Tyyni aalto ja sen kaima

Arvoisa lukijakunta, 

minun oli tarkoitus jättää tämän tekstin kirjoittaminen tulevalle työpäivälle, mutta syystä tai toisesta en saanut tänä yönä unta. Siispä nyt auringon ensimmäisiä säteitä katsellen aion muistella hiukan viime keskiviikon tapahtumia. 

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo tovi. Olenkin nääs saapunut Suomeen jo maaliskuussa ja jaksan bloggailla vain elämäni mukajännittävistä asioista. Vaikken millään tahdo sanoa, etteikö Suomi olisi jännittävä, ilmaisen vain elämäni olleen vähemmän jännäisää. Onhan tämä kuitenkin seikkailu-päiväkirjani. Tai jotain sinnepäin.

Vietin keskiviikon Saimaalla kajakissa meloen. Koko homma lähti siitä kun minulla ja ystävälläni oli samaan aikaan vapaapäivä ja pienen ajatuksen jälkeen aloin pohtimaan mistä saisimme järkättyä pari kajakkia. Hetken internetin pläräämisen ja parin puhelun jälkeen oltiin sovittu treffit Saimaan Latu Ry:n edustajan kanssa ja saimme avaimet kajakkivarastoon! Vaikka ei ole täysin asiallista suunnitella päivän kulkua, niin päätin silti vesistöjä tuntematta tulostella googlemapsista pari karttaa ja hahmotella niihin jotain löyhää reittisuunnitelmaa.

Etelä-Karjalan Maakuntaportaali (?) internet-asiasta bongailin vähän vinkkejä, joiden avulla sain kohdistettua räpiköimisemme parille laavulle, hienoon railoon, uimarannalle sekä eräälle boulderille nimeltään Muurahaiskivi, jota emme tosin koskaan löytäneet. Reittimme näytti suurin piirtein tältä.

Klikkaa kuvaa.

Lähdimme Lappeenrannan Myllysaaresta ja palasimme samaan paikkaan. Matkaa taitoimme arviolta noin 17-18 km. Ahkera sälli olisi tämän matkan taittanut varmaan 3-4 tunnissa, mutta me käytimme siihen yhdeksän tuntia. Lähdimme satamasta vähän aamuyhdeksän jälkeen ja saavuimme iltakuuden aikoihin takaisin. Käytimme siis 4-6 tuntia pysähdyspaikoilla ja muuten vaan chillailuun ja elämän ihmettelyyn.

Elämä on hienoa silloin kun ei ole kiire mihinkään. Aurinkokin porotti koko päivän lähes kirkkaalta taivaalta. En onnistunut palamaan, mutten myöskään mustumaan.

Matkalla olisi muutamaan otteeseen kaivannut kalastusvälineitä, saalista nimittäin näkyi runsaasti. Söimme kuitenkin kylmää grillimakkaraa, jugurttia, hedelmiä, Aakkosia sekä vähän Sihi-juomaa. Sillähän urheilee menemään koko päivän. Ruohosaaressa parveili rantakivikossa tuntemattomaksi jääneitä kaloja satapäin!

Hetki lopullisen maihinnousun jälkeen harteissani alkoi riivaamaan villi kolotus. Ihmettelinkin kun matkalla ei aiemmin alkanut toiminta tuntumaan fyysisesti kurjalta missään vaiheessa. Hartiat, niska ja vatsalihakseni huusivat hoosiannaa. Oivoi. Onneksi upea matkaseurani möyhi oloni vähän kevyemmäksi ja pääsin illalla pyörähtämään saunassakin. Aamulla hetken ihmettelyn jälkeen vaiva oli tipotiessään.

Elämä jatkuu.

Voisin ruveta harrastamaan tuota useamminkin.
Tahdon myös huomauttaa, että blogini näyttää hirveältä ja sen ulkoasulle on välittömästi tehtävä jotain.

-O