Voi pojat,

tänään on sateinen päivä. Tänään olo on melko harmaa muutenkin. Täällä on tylsää.

Elämä tien päällä on useimmiten aivan hienoa ja silloin näkee ja kokee paljon, tapaa ihmisiä ja kaikenlaista. Meillä on Townsvillessä ollut nyt asunto vuokralla pari kolme viikkoa ja se toki helpottaa esim. suihkussa käymistä ja ruuanlaittoa ja mahdollistaa omaan luolaan käpertymisen silloin kun siltä tuntuu. Ongelmahan syntyy siitä kun muuta tekemistä ei ole kuin käydä töissä, suihkussa, laittaa ruokaa tai käpertyä omaan luolaan ja tuijottaa seinää. Onneksi on sentään halpa kitara, johon voi kaivertaa kengurun kuvia. Hyviä kaiverrusideoita otetaan vastaan.

Tosiaan, aivan sattumalta saimme töitä. Eräs couchsurfing -herrasmies vei meidät ystävänsä syntymäpäiväjuhlille, jossa hävyttömästi nautin kiloittain grillilihaa. Pirpalot sijoittuivat johonkin päin Townsvilleä (menimme taksilla hämärän aikaan), ne pidettiin ulkona olkikatoksen alla aivan suuren glamourisen uima-altaan vierellä. Ajattelimme, että kyseisten kerrostaloasuntojen vuokra on varmaan korkea. Juhlissa oli monta kansalaisuutta, kuulemma kymmenkunta, en kaikkia muista, mutta ainakin paikalla oli ausseja, suomalaisia, saksalaisia, britti, uusi-papua-guinealainen, kenialainen, pakistanilainen ja pari kolme muuta. Tapasin juhlissa herran nimeltä Abul, jonka kansallisuus jäi minulle epäselväksi eli saatte tulkita itse nimestä. Erittäin mukava, ystävällinen ja puhelias herra kuitenkin, joka vinkkasi, että The Strandilla eli rannalla olis firma nimeltä Harold’s Seafood joka usein palkkaa kansainvälisiä hihhuleita.

Seuraavana päivänä, tai joskus siinä lähipäivinä, kävin kyseisen kalakaupan katsastamassa ja siellä työskennellyt kassapoika Andy antoi minulle sähköpostiosoitteensa, jotta voisi lähettää työhakemukseni eteenpäin pomolleen.  Minulle lykättiin myös työhakemus kouraan, jonka täytin, palautin ja jäin odottamaan vastausta. Kirjoitin myöhemmin Andyn sähköpostiin mainion hakemuksen jolla pitäisi töitä irrota. (Mulle tuli yhtäkkiä sellanen olo että oon jo kirjottanut töiden löytymisestä..?)

Olenkin asiasta tainnut mainita (?), joten lyhyestä virsi kaunis: sovin samana päivänä Domino’s pizzafirman kanssa haastattelun, menen parin päivän päästä haastatteluun ja saan töitä, käyn sen jälkeen Haroldsilla kysymässä onko asia edistynyt ja löydän itseni vielä samana iltana Harold’s Seafood poolopaita päällä tiskin takanta. Nyt on töitä. Ei aina niin kovin mielenkiintoista tai kiireistä mutta ei mua toisaalta haittaa leikata sitruunoita viipaleiksi kahenkympin tuntipalkalla. Tai pyyhkiä tiskikoneen jaloista pölyjä puolta tuntia. Keittiöhommat eli kokkailu on kyllä ihan jees, koska jotain saa tehdäkin mutta ei aina nyt vaan voi olla asiakkaita. Eilen leikkasin ensitöikseni kaikki talosta löytyvät sitruunat, koska ei ollut parempaakaan tekemistä, tänään voisin keskittyä tomaatteihin.

Eli rahaa tulee. Tiiankin puhuin samaan paikkaan töihin. Rahaa voisi kyllä tulla enemmänkin koska esim. tällä viikolla minulla on noin 30 h töitä ja Tiialla noin 12 h. ”Koska vuorot nyt vaan menee niin, kyllä sieltä kohta tulee niitä seittemän vuoron viikkoja.” Tämä johtaa toki siihen, että matkakumppanillani on paljon vapaata aikaa joka pitäisi jotenkin kuluttaa. Nyt ei tarvitse joka päivä syödä pastaa ja tonnikalaa, mutta koitetaan silti elää budjetilla, jotta olisi matkasuunnitelmia varaa toteuttaa. Syömisestä ja keittiöistä puheenollen australialaiset kaasu-uunit ovat aivan hanurista. Kaikissa on sisällä joku tuuletin joka väkisin työntää jo valmiiksi heikosti lämpenevän uunin ilman ulos uunista. Uunin edessä siis tuulee. Sen lisäksi että ruokasi ei paistu, talosi lämpenee. Makaronilaatikkoa paistoin toista tuntia, sillä lopputuloksella että se oli sisältä märkä ja päältä palanut, sekä talossa oli niin kuuma ettei tehnyt mieli syödä. Syömmekin usein glamourisella parvekkeellamme jossa on keikkuva pöytä.

Olemme koittaneet liittyä paikallisen yliopiston kiipeilykerhoon, joka käy pari kertaa viikossa seinäkiipeilemässä, kerran viikossa boulderoimassa ja BBQlla jonkun häiskän autotallissa ja yleensä viikonloppuisin jossain luonnon helmassa. Kiipeily seuran kanssa on käytännössä katsoen ilmaista, seuran jäsenyys maksaa muutaman dollarin. Emme ole kuitenkaan vielä jäseniä koska meille räätälöidään joku sopiva 3-4 kk mittainen jäsenyys ja sille hinta.

Niin, mainitsinko, että aijoimme istua täällä tuhlaamassa aikaamme 3-4 kk, koittaa kerätä vähän rahaa ja jatkaa matkaa? Rahankeruu on hyvällä alulla, mutta enemmänkin saisi tulla. Meillä on paljon erilaisia suunnitelmia elämälle, ja ne maksaa monta rahaa kaikki.

Tässä alustava elämä:

1. Tee rahaa, älä kuluta sitä
2. Lähde syyskuussa ajamaan Australian ympäri. Muista ostaa autoon uusi akku tai joku laite, jolla auton voi jumpstartata aamuisin. Auto ei nauti leiriytymisestä, mutta toimii muuten mainiosti.
3. Koita olla tammikuussa 2013 Maryboroughissa, koska siellä on Australian Jamboree ja Tiia kutsui minut sinne. Mennään jos ne päästää ja jos meillä on rahaa.
4.  Lennä tammikuun lopussa Uuteen Seelantiin, pyöri siellä 2-3 kk. Näe kaikki, koe enemmän. Älä kiirehdi.
5. Kotimatka:
a) Osta lento NZ:stä Suomeen. Lennä suoraan tai pidä muutaman tovin taukoja välilaskupaikoissa ja katsasta maisemat.
b) Lennä tai laivaile itsesi NZ:stä Filippiineille. Tapaa tuttuja. Jatka matkaa junalla/autolla maata pitkin Aasian ja Euroopan läpi Suomeen.
c) Lennä NZ:stä San Fransiscoon, vietä siellä muutama viikko, jatka matkaa Helsinkiin. Kehu kaikille kiertäneesi maailman ympäri.
d) Osta kameli ja ratsasta se Suomeen viimeistään vappuun 2013 mennessä. Vappuna Suomi herää talvihorroksesta.

Paluureissu on vielä siis vähän auki, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Uteliaille lyhyt asuntokatsaus:
$220/viikko, sis. 2 henkeä
sis. vesi, sähkö, kaasu, autopaikka, pyykkikone, tv (turha kapistus), uima-allas, kuntosali, tenniskenttä.
Sijaitsee aivan Townsvillen sydämessä. Parvekkeelta maisema kaupungin ylle sekä kaupungin keskeltä kohoavalle Castle Hill -vuorelle.
Sängyn saimme pomolta ilmaiseksi, lakanat ja tyynyt ostettiin kirpparilta parilla dollarilla. Kirjastosta (200 m) saamme iltasatuja.
Kämppiksenä saudiarabialainen 25-30 (?) vuotias mukava mies.
Neliöitä tässä on varmaan joku 50-60, huoneemme on ehkä samankokoinen kuin taannoinen opiskelijaghettoluolani.
Huone on sisustettu pyykkinarulla, värikkäillä räteillä ja kiltillä, kitaralla, kirjoilla, vaatteilla, kartoilla ja erinäisillä matkasuunnitelmapapereilla. Vaatehyllystä löytyy tyhjiä kaljapulloja sekä tärkeitä papereita.

Metro Quays
86 Ogden Street, Townsville, Queensland, 4810
Tuo vastapäätä löytyvä kahvila näyttää kivalta, se pitää käydä testaamassa joskus.

Minut herätettiin tänään kello seitsemän kun kaksi kännistä suomalaista miestä soitti minulle. Minullakin on ikävä teitä. Kaipaan Suomen kesää. Kaipaan järvikulttuuria. Täällä ei ole kavereita ja usein melko tylsää. Paratiisissakin voi olla yksinäinen. Mutta opin joka päivä uusia asioita, enkä malta odottaa kun päästään taas jatkamaan matkaa!

Muistakaa kertoa lähimmäisillenne tunteistanne tänään, huomenna he eivät ehkä ole enää kuulemassa.
-O