Älä liian kauaa pesi

On jalkojesi juuressa melkein koko maailma
Vasten tuulta korkealle pääset lintunen.
Älä liian kauaa pesi, vaan nouse siivillesi ja katso sieltä maailmaa.
Seikkailu odottaa. 

On siipes vielä pienet, mutta kohta lienet
kotka uljas kannella taivaan sinisen.
Mitä vielä mietit? Ajan onnellisen vietit.
Lennä suureen seikkailuun ja kanssas ehkä tuun. 

Milli Menninkäisen laulun voit kuunnella täältä.

Elämä on jännä.
Täynnä muutoksia, tapahtumia, elämää. Viimeisen noin puolen vuoden sisällä elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia. Olen eronnut naisesta jonka kanssa seurustelin kolmisen vuotta ja jonka kanssa asuin avoliitossa vuoden. Asun nykyään pienessä opiskelijasolussa, ainakin teoriassa.
Olen aina tuntenut vahvaa yhteyttä perheeseeni. Vaikka emme vaikuttaisi läheisiltä, ovat vanhempani ja veljeni minulle kultaakin kalliimpia. Tänä päivänä veljeni asuvat Jyväskylässä ja Helsingissä. Isäni on vasta muuttanut Tampereelle ja olen elellyt nyt muutaman kuukauden enemmän tai vähemmän äitini kanssa Lappeenrannassa. Ja nyt vielä paljon kaikkea muuta.

Viimeisimpien blogipostauksieni perusteella voi havaita, että olen myös matkustellut tavallista enemmän. Eräs hieno matkasuunnitelmani on kuitenkin toistaiseksi kariutunut...

En toteuta pyörämatkaa Suomen halki,

koska lennän maaliskuun alussa Australiaan.
Hups.
Noniinjoo, tottakai ajattelette ensimmäisenä että joopajoo, sinne se naisen perässä juoksee samantien. Totta. Olen nimittäin sukkiani myöten rakastunut. Todennäköisesti se ei ole minulle terveellistä. Matkasuunnitelma nimittäin vie minulta varallisuuden lisäksi varmaan ainakin mielenterveyden ja hyvällä tuurilla hengenkin.

Nyt ei ole tuksuflow. Jäätää niin armottomasti.
Mutta miun on pitkään pitäny jo kertoa asiasta kaikille teille olemattomille lukijoille. Myös niille jotka salaa stalkkaa.

Eniveis, suunnitelmissa (mää oon aina tosi hyvä suunnittelemaa kaikkee siistii) ois lentää Brisbaneen ja sieltä selvitä paikkaan X joka selviää varmaan toivottavasti viimeistään lentopäivänä. Tai joskus, asioilla on tapana järjestyä. Hienoa olisi surffata, kiipeillä, nähdä ihmisiä ja tutustua heidän länsimaiseen kulttuuriinsa, soitella didgeridoota, maalata itsensä, nähdä eläimiä ja tutustua abojen originaaliin kulttuuriin, ehkä vuokrata auto ja ajaa pitkin rantaa, käydä Ayers Rockilla kuolemassa, nähdä Melbournessa Milanolaista tuttua, tehdä töitä, tulla hämähäkin syömäksi, syödä appelsiineja ja muita herkullisia meren eläviä, nähdä cs-ihmisiä, ottaa kavereita vastaan, käydä new zealandissa jajaja... ylipäätään kaikkea sellasta typerää toimintaa mitä voi tehdä missäpäin maailmaa tahansa. Mutta se on olevinaan jotenkin siistimpää kun se on 15 000 km päässä jossain kuivalla saarella. Joo.


Mulla ei oo rahaa eikä asuntoa, mutta paljon unelmia.

Annan vuokra-kämppäni pois, dumppaan kamat johonkin, sanon koululle ja kavereille heippa ja lähden hakemaan itselleni epätoivoa ja kuumotusta sieltä kaukaa.

Mutta jos mää leikin että mulla on vielä ne pienet siivet jotka koittaa räpytellä niiden kantajan ulos pesästään. Musta tuntuu että nyt on rimpuiltu riittävästi ja on aika hypätä. Voi olla että tipun sieltä kallion reunalta ja kosketan sievästi alla siintävää maata nenälläni ja taitan niskat. Mutta voi myös olla että pysyn siipieni varassa ja "muuttaessani etelään" siipeni vahvistuu ja kohta voin olla se uljas kotka.

Vitsi mitä kliseistä ällökakkaa.
Muttahei, miksi ei?

Aattelin puhua jotain hienoa jostain stressistä ja ehkä Paulo Coelhon Alkemistista, mutten enää muista mitä. Koitan joskus järkätä jotain mielenkiintosempia kuvia teille.

Uluru - Ayers Rock

Suom.Huom. Eiks ois pirun siistiä tulla Australiasta Suomeen ilman lentäviä laitteita? :o

Rakastakaa paljon ja chillatkaa. (esim. klik)
- O

RYÄÄ! Sillä selvitään vaikka Cthulhusta.

Minipäivitys!

Haaveilen myös kantavani mukanani jonkinnäköistä soitinta, kitaraa, ukuleleä, jotain mistä lähtee ääntä.
Ideaalinen tilanne syntyisi jos vehjettä ei tarvitsisi kantaa mukanaan vaan pieraisisin sellaisen aina jostain kaupunkikohteissa.

Miksi?


Ensinnäki moinen möykkääminen on lähellä sydäntäni, se antistressaa, vie todellisuudentajun vieraisiin sfääreihin ja esim. kitaran kaulan hinkkaaminen vähentää luovuus-säkin painetta. Sellanen joulupukin säkin tyylinen, pohjaton juuttikangassäkki josta yleensä saa vaan näennäistä roinaa ja villasukkia, mutta kerran kymmenessä vuodessa jotain miellyttävääkin, jotain jota saattaa käyttää vuosia ja hukata sitten festareilla.
Villasukat ovat kyllä ihan mukavia, niistä voisi tehdä joskus laulun.

Toinen oleellinen syy olisi kuitenkin varainkeruu. En ole vielä ikinä saanut aikaiseksi harrastaa katusoittoa, mutta olen sitä suunnitellut tuhansia kertoja ja melkein toteuttanutkin, yleensä on kuitenkin ilmeentynyt jonkinnäköinen force majure, tai niin olen ainakin itselleni väittänyt. Parikin euroa päivää kohti auttaa elämistä huomattavasti myös suomenmaassa: sillähän ostaa esim. kaurahiutaleita kilon tai pari, joista taas keittää puuroa viikon verran.

"En itse juuri sen parempi ole, kitaraakin renkutan vain saadakseni naisia ja muutaman lantin olueen."
- Minä

Ja sitten säläsyinä (oon nääs tosi hyvä keksimään syitä ihan mille tahansa millä ei ole mitään syytä, hömmöm), saan (katu)soittokokemusta ja rohkeutta, matkaeväänä voisin toivoa olevani lahjallinen ja luoda uusia hienoja kappaleita ja sanoituksia ja muuta sellasta liirumlaarumia ja sitten vielä saisin toteutettua yhden hienon suunnitelman josta en kerro kenellekkään mitään, ainakaan vielä.
HAHAHA kärsikää tietämättömyydessänne! Todennäköisesti vain jätätte blogin lukematta taikka sitten kirjoittelen täällä vain itsekseni, kukaties....

Minipäivitys joo.

- O

MUOKS.
ps. Unohdin mainita, että suunnitelmien mukaan jotain aiheeseen liittyvää videomateriaalia pitäisi täälläkin kukkia ja tukkia kaikkien silmät, korvat ja suut. Päät, olkapäät, peput, polvet, varpaat, polvet, varpaat.

Plan B.

Jo joskus viimekesän puolella mietiskelin, notta vois reissata vähän ympär suomineidon kauniita kurveja. Nyt vuoden 2011 joulukuusta alkaen olen harkinnut tuollaista toimintaa vakavammin.

Olen lähipäivinä ja viikkoina suunnitellut pyöräreissailevani pitkin Suomea ensikesänä. Matkan kohteet ovat vielä epäselvät. Myös se, että paljonko käytän aikaa, taikka kuinka pitkiä matkoja jaksan päivässä kulkea, taikka mitä pakkaan ja miten saan ne pakattua. Kuinka saan kyytiin kaiken mahdollisesti tarpeellisen ja kuitenkin pidettyä kuorman mahdollisimman pienenä.

Ehdottaa siis saa.

Tarkoitukseni on kuitenkin kiertää Suomea pitkin kesää, vierailla festivaaleilla ja tapahtumissa, vaeltaa retkikohteisiin polttelemaan nuotioita ja itseongittuja pikkukaloja, nähdä ihmisiä ja juoda paljon pussikaljaa. Sellasta glamourista telttailuelämää pyörän päällä.
Varmaan romantisoin tän reissun ittelleni tosi hienoksi ja sitten totean että mitä vittua mää nyt oon taas luvannu tekeväni. Huokaus. Mutta samalla kokeilen omia rajojani, joskos sitä jaksais moisia urheilusuorituksia tehdä.
Ja ekologisuus! Se on hieno juttu se, pyörällä matkustaminen on sitäpaitsi minun lisäksi terveellistä myös luonnolle. Ällöä. Sitten vielä tuo budjettihomma, tarkotus on mennä minimibudjetilla, tai ainakin huomioida rahankäyttö ja pohdiskella kuinka sitä voisi käyttää fiksummin. Enköhän mie sitä kaljaankin tuhlaa joten siis että joo.

Aloittelen tätä ensimmäistä blogipostausta Oulun Haapalehdossa keittiönpöydän ääressä pelaillen Carcassonne -lautapeliä Keltamäen siskosten kanssa. Mää häviän. :(
Carcassonne on hieno lautapeli, jossa paloja asettamalla rakennetaan linnoja, asetetaan ritareita ja muita hihhuleita ja raivotaan paljon kun vastapelaajat tekevät elämästäsi vaikeata. Hienoa se. Tiia on tässä aika hyvä. Tiia on muuten tuo tyttö tuossa otsikkokuvassa.

Varastin tämän kuvan Markolta.

Joo! Kattotaan mitä kivvaa tästäkin loppujenlopulta syntyy. Varmaan turhaa verta ja kyyneleitä. Positiivisesti kohti uusia pettymyksiä ja ylimalkaisia suunnitelmia!

- O