on to packing, or at least I need to think what to pack really well before I just shove everything into boxes and carry them into the warehouse.. Hm.

I found some important papers that I thought were lost, and that makes me happy.
I found out that getting the insurance will not go as easy as planned and promised and thus you can find me pissed.

Another nice thing to hear is that I/we probably got a place to stay in Brisbane for the first few nights. I won't be shoutin' bout this too much before I can be sure about it. Hey, you can't be sure of anything before it has happened, even if then!

And I've been dreaming a lot, springtime is always the time when I start to dream of doing "a lot of sports, right when the snow melts and it gets warm!" ...and end up doing nothing but drinking beer. I've been checking out Epic's videos on YouTube and am planning to start practicing some moves in Aussieland. Check him out.
http://www.youtube.com/user/Epic1

Honestly, I think that this post is a lot more boring when it's in English but meh. And no pic's this time!
Hope you'll entertain yourselves some other way then.

Love,
-O

Koiranpentuja

Tajusin äsken, että rakkaus on kuin koiranpentu.

Toiset valitsevat suosikkinsa useiden joukosta. Toisille se vain sattuu kohdalle.
Ensimmäiset vuodet ovat takuuvarmasti maagisia ja ikimuistoisia, vaikka ne välillä kusisikin matolle.
Molemmista pitää pitää päivittäin huolta, käydä ulkona, leikkiä yhdessä.
Molemmat piristyvät kun niitä muistaa lahjoilla ja huomionosoituksiaa, ainakin vähäksi aikaa.

Ajan mittaan siihen tottuu eikä sen läsnäoloa enää välttämättä noteeraa.
Siitä tulee arkea. Se auttaa jaksamaan elämässä, mutta vie myös oman veronsa.

Molemmista voi havaita kun ne vanhenevat, harmaantuvat ja kohta kuolevat.
Muistot ei kuole koskaan.

Hieno yhteenveto, syvällinen loppukommentti, ylpeä ja tyylikäs poistuminen.

ps. "Mää vihhaan koiranpentuja"

Rakkaus on raskasta

Näin on, kuulkaas tytöt ja pojat, näppylät.
Kirjotin vahingossa paskaa. Tulkitkaa itte ketä huvittaa.
Paskalle on soitettu myös sointuja ja rytmi.

Katsokaa nyt minua
Katsokaa nyt minua
Olen rikkinäinen 


Katsokaa nyt minua
Katsokaa nyt minua
Olen rikkinäinen


Rakastaminen on raskasta
Rakastaminen on raskasta


Joskus kaikki on hyvin silloin kun kaikki on pilalla.
Joskus kaikki on pilalla silloin kun kaikki on hyvin.


Tarvitsen laastarin jo ennen kuin hyppään
Tarvitsen jesaria pakkaa minut tiukkaan


Katsokaa nyt minua
Katsokaa nyt minua
Olen kasassa


Katsokaa nyt minua
Katsokaa nyt minua
Olen kasassa


Joskus asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät.
Joskus asiat eivät näytä siltä mitä ne ovat.


Tarvitsen pillerin jo ennenkuin avaan suun.
Tarvitsen rakkautta joka vitun päivään.
  
Rakastaminen on raskasta.
Rakastaminen on raskasta.


Katsokaa nyt minua.
Katsokaa nyt minua.


Katsokaa nyt minua.
Katsokaa.

Älä liian kauaa pesi

On jalkojesi juuressa melkein koko maailma
Vasten tuulta korkealle pääset lintunen.
Älä liian kauaa pesi, vaan nouse siivillesi ja katso sieltä maailmaa.
Seikkailu odottaa. 

On siipes vielä pienet, mutta kohta lienet
kotka uljas kannella taivaan sinisen.
Mitä vielä mietit? Ajan onnellisen vietit.
Lennä suureen seikkailuun ja kanssas ehkä tuun. 

Milli Menninkäisen laulun voit kuunnella täältä.

Elämä on jännä.
Täynnä muutoksia, tapahtumia, elämää. Viimeisen noin puolen vuoden sisällä elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia. Olen eronnut naisesta jonka kanssa seurustelin kolmisen vuotta ja jonka kanssa asuin avoliitossa vuoden. Asun nykyään pienessä opiskelijasolussa, ainakin teoriassa.
Olen aina tuntenut vahvaa yhteyttä perheeseeni. Vaikka emme vaikuttaisi läheisiltä, ovat vanhempani ja veljeni minulle kultaakin kalliimpia. Tänä päivänä veljeni asuvat Jyväskylässä ja Helsingissä. Isäni on vasta muuttanut Tampereelle ja olen elellyt nyt muutaman kuukauden enemmän tai vähemmän äitini kanssa Lappeenrannassa. Ja nyt vielä paljon kaikkea muuta.

Viimeisimpien blogipostauksieni perusteella voi havaita, että olen myös matkustellut tavallista enemmän. Eräs hieno matkasuunnitelmani on kuitenkin toistaiseksi kariutunut...

En toteuta pyörämatkaa Suomen halki,

koska lennän maaliskuun alussa Australiaan.
Hups.
Noniinjoo, tottakai ajattelette ensimmäisenä että joopajoo, sinne se naisen perässä juoksee samantien. Totta. Olen nimittäin sukkiani myöten rakastunut. Todennäköisesti se ei ole minulle terveellistä. Matkasuunnitelma nimittäin vie minulta varallisuuden lisäksi varmaan ainakin mielenterveyden ja hyvällä tuurilla hengenkin.

Nyt ei ole tuksuflow. Jäätää niin armottomasti.
Mutta miun on pitkään pitäny jo kertoa asiasta kaikille teille olemattomille lukijoille. Myös niille jotka salaa stalkkaa.

Eniveis, suunnitelmissa (mää oon aina tosi hyvä suunnittelemaa kaikkee siistii) ois lentää Brisbaneen ja sieltä selvitä paikkaan X joka selviää varmaan toivottavasti viimeistään lentopäivänä. Tai joskus, asioilla on tapana järjestyä. Hienoa olisi surffata, kiipeillä, nähdä ihmisiä ja tutustua heidän länsimaiseen kulttuuriinsa, soitella didgeridoota, maalata itsensä, nähdä eläimiä ja tutustua abojen originaaliin kulttuuriin, ehkä vuokrata auto ja ajaa pitkin rantaa, käydä Ayers Rockilla kuolemassa, nähdä Melbournessa Milanolaista tuttua, tehdä töitä, tulla hämähäkin syömäksi, syödä appelsiineja ja muita herkullisia meren eläviä, nähdä cs-ihmisiä, ottaa kavereita vastaan, käydä new zealandissa jajaja... ylipäätään kaikkea sellasta typerää toimintaa mitä voi tehdä missäpäin maailmaa tahansa. Mutta se on olevinaan jotenkin siistimpää kun se on 15 000 km päässä jossain kuivalla saarella. Joo.


Mulla ei oo rahaa eikä asuntoa, mutta paljon unelmia.

Annan vuokra-kämppäni pois, dumppaan kamat johonkin, sanon koululle ja kavereille heippa ja lähden hakemaan itselleni epätoivoa ja kuumotusta sieltä kaukaa.

Mutta jos mää leikin että mulla on vielä ne pienet siivet jotka koittaa räpytellä niiden kantajan ulos pesästään. Musta tuntuu että nyt on rimpuiltu riittävästi ja on aika hypätä. Voi olla että tipun sieltä kallion reunalta ja kosketan sievästi alla siintävää maata nenälläni ja taitan niskat. Mutta voi myös olla että pysyn siipieni varassa ja "muuttaessani etelään" siipeni vahvistuu ja kohta voin olla se uljas kotka.

Vitsi mitä kliseistä ällökakkaa.
Muttahei, miksi ei?

Aattelin puhua jotain hienoa jostain stressistä ja ehkä Paulo Coelhon Alkemistista, mutten enää muista mitä. Koitan joskus järkätä jotain mielenkiintosempia kuvia teille.

Uluru - Ayers Rock

Suom.Huom. Eiks ois pirun siistiä tulla Australiasta Suomeen ilman lentäviä laitteita? :o

Rakastakaa paljon ja chillatkaa. (esim. klik)
- O