Kun päätin lähteä Australiaan maaliskuussa 2012, minulla ei ollut suunnitelmia
eikä oikein odotuksiakaan reissulle. Viisumi hommattiin vuodeksi ihan vaan
varmuuden vuoksi. Rahaa ei ollut
erikseen kerätty mutta opintotuista sun muista ylioppilasrahoista sitä oli
onneksi hippunen kertynyt tilille – niin sanottu alkukassa jolla selviää ehkä
ensimmäiset kaksi kuukautta hengissä jos kulut on mitenkään odotetunlaiset.
Vakuutus piti hommata ja vertailla lentojen hintoja ja pakata rinkkaa ja
hyvästellä ystäviä.
Matkustaminen on rankkaa. Vieraassa maassa oleskelu ja
vieraalla murteella vänkääminen vaatii aina vähän ekstraponnisteluja. Jokainen
tunne ja ajatus jonka tahdon jakaa jonkun Australialaisen kanssa täytyy
pyöritellä päässä ehkä pariinkin kertaan ennen kuin se tulee ulos edes
jokseenkin oikeaan suuntaan vivahtavana oksennuksena. Silti minua ei ymmärretä
koska ilmeisesti suomalainen ajattelee eritavalla kuin Australialainen.
Englantini on kuitenkin suhteellisen hyvä, täällä minua on epäilty useasti
amerikkalaiseksi (ja saksalaiseksi yms..), mutta kieltä tuntuvat silti ymmärtävän
parhaiten sellaiset henkilöt joiden äidinkieli ei ole englanti.
Miksi englantia äidinkielenään puhuvat ymmärtävät toisiaan,
mutteivät sellaisia jotka eivät puhu sitä äidinkielenään, vaikka kieli olisi
sujuvaa? Miksi henkilöt jotka eivät puhu englantia äidinkielenään ymmärtävät
toisiaan mainiosti, mutta saattavat kokea ongelmia natiivin kanssa
keskustellessaan? Suomalaiset, ranskalaiset, norjalaiset ja kaikki muutkin
pienet peikkolapset puhuvat keskenään sujuvaa Lontoota, mutta Lontoo itse
hämmentyisi. Kieli on jännä asia. Olen varma että asiaa opiskelleilla
veljilläni voisi olla asiaan mielipiteitä ja/tai sanottavaa, he aina
ystävällisesti oikaisevat minua joka välissä jos vaan perustellusti kykenevät.
Nyt 25 000 kilometriä, kahdeksan kuukautta ja neljää rikkinäistä
autonrengasta myöhemmin minusta tuntuu että olen nähnyt tästä jumalan
hylkäämästä jättiläissaaresta sen mitä täällä on nähtävää.
Australian nähtävyydet ja jännittävyydet voi karkeasti
jaotella muutamaan ryhmään:
- - Maailman kauneimmat hiekkarannat
- - Hienot kivet, vesiputoukset ja muut syyt
perustaa kansallispuisto
-
- Pussieläimet, matelijat ja muut menninkäiset
-
- Miljoonakaupungit
- - Historialliset maamerkit ja rakennukset
-
- Aboriginaalikulttuuri ennen ja nyt
-
- Turisti action
Maailman kauneimmat
hiekkarannat
Tosiaan. Legendan mukaan Australian ympärysmitta on noin
16 000 kilometriä ja koko Australiaa ympäröi suuri märkä asia nimeltään
meri. Meren kutsumanimi vaihtelee eri ilmansuunnissa, mutta ymmärtääkseni ne
ovat silti kaikki sitä samaa vellovaa elämää ja kuolemaa määrittelevää massaa.
Australia on siis täynnä rantoja joista osa on luonnollisesti hiekkaisia. Jos
kuuntelee matkaoppaita, infopisteiden tätejä, mainoksia ja muita matkailijoita,
maailman kauniimmista hiekkarannoista noin neljä kolmasosaa löytyy Australiasta. Joku markkinointihenkinen voisi väittää että
rannikoita reunustaa toinen toistaan kauniimpi ranta, mutta oikeasti ne ovat
vain iso kasa hiekkaa ja vettä. Joskus ne ovat likaisia levästä, risuista,
muovipusseista ja muista luonnonmukaisista merenelävistä ja joskus törkyyn on
sekoittunut enemmänkin ihmissaastetta. Rannat ovat Ausseille kuitenkin kova
myyntivaltti joten kansoitetuimpia (lue: kaupungistuneita) pidetään
suhteellisen puhtaina.
On myönnettävä, että Australiassa on todella upeita rantoja,
rantaviivaa jatkuu silmänkantamattomiin ja vesi voi olla kirkasta ja turkoosin
sävyistä. Joissain paikoissa voit jopa snorklailla ihastelemaan kauniita
koralleja suoraan rannalta. Jos moisia ilmestyksiä löytyisi Suomesta, niihin
kertyisi kansaa Ruotsista ja Norjasta saakka. Täällä rantaviivaa on vaan niin
perkeleesti, että monta kertaa ketään ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. On
yllättävän helppo löytää itselleen pätkä hiljaista upeaa rantaa. Loppujen
lopulta rannoissa ei ole mitään ihmeellistä, ne voivat olla hyvinkin kurjia. Itse
saan orgastisimman kokemuksen jäljittelemällä loputtomien mainoslehtisten usein
ammattitasoisia valokuvia. Todellisuus on yleensä kaukana esitellystä.
Rantaleijonille suosittelen joko itä- tai länsirannikkoa,
leveyspiiri ja kohde kannattaa katsoa vuodenajan mukaan. Joidenkin mukaan
länsirannikolla on kauniimmat rannat, mutta itärannikko vetää silti enemmän
väkeä puoleensa. Erikoista. Muista tarkistaa onko vedessä meduusoja, haita,
krokotiilejä tai jotain muuta epäilyttävää. Pohjoisrannikkoa kannattaa välttää
vuoden ympäri ellei tahdo Brutuksen
appeeksi. Suosittelen kokeilemaan myös sisävesiä.
Väitetysti maailman kaunein ranta, Wineglass Bay, sijaitsee
Tasmanian itärannikolla. Hiekka on valkoista ja ranta näyttää samalta kuin
kaikki muutkin. Ihan sievä.
Wineglass bay, Tasmania
Hienot kivet ,
vesiputoukset ja muut syyt perustaa kansallispuisto
”Ai sä kävit
Australiassa, siistii! Missä sä kävit?”
”No paljonko tiiät Australiasta..?”
”Öö, Sydneyn! ..ja eiks siel oo joku iso kivi?”
Yksi tuhansista merkittävistä kivistä on varmastikin
tunnetuin Ayers Rock tai alkuperäismurteella Uluru. Usein auringonlaskussa
väitetysti liekkeihin leimahtavan näköinen suuri kivimöhkäle tosiaan möllöttää
keskellä Australiaa. Lähin kaupunki Alice Springs sijaitsee noin 500 km päässä
kohteesta. Molemmat kuuluvat
jättimäiseen Northern Territoryyn (En suostu käyttämään suomipalikoitua termiä
”Pohjoisterritorio”.) jonka asukasluku on huimat 230 000. Tästä määrästä noin
127 000 asustaa Darwinissa eli väitetty 0,17 asukasta per neliökilometri
pienenee entisestään. Kauhua herättävä tuhansien kilometrien ajomatka
tyhjyydessä epäilytti pientä skandinaavia.
Epäilykset olivat kuitenkin turhat, kansaa oli tiellä kuin
pipoa ja kivellä sai harjoittaa kyynärpäätekniikoita jotain nähdäkseen.
Näennäisen asumattomat syrjäiset alueet on matkailijoita varten varustettu tien
varteen varatuilla maksuttomilla leiriytymisalueilla joista useimmissa oli
piknikpöytiä, jonkinnäköinen ulkohuussi sekä yllättävän usein myös iso
vesitankki johon oli skrivailtu suurin kirjaimin ”Saattaa olla juomakelpoista.”
Päivälämpötilan noustessa johonkin 30-40 celsius asteeseen ja varjojen ollessa
harvassa satunnaisesti vähän epäilyttävältä maistuva vesi päätyi monta kertaa
täyttämään vesivarantojamme.
Vaikka onnistuisitkin
viettämään päiväsi suhteellisen eristyksissä muusta kansasta, et voi illalla
välttyä joutumasta vastaamaan asuntoautokansan tervehdyksiin –
ajoneuvoviritelmiä pamahti paikalle joka ikinen ilta poikkeuksetta helposti
kymmenkunta, jokainen sisältäen muutaman matkustajan, seitsemän erirotuista
koiraa, meluisan generaattorin, tekokukkia sekä kolmekymmentä metriä
tekonurmikkoa jolla on hyvä pitää piknikkiä autosta ulkonevan katoksen alla.
Laitoksia löytyy kaikissa väreissä ja kooissa. Uskoisin että suurin osa on
varustettu ainakin sängyillä, liesillä, jääkaapeilla, tiskikoneilla,
televisioilla, ruohonleikkureilla, vara-autoilla, kirjastoilla ja hierovilla
nojatuoleilla. Retkeilytunnelmaa saat kuitenkin paljon paremmin kun ostat
edullisen teltan ja pystytät sen sepelille sekä keität nuudeleita ulkona
trangialla valehtelematta satojen kärpästen tunkien ruokaasi ja korviesi sisään
suojaan luonnonvoimilta ennen kuin ryömit hämärän tullen ohueen ja kylmään
makuupussiisi odottaen että yölämpötila laskee nollan tutummalle puolelle.
Jos joskus selviät itse Ayers Rockille, voit esimerkiksi
kiivetä sen päälle tai kävellä sen ympäri. Päälle kiipeäminen on kuitenkin
epäpyhää kahdesta risteävästä syystä. Ensinnäkin kiven päälle ovat aikojen
saatossa kiivenneet vain pyhät aboriginaalimiehet pyhissä rituaalitoimituksissaan
ja sille kiipeäminen olisi siis pyhäinhäväistys. Toisekseen, Darwinilaisen
kansantarun mukaan, ihmisiä kivelle vievät turistiyritykset koettavat pelotella
vierailijoita jotta saisivat yksinoikeudella viedä ihmisiä vuoren päälle ja
veloittaa siitä mansikoita. Kivelle
kiipeäminen on myös yllättävän haastavaa sen sileyden ja kaltevuuden vuoksi ja
sen juurelle on pystytetty useita muistolaattoja kiivetessä kuolleiden
muistoksi. Tästä huolimatta joka vuosi tuhansia kamerakaulaisia kapuaa
huipulle. Huomionarvoista on myös se että mansikat ovat Australiassa todella
kalliita.
On helppo ymmärtää miksi kivi voisi olla paikalla asuneille
alkuperäiskansalaisille tärkeä, jopa pyhä. Alueella jossa korkein kasvillisuus
saattaa ylettää paikoitellen noin kahteen metriin ja jossa auringonpaiste on
hengenvaarallisen voimakasta vuoren pienet luolat ja syvennykset ovat varmasti
tarjonneet kaivattua varjoa ja suojaa. Uluru myös kerää sateen tullen
ympärilleen muutamia lammikoita joissa lähialueen emut, dingot,
kengurut ja
muut elukat käyvät tyydyttämässä tarpeitaan. Tämä on siis hyvä paikka
metsästää.
Vinkki
omatoimimatkaajalle: Lähteellä emulaumaa vartoessasi pidä huoli että lahtaat
lauman viimeisen linnun niiden pois lähtiessä. Täten muu lauma ei havaitse
veden lähellä oleskelevaa petoeläintä vaan yksinkertaisesti kummastelee
kadonneen jäsenen katoamista ja lauma palaa paikalle myöhemminkin.
Kivi sijaitsee Ayers Rock – Kata Tjuta National Parkissa
johon on sisäänpääsymaksu ja jonka viereen on rakennettu hävyttömän kallis
turistikylä (lue: hotelli ja bensa-asema) nimeltään Yulara. Kiven fyysisen ja
kulttuurillisen ihastelun lisäksi suositellaan murikan tarkastelua auringon
noustessa ja laskiessa. Turistioppaan mukaan kivi on maagisen upea ja vaihtaa
väriä auringon laskiessa. Itse havaitsin kiven olevan ensin vaaleahkon ruskea
keskipäivän auringonpaisteessa, illemmalla auringon luodessa viimeiset
punertavat säteensä kiveen se näytti punaruskealta ja auringon laskettua se oli
edelleen ruskea. Jännittävä värienvaihtoilmiö joka ei varmaan mitenkään liity
aurinkoon vaan ennemminkin kiven maagisuuteen.
Tapahtumaa seuratessa voi ottaa
myös muutaman valokuvan tai vaihtoehtoisesti Googlettaa niitä netistä.
Ayers rockin lähistöllä on myös vähemmän tunnettu Kata Tjuta
-kivi-ilmentymä sekä noin 300 km eli pienen kivenheiton päässä voi trekkailla
myös ihan komean Kings Canyonin maastoissa. Jos pissaat pyhällä kivellä (esim.
Kata Tjutalla) on suositeltavaa uhrata saman päivän aikana vähintään
kaksikymmentä käpylehmää roviolla, jotta
aboriginaalihenget eivät murhaa sinua unissasi. Alice Springsistä länteen ja
itään kurkottava MacDonnell –vuoristo on kuulemma myös aivan ihastuttavaa
nähtävää jos kivet ja purot kiinnostaa. Suosittelemme myös nelivetoa, jotta et
joudu ajamaan tuhansia kilometrejä ylimääräistä, koska 50 km lisää asfalttia
olisi vaan aivan liian vaikeaa toteuttaa, jotta sinä ja monet muut voisivat
kiertää kätevän nähtävyys-ympyrän.
Pohjoisesta ajaessasi todennäköisesti ohitat Tennant Creekin
risteyskaupungin. Tämän kylän ja Ulurun välillä (noin 970 kilometriä) on yksi
nähtävyys nimeltään Devils Marbles, kasa murikoita tien vieressä. Nämä kivet on
kuvattu omistamamme Northern Territoryn kartan kansikuvaan joten vastaavia
otoksia piti käydä testaamassa. En usko että löysimme juuri oikeaa kiveä
satojen joukosta. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja niissä oli ainakin vuodelle
2012 asetettu kokeellisesti nopeusrajoituksena 130 km/h, aiemmin rajoituksia ei
ollut ollenkaan. The Red Centre eli punainen keskus tarjosi meille lähinnä
loputtomasti matalaa puskaa ja heinikkoa, paikoitellen jopa puita. Odotetusta
punaisesta aavikosta, tyhjyydestä ja kuoleman odotuksesta ei ollut puhettakaan.
Muita näkemisen arvoisia kivi-ilmentymiä Australiassa ovat
mm. The Nut, Katherine Gorge,
Nature’s window, Wave rock ja Hippo’s Yawn. Erinäköisiä kivimuodostelmia
löytyy loputtomia määriä joka puolelta joista jokainen on muodostunut
eroosioituneesta kivestä – se kerrotaan joka kerta erikseen. Merkittäviksi
nähtävyyksiksi mainitaan aina myös rinteeltä alas putoava vesi sekä kukkivat
kasvit. Suosittelemme vuoristoja esim. Tasmaniassa ja Kosckiuzko National
Parkissa.
Maailmalla kuuluisa Kakadu National Park, joka sijaitsee
Northern Territoryn pohjois-osissa, tarjoaa vierailijalle aidosti kiehtovia
seinämaalauksia, alkuperäiskansan kulttuuria ja taruja sekä suota. Suon ollessa
täälläpäin maailmaa jotenkin erikoinen ja jännittävä asia jossa voi bongata
lintuja, se tarjoaa meille suomaa-laisille lähinnä kotoisahkoa tunnelmaa.
Saatat kuitenkin nähdä krokotiilin jos käyt iltauinnilla läheisessä joessa.
Tännekin kannattaa ottaa mukaansa neliveto, jolla pääsee katselemaan paria
vesiputousta.
Kakadu NP:n länsipuolella sijaitsee kuitenkin vähemmän
tunnettu Litchfield NP, joka tuntuu paikallisten ja turistien keskuudessa
jatkuvasti kilpailevan paremmuudestaan Kakadun kanssa. Litchfieldissä on hyvät tiet, termiittikekoja,
vesiputouksia, paikallista kasvillisuutta ja vapaa sisäänpääsy. Kakadusta
löydät kalliomaalauksia ja suota sekä saat maksaa tästä lystistä. Erään matkaan
poimimamme kansalaisen nimeltään David, aka Bushy taikka The Greatest, mukaan
Litchfieldissä voi elää 12 kuukautta vuodessa pelkillä luonnon antimilla. Hän
kertoi että Katherinesta kävelee kolme kuukautta Darwiniin ja tietävänsä tämän
koska on kävellyt välin muutamaan kertaan. Pitäisikin laittaa hänelle
sähköpostia että olemme hengissä.
Pääsymaksuista puheen ollen Australian kansallispuistoissa
niitä on vaihtelevasti. Lähestyminen vaihtelee osavaltioittain sekä
kansallispuistoittain. Hienoimmat ja suosituimmat turistipuistot pitävät
puistonsa rajalla pientä myyntikojua josta saa dollareita vastaan luvan
oleskella puistossa toivomansa ajan. Uluru-Kata Tjuta NP:n sisäänpääsy oli
muistaakseni $25 per autossa istuva perse, jolla sai oleskella puistossa 3
vuorokautta. Monissa pienemmissä puistoissa on rajalla pieni laatikko, ”Honesty
Box”, jonne suositellaan tyrkkäämään tarvittava määrä dollareita ja jatkamaan
matkaa. Josset maksa niin kukaan ei saa koskaan tietää. Jotkut ovat täysin
ilmaisia. Joissain saa telttailla maksulla tai ilman, joissain se on täysin
kielletty. Yleisesti ottaen kansallispuistoista ei voi puhua yleisesti ottaen.
Suosittelen ilman sen suurempia perusteluja ja paikoin myös
perusteettomasti seuraavia:
- Uluru-Kata tjuta NP
- Litchfield NP (Vaikken siellä koskaan vieraillutkaan)
- Kimberley NP (tämäkin jäi kokematta nelivedon puutteen vuoksi joten olen
varma että se on upea)
- Ningaloo Reef Marine Park (Puistot voivat olla myös meressä. Huom! Koralleja)
- Cape Le Grand NP
- Francois Peron NP
- Great Barrier Reef Marine Park
- Kosckiuzco NP
- Cradle Mountain NP (Lake Dove NP)
Tästä huolimatta voit nähdä kaikkea tosi upeeta
vierailematta yhdessäkään kansallispuistossa. Usein puistot ovat rajattu jonkin
yksittäisen luonnonilmiön kuten joen, rannan, solan tai muun vastaavan
ympärille.
Pussieläimet,
matelijat ja muut menninkäiset
Mä olen pieni koala
Vili Vilperi! Australian eukalyptuspuu on kotini! Aikuiset ne joskus tahtoo
mulle suuttua! Mut voiko villi vesseli muuksi muuttua? Vilin ja muut ystävät
löydät Youtubesta täältä:
Linkki
Useille meistä on jo pienestä pitäen kerrottu Australian
ihmemaasta ja sen erikoisista mönniäisistä. Monet tunnistavat kengurun ja
koalan, ehkä jopa vesinokkaeläimen, vompatin tai nokkasiilin. Pussieläinten
luvatusta maasta löytyy kuitenkin lukemattomia määriä olentoja, joita ei ryömi
missään muualla maailmassa. Valtio tuskaileekin useiden uhanalaisten lajien
kanssa myös siksi koska on jo menettänyt useita lajeja sukupuuttoon suhteellisen
lyhyen ajan sisällä.
Täältä löytyy myös maailman myrkyllisimpiä käärmeitä ja
hämähäkkejä. Erinäköiset ja kokoiset liskot vilistävät pitkin mannerta ja rannikoilta
voit löytää krokotiilejä, haita, pingviinejä, hylkeitä, merileijonia, valaita,
merilehmiä ja miljoonittain erinäköisiä kaloja, merihevosia, -tähtiä,
-makkaroita ja muita önniäisiä. En ole lintuaktivisti mutta niitäkin riittää. Kerran
hämmästytin jonkun kun kerroin että näitä katupuluja on kyllä Suomessakin.
Koetan listata tähän näkemämme eläimet sekalaisessa järjestyksessä. Jos jonkin olennon olemus tai nimi arvelluttaa, kysy rohkeasti:
En nähnyt
kauluriliskoa eli frilled neck lizardia, se vähän harmittaa.
”We like our lizards frilled, not grilled. Stick to the speed limits.”
Miljoonakaupungit ja Darwin
Itseasiassa näistä ei ole edes paljon sanottavaa. Jokaisen
osavaltion pääkaupungissa asuu yleensä suurin osa osavaltion asukkaista,
vähintään siis miljoona. Ainoana poikkeuksena on Northern Territoryn Darwin ”pikkuriikkisellä”
127 000 asukkaan määrällään. Kaupunkilomaa hakeville Australia ei ehkä ole
jännittävimmästä päästä, varsinkaan jos lähtee Suomesta asti. Kaupungit on
usein ruutukaavoitettuja tai muuten vain etukäteen suunniteltuja malleja jotka
perustuvat monikaistaisiin autoteihin ja tilavuuteen. Täten välimatkat ovat
usein turhauttavan pitkiä ja julkinen liikenne epätoimivaa sekä kallista.
Näitä jättikaupunkejahan ovat siis Sydney, Melbourne, Brisbane, Adelaide, Perth.
Huomionarvoisia ovat myös Canberra sekä Darwin, ehkä myös Cairns, joka on
kuitenkin yllättävän pieni.
Jokaisessa kaupungissa on omanlainen tunnelmansa useastakin syystä. Asiaan
vaikuttaa luonnollisesti sijainnin mukaan syntyvä ilmasto, jonka kautta
muotoutuu alueen eläimistö, ulkoilumahdollisuudet sekä elämäntyyli. Pohjoisen
Darwinissa on talvellakin hävyttömän kuuma ja se näkyy lähistön karussa
kuivassa maastossa ja sieltä löytyvissä jättiläisliskoissa. Päinvastoin taas
etelässä Melbournessa voi talvella sataa luntakin ja rannalta voi iltaisin
käydä bongaamassa pingviinejä palaamassa metsästysretkiltään pesilleen.
Travelleria kiinnostaa tietysti myös asuminen, internet ja aktiviteetit. Yleensä
mitä syrjemmässä olet, sitä vähemmän ketään kiinnostaa missä ja miten asut.
Kaupungeissa voi yleensä sijoittaa rahansa hotelliin, hostelliin tai
leirintäalueeseen, mutta paikoitellen voit myös leiriytyä ilmaiseksi aivan
keskustan tuntumassa. Useimmissa suurissa kaupungeissa jokaisella
parkkipaikalla erikseen kielletään leiriytyminen, mutta esim. Darwinista löydät
rannan, josta voit koettaa löytää campervanillesi paikan muiden matkustavien
hörhöjen seasta. Myös Adelaide hämmästytti kieltokylttien olemattomuudellaan,
joten vietimme useita öitä autossamme joko keskustan tuntumassa tai läheisillä
rannoilla.
Cairns on pieni kaupunki, mutta se ei tunnu siltä koska se
on täynnä turisteja. Sen rannoilla ei voi uida eikä siellä ole oikein mitään
muutakaan tekemistä kuin käydä baareissa ja käyttää hyvin hinnoiteltuja
turistituotteita kuten skydivingiä ja riuttareissuja.
Canberra on Australian pääkaupungiksi rakennettu etukäteen
suunniteltu todella tyhjä kaupunki. Sen sijainti valittiin noin umpimähkään
jostain Australian kahden suurimman ja pääkaupunkitittelistä kilpailevan
kaupungin Sydneyn ja Melbournen väliin ja sen ympärille rajattiin
osavaltio/territorio Australian Capital Territory. Suurehko hieno kaupunki ei
toiveista huolimatta vetänyt puoleensa suurta muuttovirtaa joten siellä
vierailevat voivat todeta sen etäisyyksien olevan suhteettoman suuret ja
asukasmäärän yllättävän pieni. Käydessämme Canberrassa eräänä sunnuntaina se
oli suljettu ja remontissa.
Historialliset
maamerkit ja rakennukset
Australiassa on paljon teitä ja paljon merta sekä jokunen
kaupunki. Teiden varrelta voit usein löytää kiviä ja laattoja jotka on
pystytetty esim. tietä rakentaneen Matti Meikäläisen kunniaksi. Rannoilta
löydät myös paljon ankkureita yms. muistomerkkejä, jotka useimmiten kertovat
joko rannalle joskus saapuneesta laivasta taikka sen uppoamisesta.
Perinteisesti itärannikon kylteissä kerrotaan ”Captain Cook ankkuroi laivansa
tähän vuonna 1800-jotain, koska tähän oli hyvä ankkuroida. Täällä miehistö
lepäsi kolme viikkoa jonka jälkeen he jatkoivat matkaansa pohjoiseen.”
Australia on myös täynnä todella komeita ja historiallisia rakennuksia. Jotkut
ovat järkyttävän vanhoja eli ainakin 200 vuotta sitten rakennettuja. Useat
näistä rakennuksista ovat täysin raunioina ikänsä vuoksi, vaikka niitä ei olisi
edes pommitettu. Esim. Tasmanian eteläosista voit löytää Port Arthur
rangaistusvankilan. Kyseinen vankila on yksi alueen suurimmista
turistikohteista sen jännittävän historian vuoksi. Paikalta löytyy
yliluonnollisen nopeasti raunioituneita vankila-asioita sekä kahvila.
Australia on nuoresta historiastaan erityisen ylpeä ja paikalliset
hämmästelevät satunnaisesti esim. Eurooppalaisen historian ikiaikaisuutta.
Aboriginaalikulttuuri
ennen ja nyt
Ennen kuin valkoinen ihminen nimesi tämän saaren Uudeksi
Hollanniksi sitä kansoitti pelkästään ns. alkuperäiskansalaiset eli
aboriginaalit. Kyseinen kansakunta on elänyt täällä tuhansia (?) vuosia
nerokkaasti hyödyntäen karun luonnon lahjoja niin ravinnon kuin
lääkitsemisenkin muodossa. Heidän kulttuurinsa on ollut voimakas ja kulkenut
suullisesti. Usein asuinluolissa ja muissa hengausmestoissa on pidetty
opetussessioita, joissa viisas vanhempi henkilö on maalannut okra-väreillä
kallioon esim. kaloja, kenguruita, pahoja henkiä tai tarinoita insestiä
harrastaneista sisaruksista. Nämä kalliomaalaukset ovat yksiä harvoja asioita
mitä aboriginaalit ylipäätään kirjoittivat/merkitsivät kulttuuristaan.
Materiaaleina käytettiin puuta ja kiveä sekä erinäisiä
kasvien osia aina milloin mitenkin. Kanootteja poimittiin puiden ympäriltä
kaarnan muodossa ja luonnon hyvinvointia ylläpidettiin satunnaisilla kulovalkeilla.
Kaikesta tästä voit saada runsaasti lisätietoa museoista ja historiallisista
kohteista ympäri maan. Aboriginaalit kehittivät hienon soittimen nimeltään
Didgeridoo.
Nykyisin aboriginaaleilla on kuitenkin kyseenalainen asema
Australian yhteiskunnassa. Varhaisemmissa vaiheissa valtio kyykytti
aboriginaaleja ryöstäen heiltä maita ja ihmisoikeuksia. Nykyään heille
maksetaan ymmärtääkseni jonkinnäköistä elämistukea jonka saamiseksi riittää
oikea geneettinen alkuperä. Tästä(kin) syystä useat aboriginaalit ovat
alkoholisoituneita ja saattavat kadulla vastaan tullessaan pelästyttää viatonta
turistia. He ovat useimmiten kuitenkin vaarattomia.
Näin ei ole kuitenkaan kaikkien kohdalla, sillä monet aboriginaalit ovat
menestyvien yritysten johtoasemissa ja heitä usein harmittaa rotukaimojensa
luoma yleinen mielikuva aboriginaali-peräisistä ihmisistä. Olen kuitenkin
oppinut täällä aboriginaalien yhteydessä termin Silver Pillow, jota jotkut
käyttävät tyynynään. Kyseisen tyynynhän voi siis jokainen kotikokki väsätä
tyhjäksi ryystetystä viinitonkka-pussista puhaltamalla sen täyteen ilmaa. Toinen
Mount Isalainen termi on kuvailla yön kylmyyttä koirien määrällä: tarvitsetko
yhden vai kaksi koiraa pitämään itseäsi lämpimänä yöllä. Aboriginaaleja tai
ivallisemmin Aboja usein dissataan syyttä, mutta monta kertaa myös ihan hyvällä
syyllä.
Mitä pohjoisemmaksi saarella menet, sitä tummemmaksi kansa
käy. Jokseenkin merkittävää kansaa on myös Torres Straitin saaristosta tulevat
ihmiset. Useissa työhakemuksissa yms. universaaleissa lomakkeissa kysytään onko
hakija aboriginaalista tai Torres Strait Islander perua. Syy on minulle vielä
epäselvä.
Turisti-action
Skydiving, benji-hyppely, sukellus, snorklaus, seikkailu
riutalla, risteilyt, ratsastus meressä tai metsässä, lennot lentokoneilla ja
helikoptereilla, bussikiertueet, viinikierrokset, luolat, kuumat lähteet,
sademetsäretket, aboriginaalikulttuurihetket, eläintarhat, kansallispuistot,
krokotiilin syöttämistä, uimista valaiden/hylkeiden/pingviinien/merileijonien/krokotiilien/tonnikalojen
seassa, outback-retket, kameliratsastus rannoilla ja Ulurulla, saarihyppely,
historialliset linnat ja opaskierrokset, kummitustalot ja valaidenkatseluretket
sekä kokonaiset että vajaat Australianympärimatkat.
Tässä muutama äkkiseltään ulkomuistista heitetty tuote, jota
mainostetaan kovaan ääneen turisteille. Nämä on asioita, joita voit
Australiassa kokea mutta joita Australialaiset itse eivät juuri tee, tuotteet
on suunniteltu turisteille. Hinnoittelu on yleensä kovin maltaista, mutta
budjetillakin reissaava omatoimimatkaaja voi tälläisiin rahaansa halutessaan
sijoittaa. Suosittelemma kuitenkin pitämään huolen, että saat rahoillesi hyvää
vastinetta. Kaikkea ei voi tehdä ihan joka paikassa, mutta yleensä yhtä ja
samaa aktiviteettiä tarjoaa useampikin yritys. Hintoja ja tarjontaa kannattaa
siis vertailla ennen ostopäätöstä saadakseen ultimaalisen tyydytyksen.
Tässä nyt noin ympäripyöreästi selitelty mistä Australia on
tehty. Jätin varmasti tahallani ja tahattomasti monta asiaa pois, joten jos
mieltäsi jäi askarruttamaan jokin asia tahi seikka, nakkaa viestillä niin
katsotaan mitä voin tehdä.
Kiitos ja kumarrus, nyt tartten kylymän kaljan sekä siihen kuplamuovi-coolerin.
-O